On tämä meidän kylä sellainen takapajula, että välillä pistää ihan vihaksi. Sain taas soitettua eläinlääkärille aamulla ja hän lupasi soittaa uuden reseptin apteekkiin. Eli Tuulin lääkitystä jatketaan. Vaan apteekilla ei ollutkaan tarjota sitä lääkettä, mitä eläinlääkäri oli määrännyt. Tai oli, mutta apteekkari mutisi jotain "päiväyksestä", joka menee umpeen joulukuussa ja että "lääke pitää hakea". Ööööööh??? Koska herra apteekkari oli jotenkin vaivautuneen oloinen, sanoin, ettei lääkkeellä ole kiireettä, sillä pentu syö sitä jo tällä hetkellä, mutta tulin hakemaan lisäkuuria...jo vain alkoi setä näyttää huojentuneelta ja lupasi huomiseksi purkin, jossa kunnon päiväys....siis, meneeköhän kyseisellä apteekilla huonosti, vai miksi mulla on tunne, että he tilaavat lääkkeet "huomiseksi"...anyway, Tuulin lääkekuuriin ei tule katkosta, sillä pillereitä on vielä.

Tänään muuten näin ensimmäistä kertaa jotain, mitä en ole nähnyt koirien kesken tapahtuvan. Aamu nuolla lupsautti Tuulia kuonosta. Sillain ohimennen, vaivihkaa. Mitään eripuraa ei koirien välillä ole, mutta kun näin lupsautuksen, huomasin, ettei sellaista ystävyyden osoitusta ole aiemmin tapahtunut. Aamu taitaa ihan oikeasti tykätä Tuulista....ihan niin kuin me muutkin