Tänään on ollut ohjelmassa avaimen piilotusta ja kimppalenkkeilyä...Eikös avaimen piilotus ole leikki, jota yleensä leikitään lastenkutsuilla? Tänään ei olla oltu lastenkutsuilla, mutta ollaan muuten vaan leikitty ja piiloteltu avaimia täällä sisätiloissa. Eli Aamu Aurinkoinen on saanut etsiä hajamielisen omistajansa avaimia ruokapalkalla...ei vainen, ihan tahallaan avainnippu piilotettiin kämppään ja Aamu sai sen sitten etsiä....ja ihme emäntä, joka vaan uudestaan ja uudestaan jemmailee avaimiansa....ja kaiken lisäksi laskee ne monta kertaa vaan lattialle...Mutta Aamuhan osaa! Osaa etsiä ja nostella kaikkea lattialta. Tarkoituksena on sitten siirtää tuo samainen leikki ulkotiloihin jossain vaiheessa kevättä..ja ehkä myös jemmailla hieman puhelinta ja muuta ns. mahdollista kamaa, mitä nyt vaan ihminen voi metsään hukata...vielä ei ole sellaista esinettä osunut eteen, jota ei Aamu suostuisi suuhunsa ottamaan..

Sitten se juhlahetki, jos nyt lastenkutsuista puhutaan. Aamu pääsi VIHDOINKIN kimppalenkille Isacin ja Venlan kanssa. Kauheata todeta, ettei Aamu ole tavannut yhtäkään koiraeläintä sitten Elsan kuoleman..meillä kun ei ole tapana jäädä jutskaamaan kävelyillä kenenkään kanssa. Ja voi vaan arvata, kuinka onnellinen Aamu oli, kun se pääsi riekkumaan kamujensa kanssa! Harmi vaan, että kelit on mitä ne on, eikä kunnon metsälenkkejä pääse kiertämään...tänään olisi voinut kävellä vaikka kuinka kauas, kun näki, miten Aamu nautti elämästä.

Eli kyllä niitä on oltava kaksi. Ainakin kaksi.