Seuraneidillä on suruaika. Itsesyytösten ja jossittelun aika. Mutta muutama positiivinenkin ajatus on jo löytänyt tiensä tajuntaan. Asiat VOIS olla huonommin. Aamulta OLIS voinut löytyä SYÖPÄ. Vaan eipä löytynyt. Löytyikin spondyloosi. Jos täällä taloudessa nyt kiroillaan, niin kirosana on spondyloosi.

Jo toinen seuraneidin flatti, joka siihen sairastuu.

Elämä ei ole reilua. Sitä mieltä on seuraneiti tällä hetkellä. Lätyt ei tiedä mistään mitään, ei ainakaan ongelmista tai suruajasta. Ne hehkuttaa ruokaa ja metsälenkkeilyä, possunkorvia ja pieniä jippoja. Tätä kai tämä on, elämää, ei sen enempää...