Niinpä. arki alkoi tässäkin hotellissa. Seuraneitikin joutui töihin..Lätyt ovat viettäneet yksin kaksistaan päivän, onneksi sentään joku henkilökunnasta kävi hoitamassa ruokahuoltoa keskellä päivää, joten nälkää ei lätyt ole nähneet..

Haastattelin naapuria äsken. Hiljaista oli ollut, kun kyselin, millainen äänentoisto meidän kadulla oli tänään ollut. Luuli vielä minun olevan lomalla, kun koirista ei kuulunut mitään...Hyvin oltiin siis naapureita informoitu mahdollisista äänihaitoista...

Jonkin verran on taas raitis rantailma tehnyt vaikutuksen pikkukoiraan. Kyllä sillä energiaa on ollut, muttei mitään ihan päätöntä, vielä. Tällä viikolla on teemana "noutamisen alkeet", pöh. Eli teorissa ja käytännössä suurin piirtein tuo tarkoittaa sitä, että Tuuli saa singota lelun perään, jonka vieritän noin parin metrin päähän ja sitten olis tarkoituksena saada Tuuli ymmärtämään, että SE on MAAILMAN PARAS KOIRA, kun se vaan tulee suoraan seuraneidin syliin...ja niinhän siinä kävi. Onko mitään niin viatonta, kuin pieni flattipentu, joka dummyn saatua suuhunsa, kiipeää syliini...niin vaan pääsi tänään käymään...nyt vaan täytyy jatkaa samaa kaavaa, että neiti ymmärtää,ettei mulla ole mitään tarvetta vielä tässä vaiheessa kerätä siltä saalista pois

Mutta kyllä tuosta neidistä sisuakin löytyy. Taitaa olla käsissä aikamoinen epeli. Nyt tarvis ns. kuviosaksia, että saataisiin muotoiltua pennusta koira, joka on itsensä näköinen, mutta mun ajatuksen jatke. Heh. Ne, jotka minut tuntee, tietää, että "saahan sitä toivoa" . Kuuta tavoittelen, mutta yllän vain pilviin...

*EDIT klo 21.15:
Käytiin taas hiekkamontuilla tutustumassa uuteen "rantaan". Aamu kävi sillä aikaa isännän kanssa metsäkeikalla. Hiekkaleikkien jälkeen palattiin autolle odottamaan Aamua ja Tuuli sai taas harjoitella porttien takana olemista (siis sitä, mitä se ei siedä) Tuuli siis autoon kaltereiden taakse ja seuraneiti muina miehinä nauttimaan ilta-auringosta. Samaa kaavaa tuo ipana yrittää, eli kun/jos kääntää selkänsä, alkaa huomion hakeminen. Mutta kummasti se on alkanut tajuamaan, ettei kitinä kannata  eikä ole hengenlähtö lähellä, vaikkei seuraneiti olisikaan kasvot ipanaan päin. Vaikka mistä sen tietää...

Tuuli The Häkkiapina. Ja ei, ei Tuulin autossa pysymiseksi tarvitse abloy-lukkoa kaltereissa,
lukko roikkuu siinä vaan "koristeena"