Aamu täyttää tänään täydet viisi vuotta! Hei hulinaa, mihin nämä vuodet katoaa? Vastahan tuo Aurinkoinen muutti tänne sekoittamaan tämän talouden järjestystä!

Liekö synttäritarjoilut liian huonot, mutta joku oli levittänyt tietsikkahuoneessa roskat pitkin lattiaa.. Mikä lie haissut roskiksen pohjalla, mutta hurja kasa karkkipapereita oli hujan hajan lattialla (nyt paljastuu, että seuraneiti on herkutellut, mutta tuosta herkuttelusta on jo aikaa, sillä kysessä on joulukarkit). Ja tuohon roskikseen ei ole yksikään koira koskaan koskenut tuossa tarkoituksessa. Syyttääkö Elsa Eläkeläistä, vai osoittaakko sormella synttärisankaria? Hmmm.

Aamu on oikea willikukka, "rentunruusu". Niin, Aamun oikea nimihän on Heilurihännän Wildflower ja seuraneidin mielestä nimi on erittäin sopiva Aamulle. Ei ehkä kukkasista kaunein ulkoisesti, mutta harvapa on päässyt nauttimaan Aamun sisäisestä kauneudesta.Yksi asia on kuitenkin selvä; seuraneiti luulee ja toivoo, että ne ihmiset, jotka kerran ovat  Aurinkoisen tavanneet, myös muistavat sen. Joko sen vuoksi, että Aamu on iiiiiiiso tyttö, tai sen vuoksi, että se on persoona isolla P:llä. Niin tai näin, kukkasia on monenlaisia ja kaikkien kukkien pitää antaa kukkia!

EDIT EDIT** Synttäripäivää on vietetty koiramaisen juhlavasti. Aamu on saanut purkaa torstaiseen tapaan kauppakassit ja bongannut ostosten seasta uuden herkun, jota seuraneiti voi suositella. Kyseessä siis Hau-Hau Champion kanaherkut-tuotesarja; ei lisä-tai säilöntäaineita, ainoastaan kuivattua kananlihaa! Sopii siis erinomaisesti vanhan koiran purukalustolle ja herkkupala ei ole niin iso, että se silloin tällöin nautittuna luulisi rasittavan Elsan maksaa.

Synttärisankari pääsi myös "yksityis"-kävelylle, eli me vietettiin Aamun kanssa privaatti-aikaa  Mutta se kaikken paras synttärilahja oli kyllä varmasti Aurinkoisen mielestä se citykani, joka aamulla oli juosta suoraan suuhun. Citypuput on nimittäin ihan hassuja, ne juoksee kaduilla suoraan kohti ja vasta noin 10 metriä koirista, vaihtavat suuntaa. Elsa sai hepulin, Aamu ei ollut uskoa silmiään kun paisti pomppi kohti