Kevään ensimmäiset agikisat plakkarissa. Kaksi tulosta, mutta ikävän paljon virheitä . Paljon hyvääkin mahtui ratasuorituksiin ja ne asiat pitää tästä lähtien nostaa pinnalle ja lopettaa virheiden jauhaminen; eikös siellä luennolla niin pyydetty tekemään? Seuraneiti oppi tänään taas jotain uutta Aamu Aurinkoisesta; tai lähinnä Aamusta kisatilanteessa. Vaikkei pilotti/seuraneiti tunnusta kovinkaan helposti jännittävänsä kisapäivinä, leijuu ympärillä mitä ilmeisemmin "jännityksen haju", sillä Aamu yrittää rauhoitella seuraneitiä. Toiset tekevät lämmittelyssä pieniä kontakiharjoituksia ym taukojumppaa; mutta mitä tekee Aamu Ajokoira? Haikailee jänisten perään ja etsii hevosenpaskaa. (Nämä kisat olivat siis tallialueella). Mitä enemmän yritin tehdä strukturoidun kontaktiharjoituksen, sitä enmmän Aamu kiinnostui ympärillä tapahtuvista asioista. Höh. Ja seuraneiti kun on tähän asti luullut, että Aamu reagoi ympärillä tapahtuviin asioihin, mutta mitä vielä; Aamu aurinkoinen lukeekin seuraneitiä kuin avointa kirjaa ja yrittää rauhoitella sijaistoimimalla. Eli jollei dopingsäännöt olisi niin tarkat, olisi seuraneidin ehkä parasta napata tabu jos toinenkin, jos tabuilla nyt voi kisajännitystä lieventää...

Radalle mentäessä Aamu selvästi terävöityi. Maiskutti suutansa ja oli sinkoamassa ensimmäiselle näkemälleen esteelle, eli luuli tietävänsä radan kulun. A-rata oli sujuvasti suunniteltu, selvä ykkösluokkalaisten rata. Jos ymmärsin oikein, oli radan suunnitellut tuomarikokelas, joka teki a-kisassa harjoitustuomarointia. Tämän a-radan perusteella menen mielelläni tämän ihmisen suunnitelemille radoille! KAIKKI esteet lukuunottamatta pöytää oli raahattu radalle. Aamu oli innostunut ja vauhti sujuvaa, kunnes tultiin keinulle. Jostain syystä kisoissa, ainakin yleensä a-radalla, Aamu käyttää keinua enemmänkin katapulttina kuin oikeaoppisesti agilityesteenä. Mutta kuten ennenkin, luojan kiitos Aamu ei reagoi, vaikka keinu RÄMÄHTÄÄ alas ja neiti lentää kaaressa keinulta. Voi vaan toivoa, ettei haavereita satu.

Harjoituksissa Aamu suorittaa seuraneidin mielestä kepit hyvin. Epävarmuutta on viime aikoina esiintynyt lähinnä aloituksen kanssa; johtuneekohan se ahtaasta treenihallista ja siitä, että Aamu haluaa kepeillä tilaa? Kisatilanteessa seuraneidin hermostuneisuus näkyy viimeistään silloin kuin tullaan kepeille....vaikka itse asiassa Aamu on koiristani se, joka osaa parhaiten hakea ja suorittaa kepit!  Eli tänäänkin kepeiltä tuli harmittavia virheitä. Kontaktien kanssa ei ollut vaikeuksia, vaikkei esim A-estettä olla harjoiteltu koko talvena. Edellinen kisakoirani ei koskaan oppinut kontakteja oikein ja nyt kun Aamu osaa kontaktiesteet oikein, niin virheitä tulee ihan tyhmissä asioissa.

B-radalla tuomaroi sitten ihan "oikea tuomari". Ja rata sen tuomarin mukainen . Ei mielestäni ykkösluokan rata, mutta kumma kyllä, Aurinkoisen tulos oli toiselta radalta parempi. Pöydältä tulleen virheen laitan kyllä tällä kertaa kriittisesti esteen viaksi, sillä pöydän pinta OLI liukas! Aamu yritti kaikkensa pysähtyä pöydälle, mutta pinnan liukkauden takia, liukui pöydältä alas. Ja kepeiltä selvä "rauhoittava signaali"-virhe;  eli a-radan keppivirheiden johdosta Aamu kävi ensin tarkistamassa keppien vieressä olleen numerolapun...eli PIENTÄ sijaistoimintaa. Loppurata sujuva, jopa keinukin mentiin mallikkaasti!

Jos tämän kisapäivän tiivistäisi ihan lyhyesti, niin seuraneiti voi jälleen kerran todeta, että joka päivä oppii jotain uutta, joko itsestään tai koiristaan. Koirahan tekee aina parhaansa ja seuraneidin on vaan opeteltava enemmän eläimestä koira, jotta yhteistyö ohjaajajohteisesti paranisi. Yhteistyötä oli tänäänkin koko ajan, mutta Aamu reppana yritti auttaa enemmän seuraneitiä, kuin seuraneiti Aamua. Mutta Aurinkoisessa onkin avustajakoira-ainesta, sehän on aiemmin jo todettu!

A-rata: Kulma putkelta renkaalle oli itseasiassa paljon koiraystävällisempi kuin mitä tekemässäni ratapiirrustuksessa, eli putkelta oli suorempi tie renkaalle.

b-rata: