Sunnuntain kunniaksi seuraneidin hotellissa valmistettiin juureskeittoa. Resepti koostuu jos jonkinlaisesta juureksesta, mutta lisäksi keittoon on tapana laittaa myös herkkusieniä, savukinkkua ja tomaattimurskaa. Koirat auttavat usein keittiössä, Elsa varsinkin, ahne kun on.

Raaka peruna tai porkkana ei sula koiran suolistossa, mutta Elsalla on himo niihin. Kun porkkanapussi heilahtaa, on Muorin pakko saada porkkana syötäväksi. Samoin on kesäisin mökillä, kun seuraneiti pesee pottuja laiturilla. Perunavaras iskee usein, tai istuu kuolaamassa raakaa perunaa. Ja kuolaaminenhan kannattaa...täytyyhän Muorin saada raakaa perunaa, jos se niin haluaa. Tähän täytyy nyt lisätä, ettei raaka peruna todellakaan ole Elsan joka päiväistä ravintoa...

Mutta entäs Aurinkoinen ja porkkana? Juupa juu, kyllähän se Aamukin kerjää porkkanaa, mutta mitä se sille tekee? Heh...Kesken ruoanlaiton seuraneiti käänsi katseensa olkkariin ja mitä näkyi olkkarin matolla? Kasa pilkottua raakaa porkkanaa ja Aurinkoinen tyytyväisenä kasan vieressä. Itse asiassa Aurinkoinen näytii hieman syylliseltä, kun seuraneiti nauroi sille. Mutta kyllä fiksut pärjää. Seuraneiti keksi miksi Aurinkoinen on pilkkonut porkkanan...Aamu halusi vaan auttaa ystäväänsä Elsaa. Aamu pilkkoo ja Elsa nielee. Mikä työjako!

Ja sitten toinen juttu. Elsan kupeessa kasvaa taas jotain ulkonevaa ja roikkuvaa. "Lisäke" dokumentoitiin 17.11 ja nyt seuraneiti seuraa, kuinka pattura kasvaa. Voi vitsi tuo koira onkin täynnä rasva(?)patteja. Kun käsillä kokeilee kylkiä, on kyljet kuin perunapelto, muhkura muhkura jälkeen. Tylsää.

Muuten Elsa voi hyvin. Juominen on selvästi vähentynyt, ehkä dieettiruoan ansiosta. Ruokamäärää on saanut vähentää, sillä Elsa tykkää nappulasta kuin "hullu puurosta" ja nappula on sen verran laadukasta, että vanhukselle kerääntyy hyvin pian ylimääräisiä "ikälisiä" vyötärölle, jollei syömistä rajoiteta. Mutta Elsahan on AINA syönyt hyvin. Kaikkea. Jopa kissanpaskaa...