Putki on katkaistu. Siis agility-putki. Ei siis se putki, jonka läpi koiran tulee mennä, vaan seuraneidin agilityputki. NELJÄ päivää "putkeen" pelkkää agia. Kaks päivää kurssilla, maanantai-ilta koulutuksissa ja eilen pitkä ilta hallilla uusia ryhmiä valitsemassa...ja siihen päälle noin viiden tunnin yöunet/yö ja kellojen siirto kesäaikaan   Ei ihme, että eilen seuraneitiä katsoi peilistä joku ihan vieras ihminen

Tänään ollaan vahvasti hengissä. Aurinko paistaa ja mittari näyttää varjossa +9 astetta...ei voisi kevätsää tästä parantua. Pikainen soittotarkistus tutulle metsäsamoilijalle, eli pääseekö erästä metsätietä pitkin ja vastaus oli juuri se, minkä seuraneiti halusikin kuulla, eli kyllä, metsätie oli kulkukelpoinen.

Eli Aamu siis autoon. Se oli heti lähtövalmis...jotenkin luulen, että se yhdistää iltapäivällä soitetun puhelun johonkin mukavaan, sillä usein puhelinsoitto on tarkoittanut kimppalenkkeilyä. Mutta tänään mentiin kahdestaan. Seuraneidillä RayBanit nokalle ja eikun menoks mettään

Ja totta, siellähän korvessa sielu lepäsi...tiessä näkyi paikoitellen lumettomia kohtia, eli siis RAPAA, liejua!!! Jee, kyllä on hassua, että ravan ja mudan näkeminen saa hyvälle tuulelle! Aamu oli ihmeellisellä tuulella. Tai no, koskas se muunlaisella tuulella olis...mutta tänään se pysähteli useasti, heilutteli häntää ja vaan katsoi seuraneitiä. Harvinaista herkkua, suoraan sanottuna. Yleensähän Aamuun ei  saa kontaktia metsässä, se ravaa 20-50 metrin päässä muusta laumasta ja viheltelee omiaan. Liekö seuraneidin RayBanit syynä Aamun haluun hakea kontaktia,,,ingen aning mikä oli syynä, mutta olihan se harvinaista herkkua, kun tuli aivan olo, että koira HALUAA kulkea mun kanssa. Lisää tälläisiä päivä, kiitos.