Aurinkoisen päivä oli mennä pilalle heti aamusta. Lähdettiin täällä mökkisaaressa samoilemaan, eli aamulenkille metsään ja koska marjakausi on parhaimillaan, lauma suunnisti vadelmapaikalle. Ja kyllä, vatutkin alkaa kypsymään, saldo oli 1 litra kypsiä marjoja ja lisää on tulossa.

On sitten eri asia, uskaltaako tuohon ryteikköön enää mennä. Kesken vaivalloisen poimimisen (sillä vattupaikka on hakkuualueella, jonne on jätetty kaikki risukasat) Aamu saa pienimuotoisen "huolestumis"-kohtauksen. Se nuoli takakinttuaan, mutta ei oikein ollut varma, mistä viholainen on hyökännyt. Koirien ympärillä kuhisi ötököitä; paarmoja ja pikkukärpäsiä, mutta ampiaisia ei näkynyt, muuta kuin vadelmien kimpussa.

Silti vihollinen oli käynyt Aamun kimppuun ja reppana oli erittäin harmissaan kipeän kinttunsa kanssa. Pistoskohdaksi varmistui takakintereen sisäpuolinen lihas ja siinä selvä punainen läiskä. Ei kahta reikää, ei siis käärmeepurema, ilmeisesti ampiainen (tai maa-ampiainen). Noh, Elsakin pörräsi siihen tyyliin, että jokin kärpästä suurempi öttiäinen oli tehnyt hyökkäyksen, joten siirryttiin vähin äänin pois alueelta ja jatkettiin aamukävelyä.

Vaan Aamu olikin sitä mieltä, ettei kipeän kintun kanssa voi kävellä...eli saatiin kääntyä mökille takaisin, sillä seuraneiti halusi olla varma siitä, ettei kyseessä todellakaan ollut käärmehäärme joka Aamua oli maistanut. Käärmeenpuremaistahan ei saisikovin liikutella. Eli ei muuta kuin mökille ja Aamu jorpakkoon seisomaan kinttunsa kanssa. Siellä se seisoskeli tovin ja mahtoi tuntua hyvältä. Kyypakkausta ei annettu, mutta kortisoonisalvaa pistoskohtaan sipaisu. Ja potilas painui itse mökiin sisälle ja otti nokkaunet sohvalla. Noin tunnin päästä Aamu heräili uuteen keikkaan, vuorossa oli mustikanpoimintaa, eikä enää kinttukipuilusta tietoakaan. Mutta kyllä tuo neiti onkin herkkis...Elsaa saattoi samassa rytäkässä pistää myös öttiäiset, mutta sen olemuksesta ei mitään erikoista huomannut.

Nyt olis sitten tarkoituksena lähteä uudemman kerran tuonne metsikköön, marjakippo mukana, totta kai, sillä herkkutatteja ja kanttarellejakin voi löytyä. Voi koiraparkoja, ne joutuu sietämään seuraneidin marjastushysteriaa. Ja vadelmakausi vasta tekee tuloaan...viime vuonna villivadelmia tuli poimittua päiväkirjamerkintöjen mukaan yhteensä 40 litraa...Nauru