Tänään lauma lähti pitkästä aikaa kunnon metsäkävelylle. Tai no, ollaanhan me viikottain monta kertaa metsässä lättyjen kanssa, mutta tänään tehtiin sellainen "entisaikojen tapaan" lenkki. Näiden lättyjen kanssa kun joutuu suunnittelemaan kävelyt/lenkkeilyt siten, ettei Elsan kintut tai Aamun selkä kipeydy. Ja onhan Elsan ikäkin otettava huomioon (eli Elsa on nyt 10 vuotta 8kk), eli ei vedetä enää mitään maratooneja pitkin maita ja mantuja.

Mutta tänään lähdettiin tuonne erämaahan tihkusateen saattelemana. Oltiin aikaisin liikkeellä ja seuraneiti oli tarkistanut tutultaan, ettei hirviporukoita olisi siellä, mihin lättylauma suunnisti. Niin, ei niitä hirviporukoita ollutkaan, mutta Sulo oli. Hah. Sulo asuu tuossa kulman takana, mutta on tähän mennessä päässyt vaan haikailemaan meidän tyttöjen perään..., kun ollaan siitä Sulon ohi käppäilty. Vaan tänään oli Sulo päässyt isäntänsä kanssa metsälle ja voi kiesus, millä vauhilla Sulo meni. Sulo on siis suomenajokoira, 1½ vuotta vanha. Sulo rrrrrrakastui Elsaan ja Aamuun ja seuraneidin laumasta varsinkin Elsa oli aivan myyty . Muori sai sellaisen "harakiri" -hullunkuurin Sulon kanssa ja hetken jo näytti siltä, että ilman tassuhaavereita ei sirkuksesta selvitä. Vaan Sulo joutuikin liekaan, jotta naisasiat jäis mielestä ja me jatkettiin matkaa. Kunnon kierros tuli tehtyä ja mikä parhainta; kumpikaan koira ei näytä nyt illalla mitenkään jäykältä!  Eikä Elsa edes onnu, vaikka veti hulabaloota sen Sulon kanssa. Yes. Kerrankin näin. Eli että koirilla on ollut mukava metsäkeikka, ilman että illalla tai seuraavana päivänä tarvitsee pelätä niiden ontuvan.