Koko pääsiäinen ollaan käppäilty metsässä Aamun kanssa. Nautittu rapaisista teistä ja paikoitellen paljaasta maasta. Aamukäppäily tehtiin tuonne "erämaahan", eikä yhtään elävää olentoa tullut vastaan, ihanaa! Piiloteltiin avaimia puolukanvarpuihin ja yksinkertaisesti nautittiin elämästä.

Pientä muutosta on ilmassa. Aamu käy läpi jotain "minä olen nyt ainoa"-prosessia. Se on selvästi kontaktinhaluisempi mitä aiemmin, vapautunut, iloinen, kuuliainen. Seuraneiti on miettinyt tuota asiaa paljon...olikohan niin, että olin jatkuvasti pienen stressin alaisena, kun Elsa oli mukana? Joko sitä sai vahtia, ettei se syönyt hurjia määriä maa-ainesta (heiniä, multaa, ym ym) tai sitten sen menoa sai rauhoitella, sillä sen tassut ei kestäneet mahdotonta menoa. Ja lisäksi oli koko ajan oltava varuillaan, ettei kohdattu muita koiria/ihmisiä, sillä Elsa teki aina Elsat, mutta jätetään ne yksityiskohdat kertomatta. Kuolleista ei saa puhua pahaa...

Aamu siis ehkä vaistoaa seuraneidin olotilan, rentouden. Ja siksi Aamun mielestä on mukavaa olla seuraneidin lähellä..eihän pahantuulisen kanssa halua seurustella, eihän? Nautitaan nyt keväästä ja kesästä...loppukesästä (toivottavasti) sitten täällä huushollissa puhaltaa uudet Tuulet