Vuoden viimeisiä päiviä elellään. Ulkona paukkuu yksittäiset raketit ja pommit, vaikka virallinen virittely on huomenna illalla. Yksi raketti on jo viritetty, näkyyhän sytytyslanka?:

Tämä raketti ei tosin lennä, eikä sihise. Ei räisky, eikä siitä lähde värikästä valoshowta. Mutta joskus tämä raketti paukkuu ja välillä jopa haukkuu  Kyseessä on siis Aamu Aurikoinen kynttilä suussa. Ja ei, ei sytytyslankaa ole tarkoitus sytyttää, kunhan seuraneiti laskee leikkiä...

Aamusta on tullut sylikoira. Itse lätty, eli sileäkarvainen noutaja, flatti, kuuluu roturyhmään 8, eli ei aivan seurakoiriin, mutta aurinkoisesta on ihan oikeasti tullut sylikoira. Ja arvata saattaa, miltä 33 kg painava koira tuntuu sylissä... Parhaiten Aamu viihtyy, kun se saa puoliksi maata seuraneidin päällä, jopa yöllä. Niiiiin, meillä nukkuu koirat sängyssä. Eilen illalla seuraneidiltä vaan meinasi happi loppua, sillä Aurinkoinen kömpi unisena sänkyyn ja rojahti nukkumaan siten, että meillä oli kurkku kurkkua vasten. Eli Aamun mielestä seuraneidin kaula oli sopivasti kuopalla ja sopivan pehmoinen alusta maata. kaiken lisäksi Aamu oli erittäin uninen, mahtoikohan kävellä unissaan olohuoneesta makkariin, eikä itsekään oikein tajunnut, mihin kuontalonsa parkkeerasi. Ja eihän siinä asennossa kulje happi. Siis seuraneidillä. Joten Aurinkoinen joutui siirtämään arviolta 5 kiloa painavan päänsä pois seuraneidin kaulalta. Yön pimeydessä tuli väkisinkin mieleen pentulaatikko ja kasa päällekäin lojuvia, unisia pentuja....