Ja kävihän siellä mennä, jopa niin hyvin, että jätettiin mökkiin lämmitys päälle ja lähdettiin kaupunkiin hakemaan kamppeita. Yöksihän sinne oli päästävä, kun sunnuntaiksi luvattiin hyvää ilmaa.
Hieman mietin, miten Aamu reagoisi mökkeilyyn, koska se pelkäsi siellä niin hirveästi viime viikonloppuna, kun lumet tuli katolta. Mutta onneksi Aamu oli oma reipas itsensä, kun tultiin mökille, se ei näyttänyt muistavan viime viikonlopun kauhuhetkiä.
Illansuussa KePo hihkaisi saunan lämmityksen lomassa "no nyt ne on täällä!" Naapurit nimittäin. Ne uljaat, valkoiset siivekkäät, joille syntyi viime kesänä peräti 8 poikasta. Siirryin koirien kanssa laiturille ja totta, siellähän se tuttu pariskunta oli lahden perällä.
Meikäläisellä kamera kaulalla, mutta tiput niin kaukana, etten saanut niitä linssiin, joten eikun jäälle koirien kanssa ja kuvaamaan tipuja vähän lähempää. Kovin ne siivekkäät jutteli toisilleen, kun me kolme, minä, Tuuli ja Aamu liikuttiin jäällä. En mennyt kovin lähelle, kun ajattelin matkalaisten olevan väsyneitä, eli en halunnut joutsenten häiriintyvän meidän liikuskelusta.
Tässä lähestytään koirien kanssa vastarantaa, tarkoituksena saada kuva linnuista, jotka ovat viistosti meistä vasemmalla:
Ja tässä se pariskunta sitten on, jota lähdettiin kuvaamaan (siinä keskellä kuvaa, valkoinen valkoista vasten :
Samaan aikaan yläilmoista bongasin tämän:
Sunnuntai-aamu valkeni sitten a-i-v-a-n upeassa auringonpaisteessa. Pakkasta -5 astetta, joten se tiesi täydellistä "skaraa", eli jäätynyttä jään pintaa. Kuuden aikaan aamulla, kun koirat sai ruoan, seistiin ulkona ihmettelemässä heräävää luontoa. Ja sitten kuulin jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin kuullut näin aikaisin keväällä. Nimittäin mustarastaan laulua. Vai mahtoi sittenkin olla laulurastas? Nyt harmittaa, etten ole rastaiden lurittelua opetellut 100% varmaksi, mutta näin jälkikäteen mietittynä, kyllä kyseessä taisi olla laulurastas, sillä mustarastas lurittelee matkien muita, laulurastas vähän kaihoisasti. Viime viikonloppuna nähtiin lauma mustarastaita, joten sen perusteella saattoi kyseessä olla mustarastas,,,mutta ehkä kuitenkin sittenkin se laulurastas...?
Sama luritus kuului vielä klo 8, joten ei se äänihavainto ollut unta silloin aiemmin aamulla.
Lähtökuopissa jääkäppäilylle oltiin klo 9 reikä reikä. Reppuun mukaan mehua ja kamera, jalkoihin naskalit - ja eikun menoksi! Mikä keli. Aurinko helotti siniseltä taivaalta ja päätettiin käydä ns. toisella puolella saarta, eli siellä, missä olen lapsuuteni kesät viettänyt ja missä veljeni perheineen nykyään majailee kesäisin. Matkan puolivälissä alkoi näkymään muutakin liikettä jäällä ja juuri ennen veljeni mökkiä, "Klippanin" kohdalla istui mies kelkkansa päällä pilkillä. Laitettiin Aamu kiinni, sillä sillä on tapana viis veisata kielloista, ja käydä tervehtimässä kalamiehiä. Tuuli vapaana.
Kun olin kalamiehen kohdalla, nosti hän kättä ja tervehti. En tunnistanut kaukaa, mutta lähdin moikkaamaan. Ja tuttuhan siellä. Tuulin tuttu. Tuulin syntymäkodin "KePo", joka on Tuuliakin kymmeniä kertoja pitänyt sylissään.
Turistiin siinä hetki, ja pikkusinttiä nousi jäälle. Koirat uteliaina tietty. Aamu "tappoi" kaloja tyylilleen uskollisena, eli painoi niitä kuonollaan jäähän ja Tuuli ihmetteli sätkiviä appuroita.
Tuuli tuolla takana tassulla kalaa huitomassa, Aamu yrittää katseella vangita kalaparan
"IIIISO fisu Tuulin mielestä. Tai ainakin hämy, niin hämy, että sille piti vähän haukkua. Mitäs sätki ja säikytteli aina välillä...
Ja tässä sitten tarkistellaan suursaalista...
Kommentit