Tuuli on asunut meillä nyt tasan viikon. Siinä ajassa ollaan tultu niin tutuiksi, että oli aika ottaa askel "isoon maailmaan". Ja nyt en tarkoita mitään koirapuistoa, koska niitä ei täällä maalla ole, vaan meidän mökkisaarta, seitsemää hehtaaria

Sotasuunnitelma oli selvä. Kun Tuulin pahin aamuvirkeys oli ohi, lähdettiin autolla liikkeelle. Ennen sitä tietenkin pakattiin laukut ja se muuten ei ollut mikään ihan helppo juttu, koska joka laukusta löytyi aina jotain ekstraa, mustaa sellaista, eli Tuuli...

Automatka meni hyvin, muutaman korkean C:n Tuuli päästi, mutta nukahti sitten seuraneidin syliin. Venesatamassa oltiin kuin vanhoja tekijöitä; Tuuli hihnassa ja Aamu cool, niin kuin yleensä. Veneessä Tuuli vain katseli ympärilleen. Sylissähän se tietenkin matkusti, puoliksi takin sisällä. Ehti lyhyellä matkalla lupsauttaa pari märkää pusuankin seuraneidille.

Kumma juttu. Tuuli on täällä saaressa, kuin se olisi aina ollut täällä. Ollaan kahlailtu vedessä, möyritty tiskipenkin alla, kävelty ulkohuussin polkua reippaasti, riehuttu Aamun kanssa, syöty mustikoita. Siis ihan kaikkea, mitä vaan pikkuflatti voi ensimmäisellä mökkikeikallaan  ehtiä tehdä. Nyt tosin on jo nukkumatti heittänyt unihiekkansa...raitis rantailma väsyttää...


"Hei Aamu, mitä sä siellä syöt?"


"Voi vitsi, miten Aamu tuolla menee?"


"Ethän vie syvälle?"


Rannasta löytyy aarteita ja niitä pitää kiikuttaa


"Ja tälläisiäkin tikkuja täältä löytyy..."


Sitten vähän pötköteltiin ison koivun varjossa. Kaverukset


Ja leikittiin Ronsun (elefantin) kanssa...


Tuumailuhetki rannassa...


Lepohetki mökin terassilla. Vaikka ruohonleikkuri pärräsi ihan vieressä, ei väsynyt pikkuflatti herännyt...

Kuvia olis vaikka kuinka paljon, mutta hitaat yhteydet täältä mökiltä rajoittaa niiden lähettämistä..