Elsan on viimeksi käynyt kävelyllä maanantai-iltana. Ja kuten arvata saattaa, alkaa muori olemaan levoton, kun ei pääse Aamun kanssa käppäilemään...Elsanhan on tarkoitus levätä, koska sillä on jotain kummallista hengitysteissä

Tässä on nyt viikon verran kuunneltu tuota muoria. Mietitty ja kuullosteltu. Tässä mietinnän tuloksia:

Ensin ne hyvät asiat.
- Vaikuttaa siltä, ettei Elsa ole kipeä mistään.
- Ruokahalu ON ennallaan.
- Ei juo enempää kuin viime aikoina on tullut juotua
- Se on yhtä terävä kuin aina ennen. 
- Ei väsy, vaikka touhuaa. Pirteä. 
- Seuraa seuraneitiä koko ajan...

Sitten ne huonot asiat:
- Ääni henkitorvesta (?) kuuluu joka kerta, kun Elsa menee jyrkät ulkorappuset alas, TAI kun se haukahtaa tai lähtee vauhdilla sängyltä tai sohvalta. Tätä olen miettinyt kovin. Näyttää siltä, että nielun/henkitorven viistosti alas laskeutuminen saa aikaan hengitysvaikeuksia. Silti, syödessä tai muuten pää alas päin-asennossa ei törähtely-ääntä kuulu.
- Elsa on selvästi kuihtuntut lihaksistoltaan. Tämä on tietty ymmärrettävää, sillä koira ei ole paljoa liikkunut viime viikon aikana ja se on jo iäkäs flatti. Mutta onko kuihtumiseen jokin muukin syy??
- Onko Elsan hankalampi hengittää levätessään, kuin seisossan....ja mitä se sitten tarkoittaa?

Niin, me siis kierrettiin kortteli Elsan kanssa. Vauhti oli kuin ennen, hihna tiukalla jatkuvasti , 5-vaihde päällä..

Noin 100 metriä kotoa, syöksyy äkkiä yhden talon pihasta meille vieras koira; iiiiiso uros, lapukka tai lapukka-mix. Helvatan helvata. Elsa kimpaantuu koiralle, komentaa sitä ja alkaa kakomaan. Onneksi kakominen loppui heti ja "Luke" saatiin kiinni. Tosin "Luken" omistajat eivät koiraan saaneet mitään tolkkua, vaan seuraneiti sai sen koiran pyydystää. Sanoin kyllä "Luken" omistajalle, mustiin pukeutuneelle nuorelle naiselle, että kannattaisi pitää koira kiinni, ettei jää auton alle...

Nyt Elsa ravaa täällä sisällä ikkunasta ikkunaan ja odottaa Aamua...on ne vaan kamuja, toisilleen tärkeitä...