Huomenna on Aamun vuoro näytellä kaunista . Seuraneitihän tietää Aamu Aurinkoisen sisäisen kauneuden ja hyvyyden, joten siksi me ei olla paljon näyttelykehiä kierretty. Ja kun senttimetrejä korkeudessa on muutama sentti liikaa ja seuraneiti itse on aika tappijalka, on pariskunta hieman hassu näky. Aamulle ei liioin ole siunaantunut runsasta turkkia ja kun näyttelyissä osa tuomareista arvostaa enemmän show-tyyppistä flattia, ei meidän rinsessaa ole turhaan viitsinyt kehissä kuluttaa...mutta kuten sanottu, ei kaikki tuomarit näe kokonaisuutta. Ja sitä Aamu nimenomaan on, kookas kokonaisuus, ripauksella flattimaista viekkautta ja elämänfilosofiaa. Virheineen päivineen. Jos liikkeiden perusteella jaettaisiin sertit, Aamulla olisi serttejä jo muutama (seuraneidin mielestä). Aamun liikkeet on nimittäin HYVÄT. Ja seuraneidin mielestä liikeet kertoo jotain koiran rakenteesta. Huonosti rakentunut koira EI liiku hyvin. Piste.

Mutta huomenna siis koitetaan tikulla jäätä. Tuomari-tädillä on aika tiukan tädin maine, joten jää nähtäväksi saadaanko T, H, EH tai peräti ERI. Kaikki otetaan vastaan, tietysti, mutta yhtäkään muovinauhaa en tuo kotiin muistoksi! Ihan vaan siksi, ettei tarvitse laskea niitä muovinauhoja ja miettiä sitä, että jokainen pätkä on maksanut vähintään 30 euroa. Kova on metrihinta niillä nauhoilla.

Matkaan lähdetään heti aamusta ja seuraneiti oli ensin ajatellut ajella matkan yksin. Mutta kun samasta kaupungista lähtee muita samanhenkisiä samaan näyttelyyn ja vieläpä sellainen tuttu ihminen, jonka kanssa on joskus vuosia sitten tehty useampikin aika eksoottinen näyttelykeikka, päätti seuraneiti sittenkin ottaa A:n tarjouksen vastaan ja lähteä samalla kyydillä Isacin ja Venlan kanssa. Aamun kavaljeeri siis matkaa samassa autossa, mutta kalterin takana. Ihan vaan siitä syystä kalterin takana, koska Isacilla on tapana pestä Aamun korvat aika totaalisesti ja näyttelypäivänä ei noita "isohkoja" nahkalappuja viitsti pahemmin korostaa. Ne on tarpeeksi isot muutenkin!