Tuulin opiskelut jatkuu...tänään Aamu on esitellyt Tuulille rrrrraaadon (?) tai ainakin siltä Tuuli haisee nyt..Oltiin täällä mökkisaaressa aamukäppäilyllä, kun koirat hävis erittäin korkeaan kaislikkoon, jonne ei ole asiaa ilman kahluusaappaita. Hiljaisuus laskeutui kaislikon ylle ja ehdin jo kysyä kennelpojalta, mihin likat hävis, kun kaislikko alkoi kohisemaan...

Ja mikä haju ystävävien yllä leijuikaan, kun tulivat kaislikosta! YÖK. Kennelpoika yritti ensin sanoa, että haju tulee paperimassa-tehtaalta kaupungista, mutta kyllä seuraneidin nenä märäntyneen hajun tunnistaa...

Tuuli joutui siis kylmään kylpyyn, kun tultiin takaisin mökille. Eihän hajua millään saa pois saari olosuhteissa, vaikka kuinka pesis, joten nyt ei tarvitse katsoa, kumpi koirista on vieressä, sen voi todeta hajusta...tosin Aamu nyt ei muutenkaan ole seuraneidin lähellä, joten on kai itsestäänselvää, kumpi koirista meikäläistä seuraa kuin hai laivaa.

Tuuli virutettiin pesun jälkeen järvessä. Uiden. Sille heitettiin palloa muutama kerta jotta se uisi ja uihan tuo. Reippaasti. Ja tekniikka paranee kerta kerralta  On se vaan kiva koira. Ihan oikeasti. En olisi mukavempaa koiraa tähän laumaa saada Elsan tilalle

Mitähän Tuuli huomenna oppii?