Paluu arkeen tapahtuu kuten Uuno Turhapuron muisti; pätkittäin. Seuraneidin maha venyi ja paukkui juhannuksena grillattujen einesten ansiosta ja eilisissä agitreeneissä ei polvi noussut oikein ripeästi....suoraan sanottuna hävetti. Mikä rapakunto kartturilla onkaan!

Aamu Aurinkoinen ja Elsa Eläkeläinen ovat myös palanneet ruotuun. Kotona on naapurin kissat haukuttu ja mökillä oli natura-päivystys huippuluokkaa. Tosin meillä siellä mökillä päin päivysti vähän muutkin viranomaiset...eli niistä juhannuksena hukkuneista 2 hukkui samoihin vesiin...ja sunnuntaina vielä poliisivoiminen (?) helikopteri pörräsi viereisen saaren yläpuolella kome kierrosta... NO anyway, seuraneidin lauma on viettänyt erittäin rentouttavan juhannuksen mökkisaaressa...

Eiliset reenit. Kyllä. Ensin voi seuraneiti tunnustaa, että p-i-k-k-a-s-e-n otti vastaan lähteä reeneihin, mutta kyllä reenihetki kuitenkin kannatti. Reenari oli luvannut jatkoa edellisen kerran reenriratoihin ja tällä kertaa olo tuntuikin jo varmemmalta. Aamu tsemppasi, tosin tehtiin niitä kaaoslähtöjä....siis todellakin kaaoslähtöjä! Kisoissa tuskin uskaltaisin tehdä tuollaista, vaikka miksei sitäkin vois kokeilla? Aamu pääsi muuten ekaa kertaa elämässään miespuolisen ohjattavaksi...eli reenari halusi kokeilla ohjata pitkästä aikaa isoa koiraa radalla. Ja Aamuhan suostuu mihin vaan, kunhan ensin vilauttaa pakasterasiaa. Itse reenari, tuomari Virtanenhan aloitti oman agilityuransa aikoinaan 1990-luvulla Cindy-nimisen kultsun kanssa, joten täytyihän seuraneidin suoda herra reenarille muisteluhetki. Hyvin Aamu pomppi ja siitä radasta on kuvatodistettakin, mutta säästetään reenari julkisuudelta mustan koiran kanssa. Ne, jotka ovat Aamun luonnossa tavanneet, voivat vain kuvitella, ettei meno ollut kovin virtaviivaista...mutta eihän kaikkien tarvitse olla nopeita bortsuja, eihän??