Tänään oli yksi sellaisista iltapäivistä, jonka vaan voi "varastoida ja sulkea sydämeensä" niitä synkkiä ja surullisia hetkiä varten.

Oli aivan upea aurinkoinen ilma ja seuraneiti päätti lähteä metsään mustien karvaisten kavereidensa kanssa. Ikävä kyllä seuraneidin lauman elämä on aika suunnitelmallista joka päivä...kävelyt ja koirien ulkoilut on suunniteltava tarkoin, ettei yhden mustan kintut ja toisen mustan selkä kipeydy liikaa. Eli turkki putkella (tukka putkella) ei voi huidella pitkin metsiä joka päivä, välillä on otettava iisisti ja käppäiltävä tylsiä "palautus"-kävelyitä kaupunkimiljöössä.

Vaan ei tänään. Seuraneiti siis pakkasi lätyt autoon ja lähti tuonne jonnekin erämaahan. Ja sitä fiilistä siellä pyhässä yksinäisyydessä ei voi sanoin kuvailla. Elsa meni kuin juna, kauheata sanoa, mutta se juoksi kuin viimeistä päivää. Ei ollenkaan siten, kuten sillä on tapana. Muori teki tavallista pidempää kierrosta pöheikössä, nuuskutti ja ajoittain ihan selvästi oli "jonkun" ötökän jäljellä. Nautti koko suuren egonsa voimin.

Siellä käppäillessä ja Elsan nuuskuttelua seuratessa seuraneiti muisteli niitä jälkikokeita, joissa Elsan kanssa käytiin. Startteja yhteensä 9 kpl, joista viimeiset 7 voittaja-luokassa ja niistä viimeiset 5 ykköstulosta. Myöhään aloitettiin mejäily, mutta Elsa rakasti lajia ja teki seuraneidin mielestä hienoa jälkityötä, tavalleen tyypillisesti, eli hieman hosuen. Viimeisestä kokeesta silti 48 p! Muutama vau-hetki on jäänyt mieleen. Esim se, kun jälki jatkui traktoripolun toiselle puolelle ja Elsa selvitti sen järkeä käyttämällä, eli tarkasti traktoriuran molempiin suuntiin n. 4 metriä ja loikkasi sitten itse jäljelle takaisin. Eli se tiesi tasan tarkkaan, mihin jälki meni, mutta teki fiksuna likkana tarkastuksen, sekä vasempaan, että oikeaan. Paljon ei Elsan kanssa treenattu, se oli mitä se oli, taitava. Mejä lajina olis varmaan ollut se fiksuin lajivalinta Elsalle...mutta käytiinhän me silti muutamassa kokeessa...

Summa summarum. Ihana iltapäivä, mutta Aamu Aurinkoinen on silti ollut jotain vailla koko loppuillan...se on kulkenut ruokakuppi suussaan puoli iltaa, aivan kuin metallinen ruokakuppi olis joku pehmolelu tai tutti  ja kyllä , ruokakuppi suussa voi myös nukahtaa...jos nimi on Aamu  Ja iltaruokakin tarjoiltiin, vai olikohan annos liian pieni??