Huomenna tulee kuluneeksi tasan 5 vuotta siitä, kun tuo piiloblondi syntyi! Kylläpä aika kuluu nopsaan, mutta niinhän se aina, kun on mukavaa!

Aamu on koira, josta ei ole pahaa sanottavaa. Se on peruskiltti, hyväntahtoinen, mutta ei mikään nynny. Se osaa käyttäytyä tasapainoisesti koirien kanssa eikä aiheuta paheksuntaa käytöksellään ihmistenkään keskuudessa. Aamulle voi rehellisesti nauraa, sillä sen tempaukset on välillä aika hassuja...kuten esim se, kun se toi tuolta olkkarista suklaalevyn seuraneidille tänne tietsikalle...harva koira on niin rehellinen, että tuo suklaat, eikä vaan papereita suklaan ympäriltä

Tänäänkin saatiin taas todiste Aamun aloitteellisuudesta. Olin tuonut töistä puisen lucia-nuken, jota säilytän pienessä kenkälaatikossa...Aurinkoinen oli bongannut laukusta laatikon, avannut sen ja tutkinut sisällön. "Blondi meets blondi" eli tässä kuvatodiste siitä, miten sille toiselle blondille tarinassa kävi:

Sitä kiikutettiin tukasta, siis sitä pienempää blondia

Tässä vielä kuva siitä suklaanoudosta. Ja kuten kuvista huomaa, Aamu parkkeeraa aina samaan paikkaan täällä tietsikkahuoneessa, eli tuohon tuolin taakse. Koskaan ei vaan tiedä, mitä sillä roikkuu suussa, kun selkänsä kääntää tässä tuolilla istuessaan!

: