Lomalla voi syventyä tiettyihin asioihin, kuten lukemiseen. Seuraneiti on ennenkin hehkuttanut ostamaansa kirjaa; Gunilla Wedeenin "Guldkant på tillvaron - både för dig och din hund" kirjaa. Tieto lisää tuskaa, sen on seuraneiti todennut satoja kertoja ennenkin, mutta aina kun lukee jonkun kirjan, ajatukset muuttavat suuntaa. Tosiasiahan on, ettei yksikään opus voi muuttaa meidän lauman arkea. Mutta ymmärtämystä kylläkin. Kirjassa ei itsessään ole mitään uuttaa, mutta laumahierarkiasta Gunilla puhuu siihen malliin, että jokainen ymmärtää, missä koiran paikka on laumassa. Eri asia on sitten, toteuttaako itse kukin tuota laumahierarkiaa. Mutta kuten seuraneiti on ennekin sanonut, kirjaa voi suositella jokaiselle noutajan omistajalle ja on kirjassa asiaa ihan kaikille koiranomistajalle. Gunillan Wedeenin kennelin kotisivut löytyy osoitteesta www.kenneldoubleuse.com.

Mitäs nuo koirat sitten? Juu, Elsan pönttöilyt jatkuu. Eilen se teki taas yhden nuoruudesta kotoisen olevan tempun. Kävi salamannopeasti autossa; etupenkillä ja takapenkillä...ja yhtä nopeasti se tuli autosta ulos. Mutta autoon jäi hiekkaset tassunjäljet muistoksi Muorin salamannopeasta yllätysvisiitistä. Mitähän se tuolloinkin ajatteli? Koirat kun matkustaa kaltereriden takana turvallisesti takaluukusta, eivätkä ole pitkiin aikoihin matkustaneet "ihmisten tiloissa". No jaa, eipä noita Elsan tempauksia ole ennenkään ymmärretty.

Aurinkoisen juoksut on juostu. Mahtoikohan olla viimeiset ever?? Niin ainakin olis tarkoitus. Nyt vaan odotellaan, että iloinen ja vekkuli Aurinkoinen palaa tänne maan pinnalle ja unohtaa ufoilut. Ei tuollainen koira ole kiva. Pitäähän täällä jotain tapahtua! Jos ens viikolla palais ruotuun ja kävis yhteistreeneissä, nome-sellaisissa. Pientä metsäpuhdetta sillä saralla on harrastettu pitkin kesää ihan "yksityisesti", mutta porukassa treenataan sitten ihan muita asioita.