Joku viisas (?) on joskus sanonut, että koira osaa vain ja tasan tarkkaan ne asiat, joita sille on opetettu. Jahas. Niin. Mutta kun sitten on näitä "pekka puupäitä", joille on opetettu asioita, mutta ne opitut asiat tuppaa unohtumaan. Tai sitten keksitään vuosien saatossa uusia kivoja juttuja, ihan issekseen. Ja nyt seuraneiti puhuu jälleen Elsa Eläkeläisestä. Eli:

Koirien talviurheilulaji on tätä nykyä puiden syöminen pihamaalla. Seuraneidin hotelli kun lämpiää puilla, niin arvata saattaa, että pihamaalta löytyy yksi jos toinenkin pölkky kavereineen. Ja koirien uusvanha harrastus? Juu, se on kaiken halkoa pienemmän syöminen, nieleminen ja mussuttaminen. Tässä on Elsa erikoistunut. Aamu sympatiseeraa ja mussuttaa näennäisesti, ihan vaan seuran vuoksi, mutta on ikään kuin simpanssi emonsa opissa; kokeilee ja yrittää, mutta ei ymmärrä miksi puuta pitää syödä. Ja Elsahan syö.

Nuuskakaupungissa kun asutaan, niin Else-Majlla on omat mällit suussa. Ihan silleen, että ne on jemmattu vähän syvemmälle, jonnekin hampaiden koloon, ei ihan ylähuulen alle. Seuraneiti on eilisestä asti leikkinyt leijonankesyttäjää, eli tunkenut käsivartensa Elsan kurkkuun, ihan melkein kyynärpäätä pitkin. Elsa nimittäin mässyttää, vaikkei suussa ole mitään. Toisin sanoen, sillä on jäänyt jonnekin hammasväliin puumäskiä, selluloosaa, tikku tms. Ja tietäähän miten sellaisen käy, jollei sitä saada pois. Se tikku alkaa elää omaa elämäänsä, mätänee ja haisee. Harmi sinänsä, sillä Elsan suu ei muuten haise....muuta kuin koiralle, ei siis niin kuin Aurinkoisen kuontalo, vaikkei hammaskivestä ole Aurinkoisella tietoakaan.

Niin ja tuosta oppimisesta. EI-sana kuuluu ilmeisesti kategoriaan "kuurojen viittomat", eli sen sanan kohdalla kumpikin koirista heittäytyy kuuroksi, voisi jopa sanoa että sokeuttakin on havaittavissa. Ainoa aisti mikä toimii, on hajuaisti. Mutta kuka voikaan vastustaa hevosenpa*kaa pyörätiellä? Ainakin seuraneiti. Muuten ei seuraneidillä ole mitään hevosia tai niiden jätöksiä vastaan; onhan lannan seassa, tai siis tallilla tullut vietettyä liki puolet elämästä. Mutta siinä tilanteessa, kun seuraneiti huomaa, ettei koirat kunnioita EI-sanaa, on intiaanitanssin aika. Vasta sen jälkeen kun muutama steppiaskel oli otettu, kulkivat molemmat koirat sen näköisinä, että olivat kuta kuinkin suorastaan hämmästyneitä, että pyörätieltä ylipäätään löytyi hevopa*kaa....Melkein saattoi Aurinkoisen nähdä viheltävän ja etsivän katseellaan Pohjantähteä....

Lanta sikseen. Mutta sitä itteänsä on taas bongattu. Metrin päässä ojan reunalta, vilkasliikenteisen tien reunalta. Ajatella, että joku on taas istunut siinä ja vääntänyt torttua. Kengän koko about 44 ja grilliltä saatu servetti oli jätetty kuitiksi. Seuraneiti uhkasi käydä kuvaamassa kasan ja lähettää kuvan paikallislehteen. Ihan vaan ensin otsikolla "arg idag, hundskit pla, pla, pla" ja sitten suurempi kuva läjästä, jossa on selvät jalanjäljet kasan takana....taitais monella mennä aamukahvi väärään kurkkuun...kjeh, kjeh. Seuraneidille ei siis kannata valittaa koiranpa*kasta, seuraneidillä voi olla varastossa salainen ase....valokuva jostain ruskeasta....eikä se siis ole nuuskaa