Aamu Aurinkoinen on saanut viettää laatuaikaa seuraneidin kanssa jo kahtena iltana tällä viikolla. Mitä ilmeisemmin tekemiset ovat olleet Aamulle mieluisia, sillä Aamu oli koirista tänään ensimmäisenä portilla odottamassa, sen jälkeen kun seuraneiti oli hihnat poiminut naulakosta.

Tähän on siis tultu. Seuraneiti muistelee hymyillen Aamun ensimmäistä kesää ja autoajeluja . Naapurin isäntä joutui tuolloin kysymään, mitä touhuamme, kun seuraneiti yritti naurua pidätellen raahata kuollutta leikkivää Aamua autoon. Siis silloin ensimmäisenä kesänä. Aamu osaa näytellä kuollutta. Neiti heittäytyy täysin veteläksi ja rojahtaa maahan/lattialle, eikä suostu liikkumaan, ei sitten millään. Tilanteen tekee hassuksi myös se, ettei seuraneiti voi tuossa tilanteessa olla nauramatta. Eikä Aamu liiku senttiäkään. Ja kun Aamun kilomäärät tuntee hihnassa, ymmärtää, ettei Aamun ruho liiku siis senttiäkään, jollei neiti itse halua. Seuraneiti on myös kokeillut nostaa täysin vetelän koiran istumaan jalkojensa väliin ja saada näin Aamun elonmerkkejä. Mitä vielä; tuokaan tyyli ei silloin pari kesää sitten tuottanut tulosta.Ei siis hyvällä eikä pahalla. Vaan olemalla yhtä itsepäinen kuin Aamu Aurinkoinen. Jokainen varmaan tietää, miltä keitetty spagetti tuntuu. Se on siis aivan vetelää. Kuvitelkaahan sitten n. 30 kiloa keitettyä spagettia ja yrittäkää saada sellainen määrä pysymään istuma-asennossa, jalkojenne välissä. Tsiisus, kaikkea sitä on tehtykin tuon Aamun huijaamiseksi.

Nykyään Aamu lähtee hyvin mielellään autoajelulle. Mutta Aamu osaa valita oikean auton kuljetukseensa. Kun seuraneidin perheeseen ostettiin uusi, tosin käytetty auto, jossa oli ilmastointi, oppi Aamu äkkiä valikoimaan oikean ajoneuvon. Jos talon ulkopuolella on lähtövalmiina molemmat autot; toinen, vanha punainen ja "uusi" sininen, suunnistaa Aamu siniselle autolle, eli siihen, jossa on ilmastointi. Eli jokin Aamua ällöttää punaisessa autossa, mutta sinisessä matkustaminen on ihan mukavaa!