Kylmä, kylmä, kylmä. Pakkasen purevuus Ilmatieteenlaitoksen taulukon mukaan huitelee näillä pakkasasteilla lähemmäs -30. Pikkasen siis saa suunnitella, mitä koiruuksia keksii koirille.

Tuulia ei pahemmin pakkaset haittaa. Kaivoin kaapista jonkun ikivanhan Elsan loimen ja sitä Tuuli on saanut käyttää lenkeillä. Se mennä touhuaa iloisesti, eikä näytä piittaavan purevasta viimasta. Ulkona pihallakin se viihtyy lyhyitä hetkiä...ja touhuaa omia juttuja. Yhtenä päivänä Tuuli toi sisälle "jotain" pihamaalta ja ehdin jo sanoa "yök", kun näin epämääräisen muodon; luulin siis, että Tuuli toi sisälle "sitä itteänsä", eli pa*kaa, vaan ei, tuliainen olikin SIENI. Jäätynyt sellainen. Nyt sitten saakin seurata silmä tarkkana, ettei nuoriso ala sieniä mussuttamaan, sillä eikös se ole yleisesti tiedossa, että tiettyjä sieniä pureskelemalla, voi saada aikamoisen "tripin"?

Toisaalta, iloisemmaksi Tuuli ei voi enää muuttua. Se on itse asiassa positiivinen koko ajan. Hyvätuulinen höppänä, lapsellinen kakara. Joka paikan höylä, sanoisin. On hetkiä, kun toivon, että saisin edes jotain tehdä ilman sen 100 % osallistumista. Tuulin nenä ja etutassut ovat JOKA PAIKASSA! Hetki sitten hain laatikollisen joulukoristeita kellarista. Ja Tuuli totta kai tullasi koko laatikon ja nappasi sieltä yhden tontun. Tontun tappaja. Tosin ehdin hätiin, joten pukilta irtosi "vain" silmälasit ja nekin siksi, että pukki tippui lattialle. Huoh. Mitenkähän meidän tämän vuotisen joulukuusen käy??  Saattaa nimittäin olla, että kuusesta löytyy vähän isompiakin koristeita, sellaisia mustia ja pitkäkoipisia...