Joulu lähestyy ja joka huushollissa siivotaan nurkkia puhtoisiksi. Ei meillä, sillä se on turhaa. Tapanani onkin  sanoa, ettei meillä pa*kasta ole, sotkuista vaan ja niillä kahdella asialla on suuuuuri ero

Mutta jotain ollaan siivottu. The Tuulitonttu ja sen kamu, itse päätonttu Aamu, saivat saksikäsittelyn. Ensin tietenkin leikattiin kynnet ja polkuanturoiden välistä karvat pois. Itse kynsien leikkaaminen on yhä edelleen täysin vaivaton hetki Tuulin kanssa. Se makaa rentoutuneena kyljellään, kun leikkaan kynnet...ei mulla näin helppoa tapausta ole ennen ollut...tai sitten olen oppinut jotain vuosien varrella . Itse trimmaaminen olikin sitten aavistuksen hankalampaa. Ei siksi, etteikö koira antaisi saksia, vaan kun sen piti pyydystää jokaikinen musta karva, joka maahan tippui. Hassu koira. Loppujen lopuksi en Tuulia paljon saksinut, olkoon aika naturel nyt, kun karva vielä kasvaa. Korvien alta kuitenkin poistin hieman ylimääräistä, jotta "tuuletus pelaa" korvissa...

Sitten oli Aamun vuoro. Tuuli sai käskyn siirtyä ns. "takavasemmalle" ja niinhän se siirtyikin, ihan kirjaimellisesti. Nimittäin, kun en sallinut sen olla kytiksellä tarkoituksena syödä Aamusta irtoavia karvoja, siirtyi Tuuli mun selän taakse ja laittoi päänsä mun olkapäälle ja seurasi sitä kautta Aamun tassukarvojen leikkaamista. Istuin siis lattialla ja leikkelin Aamun tassukarvoja. Auts, meikäläisen selkäparkaa...ei mikään helppo nakki leikata yhdeltä flatilta tassukarvoja, kun laaduntarkkailija hengitti koko ajan niskaan. Nyt sitten joku valopää tietysti miettii, miksi en siirtänyt Tuulia portin taakse. Mitä se siitä oppii? Ei mitään. Nyt sain nimittäin Tuulin tajuamaan, ettei karvoihin kosketa ja sitähän ei voi opetella, jos ollaan portin takana arestissa. Portista muuten tuli mieleen; Nykyään Tuuli jo tajuaa, missä ns. "näkymätön" raja kulkee, eli voin laittaa sen ns. portin toiselle puolelle, mutten suljekaan porttia...tämä vielä tässä vaiheessa suht häiriöttä onnistuu 100%, joten suunta on oikea.

Ai niin, käytiin mökkisaaressa aamupäivällä. Pakkasta rannassa -16 astetta, mutta tyyni. Koirille täkit niskaan ja eikun jäälle. Joku oli jo aurannut jäätien, joten päästiin kulkemaan hyvää tietä pitkin. Koirat riehui ja harmitti, kun ei kamera tullut mukaan, sillä koirat muistuttivat jotain mutantti-lumiukkoja lumileikkien jälkeen  

Heti miten kun oltiin tultu mökin pihaan suunnisti Tuuli mökin ovelle ja tiesin mitä se halusi mökistä. Pallon. Ja taas sai neonkeltainen kaveri kyytiä lumihangessa. Pari kertaa Tuuli hukkasi pallonsa syvään hankeen ja sitä sitten etsittiin yhteisvoimin. Niin, ja kerran Tuulin onnistui työntää pallon terassin alle. Siinä sitten jo tarvittiinkin kennelpojan apua, mutta löytyihän se pallo. Täytyypä saada pätkä filmiä Tuulin palloilusta mökillä...

Nyt olis toivomuksena, ettei lunta sataisi enää ja että ilmat vähän lämpenisi, ainakin jouluksi...jos vaikka vietettäisiin joulu mökkisaaressa..

Tämä maisema oli edessä, kun lähdettiin kotiin mökiltä: