Taas tehtiin keikka peikkojen valtakuntaan. Voi itku, että siellä voikin olla ihanaa! Tänään tuli sellainen olo, että oltiin Aan kanssa yhdessä, mutta yksin maailmassa taijotainsellasta...

Oltiin jollain tavalla sukulaissieluja. Tulvavesien täyttämät ojat ja veden vauhdikas eteneminen ojissa vangitsi molemmat. Seuraneiti tosin tyytyi tuijottamaan "rannalla", mutta Aamu kävi taas uimassa. Tällä kertaa ihan kunnolla, ei pelkästään tassupohjaa. Jokaisen vesirummun kohdalla se pysähtyi pää kallellaan katselemaan ja kuuntelemaan veden solinaa, hassu koira. Ja kaiken lisäksi Aamun reitti kulki tänään suuren ojan toisella puolella, eli ei lainkaan metsätiellä. Siellä ojan toisella puolella oli märkää ja Aamu joutui välillä tekemään aikamoisia loikkia ja kahlaamaan, että kykeni etenemään. Mitä ilmeisemmin se nautti, eikä varonut tai empinyt laisinkaan ojien yli hyppimistä, ts. kivut selässä ei voi olla tällä hetkellä kovat. On sitten eri asia, mitä ojien yli loikkiminen aiheuttaa selälle, mutta näin mennään meillä. Jos koira haluaa oma-alotteisesti liikkua, liikkukoon!

Täällä kotipihalla Aurinkoinen sitten teki taas Aurinkoiset. Olin viemässä kompostiin pääsiäiskukkia ja samalla oven avauksella Aamu tuli sisälle terassin puolelta. Ja jokin Aamussa kiinnitti heti seuraneidin huomion...Aamun korvat oli hassussa asennossa ja huuli hassusti mutrulla.

Tietty riskihän siinä tuli otettua, kun kätensä Aamun suun alle laittoi ja komensi sitä irrottamaan otteensa "jostain". Eli Aamulle käsky "irti" kiltisti sanottuna ja seuraneiti jäi sydän pamppaillen odottamaan, mitä Aamun suusta löytyy...

Ja jonkun klimpin se Aamu sieltä suustansa "sylkäisi" seuraneidin kouraan. Väri oli harmaanvaalea ja koska Aamu ei ole mikään himo pa*kan syöjä, saattoi seuraneiti todeta helpottuneena, ettei kourassa ainakaan pa*kaa ollut

Hmm. Seuraneiti muisti bongannensa palasen (n. 3-4 cm ) valkoista karvaa nahkoineen  pihamaalla aiemmin tänään. Eli mahtoi olla palanen pupua, vaikken kyllä ymmärrä, mistä sellainen palanen meidän pihalle olisi joutunut, jollei sitten linnut ole kuljettaneet..Elsaakaan ei voi enää syyttää rusakoiden syömisestä, joten arvoitukseksi jää nahkapalasen alkuperä...

Mutta harva on noin tunnollinen kuin Aamu...tuo aarteensa sisälle ja sylkee aarteensa vielä emännän käteen. Tehkääpä perässä! Täytyypä vaan muistuttaa itseään, että siellä suussa voi ensi kerralla olla jotain tooooosi ällöttävää, joten olisikohan viisainta antaa Aamun pitää aarteensa ihan itse

Edit klo 20:19

Jumpattiin taas. Hyvin pysyy koira patjalla ja löytää takajaloille paikan patjalta. Mutta istuminen tai siis patjalla istuminen on vielä hakusessa...miten niin Aamulla on iso ahteri???

Ja sitten vielä kikkailitiin jotain pientä kivaa...naksuttimen avulla. Olkkarin matolla lojuu jatkuvasti ventapad-makuualusta..aika pieni sellainen, verrattuna Aamun habitukseen. Mutta kummasti lätty mahtuu sille ja osaa jopa vetää ventapadin päällensä samalla kyljelleen kellahtaen, kun lätyltä kysyy "väsyttääkö"? Eli Aurinkoisella oli muistissa vanhan leikki filtin kanssa...

Sitten vähän kerrattiin sanavarastoa...Rotta (joka lojui ihan vieressä) löyti HETI, koska näköhavainto oli niin vahva. taisipa jopa seuraneiti siirtää katseensa rottaan, joten ehkä Aamu lukee pelkkää katseen siirtämistäkin, täytyypä testailla tarkemmin. Mutta sitten piti löytää pölyhuisku, eli tuttavallisemmin "huisku". Hmm. Huisku oli eteisessä n. parin metrin päässä ja sillä matkalla oli kaikkea pientä kivaa, mitä vaan lätty voi suuhunsa napata...mm. nenäliina ...miniläppärin stöpseli (hyvä kun ei koko kone tippunut pöydältä)..mutta löytyihän se huisku lopulta. Huiskua muuten voi näppärästi käyttää koiran kylkien venytyksiin..