Sunnuntai koirakentällä, taas. Seuraneiti ajoi hyvissä ajoin kentälle ja kävi aamukävelyn ennen kurssia kentän lähimetsikössä. Ja tänään se sitten tapahtui, mitä seuraneiti on aina pelännyt: Aurinkoinen ei voi tehdä tarpeitaan (siis sitä isoa hätää) hihnassa. Seuraneidillä on tapana päästää Aurinkoinen tarpeilleen pusikkoon ja odottaa, odottaa ja odottaa, sillä Aamun on vaikea päättää mihin torttunsa vääntää. Ja tänään siis tapahtui se pahin mahdollinen, eli Aurinkoisen siellä pusikossa pyöriessä lähti nenän edestä JÄNIS karkuun. Ja Aurinkoinen tietysti kärppänä perään. Aivan koulutuskentän vieressä kulkee tie, jota käyttää tukkirekat ym raskas kalusto viedessään lähitehtaalle materiaalia. Seuraneiti ehti jo nähdä sielunsa silmin, kuinka Aamu juoksee jäniksen perään ja suoraan rekan eteen/alle. Ei siis muuta kuin kunnon äänihuulien avaus ja intiaanihuuto Aamun ja jäniksen perään. Seuraneidin kintut tikutti mustikanvarvuissa aika tiuhaan ja ääni oli jo falsetissa, kun Aurinkoinen ilmestyikin kivimuurin takaa ja oli jo tulossa seuraneitiä kohti. Höh. Se elää. Siis Aurinkoinen. Jäniksestä ei seuraneidillä ollut enää havaintoa, mutta yksi teoria on, että jänis piiloutui johonkin kivenkoloon....mutta että Aurinkoinen jätti "ajon" kesken ja palasi seuraneidin luo??? Pikkasen pulssi kohosi, ainakin seuraneidillä, mutta saihan Aamukin kunnon alkuverryttelyn.

Eilenkin Aamu sai juosta, voisiko sanoa henkensä edestä. Olivat mökkisaaressa puusavotassa ja onnistuivat porukalla pölähtämään maa-ampiaisten pesään. Täysillä metsästä pois ja saldona kaikilla osapuolilla yksi ampiaisenpisto. Aamua etujalkaan, Elsaa häntään ja venekuskia käteen. Aamu sai seistä hetken järvessä kinttuja viilentämässä ja ensiavuksi molemmat koirat saivat kyypakkauksesta tabuja. Kovin oli Aamu ensi linkuttanut etutassuaan, mutta ei ampiaisdraamasta enää illalla ollut merkkejä. Paitsi tänään koirakentällä. Kun jokin herhiläinen lensi Aamun ohitse, se ihan selvästi muisti eilisen kilpajuoksun metsästä pois. Toivotaan vaan ettei herhiläisistä jää Aamulle kammoa, sillä taloudessa on jo yksi, jolla on enemmän tai vähemmän ampiaisfobia...

Ai niin, se kurssi. Aina oppii jotain uutta, niin tänäänkin. Päivän teema oli vauhti ja miten hyödyntää rataprofiilia siten, että koirasta saadaan kaikki irti, vauhtia ajatellen. Paras mahdollinen teema Aurinkoista ajatellen. Ja juoksihan tuo poni, mutta niin sai seuraneitikin laittaa töppöstä toisen eteen. Rataharjoitus koostui 13 esteestä ja pätkä näytti helpolta, jos suunnitteli menevänsä "niin kuin aina mennään". Mutta aiheena olikin napsia sekunteja pois matkan varrelta ja ennakoida JA LIIKKUA. Taas kävi ilmi, että seuraneidin on vaan tehtävä ns kauhuskenaario-lähtöjä, eli lähdettävä samanaikaisesti koiransa kanssa, ensin hehkuttamalla niin, että Aamu on haljeta ja sen jälkeen mennä eikä meinata. Ei siis mitää hallittuja lähtötilanteita vaan täyttä kaaosta alusta loppuun. Tyyli sopii seuraneidille JA Aurinkoiselle, eihän meidän elämä muuta olekaan kuin täyttä hulinaa...