Vihdoinkin se valopallo jaksoi näyttäytyä! Siis aurinko! Sen kunniaksi lähdettiin aamusta mökkisaareen. Tarkoituksena hieman siistiä paikkoja tulevaa talvea varten ja totta kai, tehdä kunnon käppäily syksyisessä metsässä.

Lähdettiin heti metsään, kun tultiin mökkisaareen. Aamun elkeistä osasin jo tietää, että joku vieras koira oli käynyt aiemmin tontilla, sillä Aamu kävi "poliisiopistomaisesti" tontilla partioimassa.

Tuulillahan on juoksu, joten oltiin silmät ja korvat tarkkoina, jos vaikkapa jostain ilmestyisi uroskoira.

Ja aivan oiken. Kun oltiin kävelty n. 10 minuuttia ja tultiin eräälle hakkuualueelle, lähestyi takaa iso harmaa hirvikoira (Jämtlanninpystykorva). Kytkin Tuulin. Mutta vieras koira kävi uteliaana tutkimaan Tuulia. Tai noh, utelias ei ole oikea sana, koira käyttäytyi erittäin röyhkeästi. Tuuli kiljahti pelosta, kun vieras koira ahdisteli sitä. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, oliko kyseessä uros vai narttu, mutta isosta koirasta oli kyse, joten luulin sen olleen uros.

Koira ei yrityksistäni huolimatta jättänyt meitä rauhaan ja Tuuli pyöri kuin väkkyrä hihnassa ja minä yritin pelastaa sen ahdistelijalta.

Siinä vaiheessa Aamu astui kehiin. Se suorastaan hyökkäsi vieraan koiran päälle, joko suojellakseen minua, tai Tuulia. Vaan miten kävikään. Vieras koira hyökkäsikin takaisin ja tarrasi Aamua kurkusta kiinni. Kennelpoika ehti hätiin ja repi vierasta koiraa karvoista. Vaan sepä pysyikin kiinni Aamun kurkussa!!  Jouduin päästämään Tuulista irti ja menin apuun, eihän Aamua nyt noin vaan tapeta!! Vasta kun kennelpoika käänsi hirvikoirana leukoja, päästi se irti Aamusta.

Aamu siirtyi kauemmaksi ja yski muutaman kerran. Hui, mikä hetki.

Ja sitten pusikoista tuli vieraan koiran isäntä. Haulikko olalla. Kaivoi esiin hihnan ja sanoi pitävänsä koiransa kiinni. Metsästäjä sanoi "Int kombe ho på na meir, ja ska ha fast ho"...Siitä lauseesta meikäläiselle kävi ilmi, että kyseessä oli narttukoira! Tilanne rauhottui. Ehtipä metsästäjä vieläpä kysellä, jos oltiin nähty hirviä...ei, ei viime aikoina, vastasin...

Käännettiin suuntaa ja jatkettiin käppäilyä. Metsälenkistä ei tosin tullut pitkä, koska jouduttiin kääntyä toiselle puolelle saarta. Ei haluttu enää törmätä kyseiseen vieraaseen koiraan.

Olihan episodi! Yllätyin ehkä eniten Aamun rohkeudesta. Vaikka se muuten saattaa säikähtää mitä hassuimpia asioita ja mennä "lukkoon", niin ainakin puolustushalua siitä löytyy. Mun Aamusta. Tiedänpähän vastaisuudessa, mikäli on "tosi kyseessä", että Aamuun voi luottaa...

Aamu istuu mökkirannassa ja nauttii hiljaisuudesta

Paita & Peppu. Tuuli vasemmalla. On ne vaan kamuja

Sun ja mun pallo - MEGApallo. Kuten kuvasta näkyy, palloa on korjailtu jeesusteipillä aika useasti
Aamu vasemmalla, Tuuli tuo toinen

Tuuli mielipuuhassaan. Tarkkasilmäisimmät voi havaita, että Tuulilla on lehti huulien välissä...kaikkea siis voi vedestä noutaa