Terveisiä keuhkoparantolasta. Tuuli sairastaa nyt neljättä päivää, eikä vieläkään ole kunnossa
Päällisin puolin kyllä, mutta innostuessaan alkaa köhimään. Eli koiran tulee todellakin huilata! Ei puhettakaan, että lähtisin sitä kävelyttämään vielä aitojen ulkopuolelle. Ihmeen äkkiä koira tottuu siihen, ettei sitä lenkitetä!  Hyvin se tuntuu viihtyvän kotona, kunhan ruoka tulee ajoissa  ts. niin kauan, kun ruoka maistuu, ei ole huolta.

Olin yhteydessä eläinlääkäriin tänään ja hänen mukaansa tilanne on niin kauan ok, kun koiran yleiskunto pysyy hyvänä ja se syö ja on pirteä. Kaikkea tuota Tuuli on, joten täytyy vaan uskaltautua viikonlopun viettoon. Onneksi naapurikaupungissa on tätä nykyä yksi eläinlääkäri, joka ottaa vastaan myös lauantaisin ja ymmärtääkseni päivystää sunnuntaisin. Jos vaikka Tuulille kuume nousisi. Kuumetta olen mitannut, eikä Tuulilla kuumetta ole ollut.

Aamu on toistaiseksi säästynyt taudilta. Se on lenkkeillyt kennelpojan kanssa ja on tälläkin hetkellä metsäkeikalla. Mahtaa nauttia

Vappuun on viikko. Ja jäitä riittää. Saa nähdä, päästänkö saareen. Vappuna tulee myös kuluneeks vuosi Aamun viimeisimmästä kohtauksesta. Kop, kop, koputan puuta...alan olemaan vakuuttunut siitä, että kohtauksen on laukaissut pelkotila/jännittäminen ja se, ettei Aamu ole päässyt tilanteesta pakoon. Eli auton takaluukusta. Molemmat kohtauksethan ovat tulleet autossa, kun peräkärry on ollut puulastissa auton perässä. Ja kohtaukset ovat alkaneet 100 metrin tarkkuudella samassa kohtaa maantiellä, mökiltä tultaessa. Enää ei peräkärryä pidetä auton perässä, jos Aamu matkustaa takaluukussa. Kaikkea sitä pitääkin ajatella, kun omistaa koiria..