"Jostain ihmeen syystä" meidän olohuoneen matolla lojui tänään teelusikka. Syyllinen kyllä tiedetään, mutta mistä ja milloin, jää tällä kertaa arvoitukseksi. Ja koska syyllinen on aina yhtä innostunut kylmistä ja metallisista tavaroista, oli helppoa osoittaa sormella lusikkaa ja se riitti noutokäskyksi Aurinkoiselle. Elsa Muori seisoi vieressä silmät kysyen; "saaks tästä tempusta palkkaa?" ja siirtyi namin toivossa loikkien keittiöön. Äh, eihän kaikista pikkujutskuista aina voi keksilaatikolle hyökkiä, joten virittelin Aamua kulkemaan "siksak"-kuvioata jalkojeni välistä, tietysti se pikkulusikka suussa. Aamu ei ole koskaan sisäistänyt tuota temppua samalla tavalla kuin Elsa, tosin en ole sitä pahemmin Aamulle hionutkaan, sillä Aamu on niin pitkäkroppainen, että sen kääntyminen ei ole aivan yhtä nuolen nopeaa kuin Elsa-Muorin. (Vaikka toisaalta, ehkä Aamu oppisi paremmin kääntymään agiradallakin, jos opetan sille nopean tavan kääntyä???)

No, joka tapauksessa. Aamu siis 'yritti' suorittaa siksak-pujottelua seuraneidin jalkojen välistä/ympäri, mutta ei syttynyt asiasta. Lusikka koko ajan suussa. Mitä tekee Elsa Torpeedo? Puskee samanaikaisesti Aamun kanssa jalkojeni välistä ja kiepauttaa oikeaoppisesti jatkoa liikkeelle, eli jatkaa pujottelua jalkojeni ympäri. Seuraneidillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä; sen verran paljon oli yhtäkkiä mustia koiria jaloissa pyörimässä. Kaikki tapahtui salamannopeasti ja yhtä nopeasti Elsa meni keksilaatikon luo, silmät loistaen "no ny mä saan keksiä". Seuraneitin jatkaessa nauramista, Elsa tekee muutaman maahanmenon ja lopuksi yhden tempun, joka sille on opetettu joskus murkkuiässä; eli temppu: "kuinka naapurikaupungin tytöt makaa". Tuossa "naapurikaupunki"-sanan kohdalla on siis meidän naapurikaupungin nimi, mutta jätettäköön se nyt mainitsematta. Hmmmm. Ja asian ydin on tietty se, että Elsa itse on ostettu juuri tuolta kyseisestä naapurikaupungista... Ja jos nyt Elsan asentoa tuossa tempussa kuvailisi nätein sanoin, niin sanoisin, että Elsa makaa "antautuen" tassut taivasta kohden, maha-alusta paljastuen.  Terveisiä vaan sinne naapurikaupunkiin!

Niin, Elsa siis teki kaikkensa saadakseen namin. Ja pakko myöntää, ihan pelkästään siitä syystä, että Elsa kaivoi jostain muistinsa syövereistä tuon tempun pintaan, irtosi namia suorittajalle. Mitä ilmeisemmin tuon tempun tekeminen on Elsalle ollut aikoinaan aika alistavaa ja nujertavaa, sillä Elsan tyyliin ei oikein kuulu "antautuminen".

Ajatusleikkiä: Millainen ihminen Elsa olisi, entä Aamu Aurinkoinen? 

Luulenpa, että ihmisenä Elsa olisi hyvin määrätietoinen, armeijan käynyt nainen, jolla ei olisi paljon ystäviä, mutta sitäkin enemmän vihamiehiä. Ystäviin lukeutuisi yksi tai kaksi samanhenkistä, muut eivät edes uskaltaisi lähestyä. Määräilevä, ikiliikkuja, burnoutin rajoilla häärivä sinkku, jonka elämän iloihin kuuluisi luonnossa liikkuminen ja jokin kulinaristinen harrastus. Keräisi tietoa ympäristöstään kaikkien aistien avulla, tosin hajuaisti olisi vahvin aisteista. Sen jälkeen näkö ja viimeisenä kuulo. Tuntoaistin kautta Elsa ei ihmisenä olisi oppinut yhtään mitään, ei edes virheitä. (Joten tyhmästä päästä siis saa koko ruumis kärsiä, kuten seuraneidille aikoinaan aina koulussa toitotettiin)

Aamu taasen olisi ihmisenä varmaankin "flowerpower"-tyyppi. 1960-70-luvulla nuoruutensa elänyt filosofi, joka aikuisena elää omassa mielenkiintoisessa maailmassaan, itse keksimiensä harrastusten parissa. Ystävällinen, sosiaalinen, kultturelli. Ei anna itsestään kovin välkkyä kuvaa, mutta oppii aina olennaisen tai sitten asian sen olennaisen vierestä. Ulkonäkö peittää sisäisen kauneuden ja sen salaisuuden turvin Aamu varmaankin saavuttaisi elämässään paljonkin hyviä asioita. Että sellainen Wildflower.