Vihdoinkin seuraneiti pääsi käymään mökkisaaressa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa kaiken sairastelun takia  Mikään ei ollut siellä omalla mökillä muttunut, mutta herra jee, mitä naapuritontilla, n. 300 metrin päässä oli tapahtunut! Metsä oli kaadettu, rantaan oli tuotu joku pieni mökki ja ranta ruopattu.

Sinne meni meikäläisen herkkutatti-maastot, Aamun pupu-polut ja peikkometsä. Sinne meni autuas rauha, rantalepikon tuoksu ja joutsenten pesäpaikka  Onneks sentään ostettiin naapuritontti muutama vuosi sitten, kun se oli myynnissä, ettei naapureita ihan syliin tunge...mutta harmitus on kuitenkin suuri...meidän paratiisipaikka on nyt ihan suoraan sanottuna, raiskattu

Koirille, tai itse asiassa Aamulle tuosta kaikesta on vaan seuraneidin mielestä hyötyä. Puput häipyy nurkista ja Aamulla toivottavasti vähenee vahtimisen tarve. Sillä kun väkeä ei mökkisaaressa liiku kuin marjastusaikaan, on Aamu ottanut asiakseen haukkua pystyyn kaikki yksittäiset  kulkijat, jota harvakseltaan tuolla mökillä näkyy. Ja Aamu kun ei täällä kaupungissa korvaansa lupsauta vahtimisen eteen.

Niin ja toivottavasti ne röyhkeät metsästäjät, varsinkin se n. 9-10 vuotias poika, joka haulikon ja koiran kanssa tuli ihan pihalle asti, pysyy kauempana pyssynsä kanssa, nyt kun mökkejä on rantaviivalla yksi lisää.

Huomenna olis tarkoitus mennä Tuulin kanssa hallille. Eipä olla käyty moneen viikkoon. Helmikuussa viimeks  Seuraneiti on säästellyt keuhkojansa koirapölyltä, eikä ole treenejäkään vetänyt useampaan viikkoon. Ja hieman harmittaa sekin, että huomenna hallilla on Jenni Leinon agi-kurssi, mutta päätin olla menemättä edes katsomaan, koska haluan keuhkojen toimivan iltapäivällä, kun on Tuulin vuoro käydä koulua..