Kaikkeen varmaankin pätee tuo, mitä otsikossa lukee...niin ihmisillä, kuin koirilla. Ja koska kerrossiivoja/seuraneiti/viihdyttäjä on vielä puolikuntoinen, ei tiedossa ole mitään 'maratooni-lenkkiä' koirille. Ja jotta asiat saataisiin taas oikeille raiteille, on seuraneiti lenkittänyt Tuulia ja kennelpoika Aurinkoista.

Iltapäivällä koirien energiamäärä enteili jo sen verran hirmumyrskyn etiäistä, että oli keksittävä höyryn purkamiskikkoja. Ei kun tasku täyteen lihapullapaloja ja hommiin. Tiesittekö, että yhdestä tavallista osto/eines lihapullasta saa 12 kappaletta kikkailupalkkaa? Uskomattoman pienen palasen eteen flattikin tekee töitä, kun sen oikein motivoi  Ja ihan selvästi naksutin vielä lisää motivaatiota. Selvemmin sen huomaa Aamun kohdalla, mutta myös Tuulin kanssa. Aamu tosin tarjoaa kaikkea mahdollista, kun kuulee naksuttimesta lähtevän äänen, joten se on tainnut ehdollistua jo siihen ääneen, joka lähtee metallisesta renkaasta, joka on kiinni naksuttimessa.  Noh, pääasia, että hernettä siellä pääkopassa liikutellaan..

Tänään hiottiin Tuulille oikeata paikalla makuu -asentoa ja peruuttamis-liikettä. Aamun kanssa muisteltiin paikalla marssia etusilla, ihan vaan sen vuoksi, jos vaikka se olis sopiva syvätuki-harjoitus...

Niin, se iltakävely ja sen laadun suhde määrään. Ei me kaukana käyty Tuivertajan kanssa, mutta keksittiin ihan kivaa tekemistä. Pysähdyttiin parin koulun pihalla ja tein Tuulille nenätyö-harjoituksen...se sai etsiä nameja. Hyvin oli muistissa, mitä käsky ja käsiliike tuossa yhteydessä tarkoittaa, mutta selvästi tieto lisää halua tehdä töitä, joten pylly oli vaikea pitää maassa, kun kävin ripottelemassa nameja jonkin matkan päässä. Noh, tulipahan sekin todistettua, että koiruus tiesi tekevänsä väärin, sillä se tuli pari askelta hiipimällä ja tuli todistettua myös se, että se tajusi kauempaa, mitä käsimerkki ISTU tarkoittaa..  ja jottei pikkupossu ota tavaksi hiippailla alkuperäisestä paikasta pois, niin teinkin niin, että kun palasin alkuperäiselle paikalle koiruuden kanssa, istutin sen, rauhoitin, annoin uuden "etsi" käskyn (eli en lähettänyt sitä siitä paikasta, mihin se oli hiippaillut). Hännän asennon perusteella Tuuli teki töitä itsevarmasti. Taitava pikkukoira!

Nyt on tuo nuorimmainen lätty aika kanttuvei. Sen herne on saanut pyöriä ihan kunnolla tänään. Hyvä niin, ehkä huomenna saan kiitokseksi nukkua hieman kauemmin