Niin, jollei itse voi kisata, voi lähteä kannustamaan seurakavereita ja ryhmäläisiään...eli aamulla seuraneidin auton nokka kohti Kokkolaa ja agikisoja kohti ja illansuussa takaisin. Koko päivä siellä vierähti, mutta aikahan kuluu nopsaan, kun on kivaa! Täytyy myöntää, että tunnen itseni rikkaaksi, kun seurakaverit ovat niin mukavia! Mikä yhteishenki meillä oli...taatusti kuului, kun JKF:läinen oli onnistunut radalla! HYVÄ ME! Ja tsemppiä myös niille, joita jäi harmittamaan päivän radat...

Ja jotain muutakin hyvää tarttui haaviin. Berra oli myyntikojuineen paikalla, joten Tuuli sai lisää rekvisiittaa... ei niinkään rilluttelu-leluja, vaan työvälineitä...

Ylihuomiseen pitäisi taas jaksaa odottaa, että kehtaa pentulassa käydä...