Kun agilityflatti ontuu

Tarinaa Elsan tassuvauriosta

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Agilitykisoissa 115 starttia takana, paljon harjoituksia ja mukavia hetkiä lajin parissa.

 

Niin siinä sitten kävi. Jotenkin sen aavistin jo syksyn 05 viimeisessä kilpailussa. Monen vuoden rakas harrastus täytyi jättää Elsan osalta, osasyyllinen koiran vammautumiseen on mitä ilmeisemmin juuri agility.

 

Elsa, oikealta nimeltään Fin Mva & Jva Jay-Jay's Day Dreamer on toinen flatti, jonka kanssa olen kisannut agilityssa. Harjoittelun aloitin tämän koiran osalta aivan liian aikaisin, mutta jälkiviisaanahan on aina hyvä olla

 

Koska ontuminen alkoi?

 

Elsa ontui oikeaa etutassuaan ensimmäistä kertaa elokuussa 04. Olin silloin kilpaillut tasan 3 vuotta Elsan kanssa, viimeiset kolme kesää maxi3 luokassa.

Rappusissa ylös kulkeminen oli siis yhtäkkiä vaikeaa, luulin silloin että ontuminen johtui kivusta selässä tai niskassa. Tuttu koirahieroja, Jaana kävi hieromassa Elsaa muutaman kerran ja ontuminen loppui. Talvella 05 etutassu vaivasi pariin otteeseen, lyhyitä aikoja. Arvelin ontumisen johtuneen samasta syystä, mahdollisesti venähdyksestä niskassa, sillä ontuminen loppui kun pidimme Elsaa levossa ja annoimme lyhyitä Rimadyl -särkylääkekuureja. Agilityharjoituksissa en käynyt kertaakaan koko talven -05 aikana, ajattelin säästää koiran niskaa, selkää ja tassuja, hallin lattia kun oli isolle koiralle kova ja liukas hypätä.

 

Kevään 05 ensimmäiset agilitykisat Elsan osalta kisasimme Kokkolassa toukokuun alussa. Jo silloin päätin, mikäli Elsan tassu kipeytyisi, kisaisin erittäin säästeliäästi loppukauden. Tassu kuitenkin kesti,  koko kisakauden.Yhtään kertaa ei Elsa ontunut koko kesän aikana, ei edes KLAGin jälkeen, jossa se kisasi kaikki 5 starttia! Eikä se syönyt yhtäkään tablettia särkylääkettä koko kesän aikana! Viimeiseksi kisaksi jäi kotikisat syyskussa -05 ja tuloksena hyl, mutta hieno hyl! Näen vieläkin silmissäni Elsan, joka loppusuoralla irtaantuu ja hyppää sarjan esteitä ilman ohjaajaa. Sinänsä hassua, sillä Elsa ei irtaantunut radalla, mutta viimeiseksi jääneessä kisassa loppusuora oli mukavaa katsottavaa!

 

Vika löytyy

 

Lokakuussa 05 lopussa Elsa sitten ontui ihan kunnolla. Iltaisin etutassu oli niin kipeä, että Elsan oli vaikea liikkua. Ontuminen siis vain paheni. Marraskuun alussa otin yhteyttä Jaanaan, hän kävi hieromassa Elsaa ja loppuvenyttelyssä Jaanan taivuttaessa oikeaa etutassua, Elsa kiljahti. Vika ei siis ollutkaan niskassa, niin kuin olin koko ajan luullut, vaan ranteessa!

 

Seuraavana päivänä vein Elsan eläinlääkärille, tassu ja selkä kuvattiin ja vamma löytyi heti. Tosin en vielä silloin uskaltanut toivoa, että se mitä näimme röntgenkuvissa olisi pelkästään vamma, pelkäsin luusyöpää.

Röntgenkuvista saattoi todeta, että Elsan ranne on vioittunut ja rannetta tukeva jänne on vaurioitunut. Jänteestä otetussa röntgenkuvassa näkyi selvä tumma läiskä (verenpurkauma) ja ranteen luustossa oli pieniä muutoksia, mahdollisesti pienen pieni irtopala. 

 

Alkoi varovainen kuntoutus. Ensin TOTAALISTA lepoa. Pidimme Elsan aidan sisäpuolella, "levossa" 3 viikkoa. Kaikki jotka tuntevat Elsan, voivat vaan kuvitella minkälainen energiamäärä siihen kasaantui(Elsa mm. aukaisi lukitun ulko-oven ja hyppäsi aidan yli ja juoksi autojen seassa vaikka tassu oli kipeä.)

Tassuun laitettiin tukiside ja särkylääkettä syötettiin ensimmäinen viikko. Kolmen viikon tauon jälkeen aloimme liikuttamaan Elsaa, lyhyitä kävelyjä, kerran päivässä, 10 minuuttia kerrallaan. Se ei ontunut, joten luulin jo silloin marraskuun lopussa, että parantuminen tosiaan voisi onnistua. Kunnes otimme Elsan metsään mukaan kävelylle. Ilo oli lyhytaikaista, sen metsälenkin jälkeen Elsa hyppi kolmella jalalla. Eli tassu ei siis kestänyt vapaana juoksemista, ei ravia tai laukkaa.

 

Aloin pelkäämään uudestaan, että tassussa sittenkin olisi syöpä. Tilasin ajan tassun uudelleenkuvaukseen, edellisistä röntgenkuvista oli kulunut tasan kuukausi. Tilanne oli ennallaan, kuvissa ei näkynyt minkäänlaista muutosta.

Tassu siis vaan oli ihan "rikki".

 

Valokuva on otettu joulupäivänä 2005. Elsa kulki melkein koko talven etutassu tuettuna.

 

 

 

 

Jos, jos, jos

 

Mitä olisin voinut tehdä toisin ettei vammaa olisi tassuun tullut? On hyvä olla jälkiviisas...Olisin voinut lämmitellä Elsaa paremmin ennen harjoituksia ja ennen kisasuoritusta. Jäähdytellä ja venytellä sen lihakset paremmin harjoitusten ja kisasuoritusten jälkeen. Mahdollisesti tutkia tassut ja jalat paremmin kisojen ja pitkien lenkkien jälkeen; olisin ehkä tuntenut lämpöeron vammautuneessa tassussa. Koiran omistajana minun olisi pitänyt huolehtia siitä, ettei tämmöinen vamma tassuun pääse syntymään...

 

2006-2008:

 

Vuoristoratamaisesta ontuuko-vai-ei -ajasta huolimatta, Elsa saavutti jälkivalion arvon toukokuussa 06! Tassu oli siis saatu siihen kuntoon, että uskaltauduin mejäkokeeseen. Kesän -06 vietimme mökillä ja Elsan onneksi kesä oli niin lämmin, ettei lenkkeilystä muutenkaan tullut mitään. Syksyllä 06 Elsa ontui uudestaan; tassu oli siis taas kipeä. Hyväksi havaittu hoitomuoto; totaalinen lepo ja särkylääke auttoi tälläkin kertaa.

Elsaa siis liikutetaan erittäin säästeliäästi.

Vuosi 07 ja alkuvuosi 08 ovat etutassun suhteen olleet oireettomia. Veteraani-iän saavuttanut Elsa osallistui kevään ja kesän 07 aikana veteraani luokkaan näyttelyissä ja tuomarit kehuivat Elsan liikkeitä! Kahdesti päivässä käymme kävelyllä, metsälenkeillä Elsa on alkumatkan kiinni, jotta lihakset lämpiävät. 

 

Mikäli tilanne pysyisi näin hyvänä, olen tyytyväinen, mutta hypyt siis Elsan osalta on hypätty aikoja sitten ja jokaisen metsälenkin jälkeen tuijotan Elsan etuliikkeitä; en oikein tahdo uskoa, että tassu kestää.