Käytiin illansuussa Aamun kanssa taas metsäpeikkojen valtakunnassa. Tarkoituksena oli kiertää reitti, jota pitkin ei olla talven lumien vuoksi päästy kiertämään, mutta mitä vielä...kanootilla olis ollut kysyntää, eli sen verran oli vettä metsätiellä, että jouduttiin ottamaan suunnitelma B käyttöön.

Seuraneiti valitsi reitiksi hiekkatien, jota aikoinaan Wilman kanssa kuljettiin paljon...olipa maisema muuttunut sillä reitillä! Vaikka onhan Wilma ollut kuolleena jo melkein päivälleen 8 vuotta, joten ei ihme, että maisema siinä ajassa muuttuu...

Silti, tuli jotenkin "Flash Back" fiilis. Kuin olis ollut Wilman kanssa liikenteessä. Aamussa ja Wilmassa on nimittäin paljon yhteistä. Isoluisia narttuja molemmat, läpensä kilttejä, spondyloosi-koiria, nautiskelijoita. Wilmaa vaan ei saanut tekemään mitään käskystä (huom! Wilma tuli meille yli 5-vuotiaana), ja vähän samaa "vikaa" on Aamussa. Tai sanotaanko, että Aamu tekee, jos se ei huomaa, että sitä pyydetään tekemään jotain

Jotenkin elämä vaan taas maistui niiiiin hyvälle, kun siellä metsäpeikkojen valtakunnassa vaelsi koiransa kanssa kahdestaan. Jos seuraneidillä olis valtuuksia kirjoittaa resepti, niin tuota fiilistelyä kirjoittelisin joka toiselle, eli luonnon rauhaa, käppäilyä hyvässä seurassa. Suosittelen, ilman reseptiäkin.

Ja muuten, kuovikin on sitten löytänyt tiensä näille leveysasteille..