Tämän päivän jälkeen seuraneiti tietää, miltä kuullostaa vihainen lepakko...Se naksuttaa ja het äkäsesti!

Käytiin mökkisaressa, tarkoituksena poimia vadelmia. Tehtiin lähtöä mökiltä metsään ja seuraneiti puki päällensä ns marjanpoiminta-vaatteet; ilmavat ja jo valmiiksi likaiset ja risaset kuteet. Huppari roikkui naulakossa hupusta ja seuraneiti kyllä rekisteröi jotain tummaa hupun yläreunassa, mutta ei ajatellut asiaa sen enempää, vaan tarttui huppariinsa. Ziisus. Se musta möykky olikin lepakko! Ja seuraneiti tarttuikin siihen! Aivot rekisteröi jotain pehmosta ja sitten alkoi nakutus...hyi helvata, se otus ei pitänyt seuraneidin tatsista. Huppari lensi sohvalle naisellisen kiljahduksen saattelemana ja Elsa seisoi vieressä silmät tapittaen, että nyt tuo emäntä on seonnut täysin. Kiljuu ja heittelee vaatteita! Kerrankin seuraneiti oli Elsaa nopeampi liikeissään! Seuraneitiä ei ällötä hiiret, hämähäkit, rotat, käärmeet ym otukset, eikä lepakotkaan ole ennen ällöttäneet, mutta harvemmin niitä tulee kouraistua ihan käsikopelolla...Seuraava ajatus olikin sitten saada Elsa ulos mökistä ja lepakko elävänä jonnekin turvaan. Ja ennen kuin seuraneiti puki päälleensä risaset marjanpoiminta-housut, oli ne käännettävä ja tutkittava, ties vaikka batmannilla olis ollut kaveri messissä...

Loppu hyvin kaikki hyvin. Batman selvisi elävänä liiteriin ja seuraneidin vadelmasaldo tälle illalle oli 4 litraa vadelmia. Nyt niitä on jo pakkasessa 18 litraa! Nam