Dodiin. Lankalauantai alkoi kuten yleensä, eli tämä lauma lähti trulleja pakoon! Täällä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla trullit, eli påskhäxat kiertää lankalauantaina ja jos paha mäihä sattuu, noitia ravaa yhtenään pannu ojossa, isosta mustasta koirasta huolimatta...(Yksi påskhäxa kävi iltapäivällä; arviolta 5 vuotias reipas tyttö, joka tuli YKSIN ja uskalsi tulla sisälle asti, vaikka Aamu ensin päästikin aikamoisen "trullivarotus-huudon")

Lähdettiin siis heti aamusta liikkeelle, määränpäänä mökkisaari. Potkukelkat pakattiin autoon, kumppareiden pohjiin naskalit ja eikun Opelin nokka kohti 8-tietä. Olosuhteet jäällä oli eilistä paremmat, jään pinta oli vielä aamulla niin kova, että oltiin muutamalla potkaisulla mökillä (tai noh, kyllä siihen vähän enemmän jalkavoimia tarvitsi, kuin "vaan" paria potkaisua)...Aamu nautti vauhdista ja kirmaili onnessaan kelkkojen vierellä.

Mökillä laitettiin pääsiäiskokko palamaan (eli poltettiin viime kesänä kasattuja risuja) mutta kokon polttaminen ei ollutkaan aivan helppo nakki, sillä ensin piti kaivaa polku risukasalle ja sitten kaivaa risukasa esiin 50 cm lumipeitteen alta...ja sitten vielä saada kokko syttymään. Aamu oli hengessä mukana, tosin se oli ymmärtänyt koko jutun hieman väärin ja vei risuja pois kokosta  Homma osoittautui lumimäärän vuoksi aikaavieväksi, joten poltettavaa jäi vielä...

Mökkikeikan jälkeen Aamu otti kunnon tirsat ja nokkaunien jälkeen seuraneiti viritti taas tasapaino-patjan keittiön lattialle. Naksutin käteen kera napujen ja eikun jumppaamaan. Nyt alkoi jo homma hahmottua sekä koiralle, että seuraneidille. En sitten tiedä, tehtiinkö asioita oikein, mutta koko jumppatuokio oli Aamun mielestä ihan POP!

Eli...Aamu kiersi tasapainopatjan sekä oikealta, että vasemmalta ja kun takajalat oli patjalla ja koira suora, kuului seuraneidin kädestä "NAKS". Ensin Aamu tosin yritti taas tarjota vain oikeata jalkaa patjalle, mutta tänään onnistui homma paremmin, eli lätty LÖYSI molemmat takasensa! Ja koska tiedossa on, että Aamun oikea takajalka ON jäykempi, kierrettiin patjalle molemmista suunnista, eli että koiruus joutui käyttämään ponnistukseen molempia "sisätakajalkoja" Ja jostain syystä Aamulla oli aina paino takaoikealla, eli sillä jäykemmällä takasella, kiertosuunnasta huolimatta...hyvä vai huono juttu? Sitä täytyy miettiä. Kivasti Aamu hiffasi koko jutskun ja se seisoi takaset patjalla ja heilutti rennosti häntäänsä, ihan kuin sanoen "HEI, mä tajuun".

Aamu kyllä tajuaa ns. harjoituksen, muttei sillä kyllä vielä ole mitään käsitystä takajaloistaan. Miten IHMEESSÄ me ollaan voitu harrastaa agia ja vieläpä kisata 3-luokassa? Vaikka toisaalta, kun muistelee, mitä vaikeuksia Aamulla oli, on ihan selviö, mistä vaikeudet johtui...Ja vielä kun seuraneiti on viimepäivinä hieman lukenut (agi)koirakirjallisuutta, ei voi kuin todeta, että agility ON urheilua ja jotta koira voi harrastaa, täytyy monen palasen sopia yhteen. Aamulla koirana ei näitä kaikkia palikoita fyysiikan puolesta ole, joten ei ihme, että räpiköitiin. Jokaisen yksilön kanssa oppii jotain uutta. Tieto LISÄÄ tuskaa...