Aamulla ei mitään erikoista tässä laumassa. Molemmat koirat pirteitä, ruoka maistuu ja lääkkeet myös (?). Elsa suostuu ottamaan lääkkeen pienen huijauksen varjolla ja tänään Aamukin oli sitä mieltä, että tuota leikkiä kannattaa kokeilla. Eli Aamu on tässä nyt viikon verran seuraillut pari kertaa päivässä seuraneidin ja Elsan välistä "ota ruutalla lääke ja saat namia"-leikkiä. Mitä tekee Aamu? Päättää tänään tulla kokeilemaan onneansa ja asettuu Elsan viereen tyrkylle, kun mahalääkettä annostellaan pieninä annoksina Elsan huulien väliin....Ja mitä tekee seuraneiti? Tarjoaa tietysti Aamulle maistiaisia  Fiksuna likkana Aamu heti maistiaisen jälkeen kääntää katseen nami-kuppiin, joka on lattialla...sillä sieltähän on nyt viikon verran tullut namia, kun vaan ensin suostuu maistamaan lääkettä ruutasta. Ja totta, saihan Aamukin palkan rohkeasta maistamisyrityksestä!

Mutta sitten siihen hetkeen kun tulin töistä kotiin, eli noin kello 14 jälkeen. Vastassa ovella on Aamu ja oudossa asennossa hoiperteleva Elsa  Siirsin kauppakassin sisätiloihin ja sillä välin Elsa meni kolisemalla portaat alas  Elsa oli aivan kuin humalassa, kaatui vaan vasemmalle. Pääsi kuitenkin takapihalle ja jäi sinne seisomaan. Seuraneiti ryntäsi sisälle puhelinta hakemaan ja sen jälkeen takaisin takapihalle Elsan luo, joka seisoi paikallaan, seuraneidin vihreä tohveli suussa. Elsan yritys kulkea eteenpäin kariutui siihen, että muori vaan kaatui vasemmalle. HÄTÄ! Siis seuraneidillä. Jokin kohtaus Elsalla oli päällä, mutta mikä??? Soitto luotto eläinlääkärille, joka suostui ottamaan meidät vastaan klo 15. Pikavilkaisu kelloon ja missio impossible edessä. Miten saada Elsa etupihalle JA AUTOON? n. 30 kiloista koiraa ei niin vaan kanneta...

Elsa kuitenkin liikku sinne, minne seuraneiti. Joten ei kun Elsaa tukevasti kyljistä kiinni ja kohti etupihaa...siirto onnistui hyvin, mutta miten saada auton avaimet sisältä, siten, ettei Elsa tule perässä eli kiipeä turhaan jyrkkiä portaita? Onneksi Elsa näytti olevan sen verran selkeä, että tajusi, kun sille sanoi "paikka". Tai toisaalta, se tajusi itsekin, että on parasta pysyä paikoillaan, muuteen mennään pitkin lumihankea...

Pienellä avustuksella sain Elsan autoon takapenkille ja sen olemuksesta näki, että olo oli hankala....mutta kuten arvata saattaa, kun tultiin eläinlääkärin vastaanoton eteen ja otin Elsan ulos autosta, ei kohtauksesta ollut tietoakaan!! Koira kulki suoraan, haisteli maata ja muisti vielä ovella yrittää toiseen suuntaan, ei siis eläinlääkärin vastaanotolle...

Käsikopelo-tutkimuksissa ei huomattu mitään poikkeavaa, paitsi että Elsa aristi vatsaa kylkikaaren takaa/alta, eli sieltä, missä maksa sijaitsee. Silmät reagoivat valoon normaalisti, eikä silmissä näkynyt jälkiä kohtauksesta... Joko Elsan kohtaus oli aivoverenkierron häiriö tai sitten oli kyseessä ensimmäinen varoitushuuto siitä, että maksa antaa periksi.  Elsaan tuikattiin ne yleensä viimeiset apukeinot, antibioottia ja kortisoonia, pitkäkestoisia molemmat... Ensimmäistä kertaa tänään, Elsan maailmaan 11 vuotta sitten auttanut eläinlääkäri sanoi, että on aika alkaa valmistautumaan siihen, että on aika luopua...se on nyt sitten totta. Se on sanottu ääneen...

"Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en"
(Johanna Kurkela - Sun Särkyä Anna Mä)