Haa, tänään on tällä viikolla ensimmäinen ns. vapaailta koirailusta! Ohjelmaa kun piisaa joka arkipäivälle. Mitä jäi mieleen tästä viikosta?

Maanatailta jäi mieleen nometreenit pellolla. Markkeerauksia kolmion muodossa. Pikkukoira teki ihan hyvää työtä, mutta osoitti ehkä ensimmäistä kertaa sellaista "minä tiedän paremmin kuin sinä"-mentaliteettia. Malttia tarvitaan lisää, sen olen sanonut ääneen aiemminkin ja niitä luovutuksia, niitäkin on hiottava, aina ja jatkuvasti. Mutta kauriinkoiven Tuuli taas jäljesti hienosti metsästä, eli yleisarvosana maanantaiselle treenille on kai sellanen 7½ asteikolla 1-10.

Tiistaina tokotreenit. Paikalla vaan toinen lätty ja kouluttajakin lähti heti alkuminuuttien jälkeen omiin menoihinsa. Pienten tokotreenien jälkeen kaivoin markkeerausdamin repusta ja pyysin reenikamua heittäjäksi. Tuulilta hihna pois ja tarkistus, missä ns. kipuraja menee, eli missä kohtaa seisoessani Tuuli alkaa nojailemaan selvästi vasemmalle. Selvästi Tuuli rentoutui, kun siirryin taakse oikealle, eli askeleen siitä pois ja se sai rauhassa keskittyä heittoon. Kaksi heittoa lisää ja pystyin jo seisomaan Tuulin oikean reiden kohdalla ilman, että se nojaili liikoja vasemmalle.

Aamukin oli päässyt kentälle mukaan ja tein sen kanssa muutaman liikkeen. Voi sitä reppanaa, kuinka se keskittyi ja tykkäsi! Ja tanssi tankkiauton tyyliin, kun näki tuttuja koiria, eli seropi Vallen, joka reenaili viereisellä kentällä agia

Keskiviikkona olikin sitten vaan seuraneidin vuoro suunnata kentälle kiusaamaan muita, omat koirat jäi kotiin KePon kanssa...täytyy myöntää, että on mukavaa nähdä, kuinka koirat ja ohjaajat aina silloin tällöin saavat AHAA-elämyksiä!

Eilen, eli torstaina oli sitten Team Stormin vuoro. Rakennettiin 15 esteen rata (hyppyrata), mutta enhän minä sellaista pätkää vielä Tuulin kanssa mene! Otettiin pussia lähtösuoralla, keppejä (jotka meni ihan päin peetä), putkimutkia ja persjättöä. Todettiin, että Tuuli ei hae esteitä, vaan lukitsee ohjaajan...ja vasta sen jälkeen, kun aloin sitä kunnolla käskyttämään esteille, se todellakin HAKI hyppyjä ja eteni haipakkaa vauhtia. Mutta on niin ohjaajaherkkä, että jos minä pysähdyn, pysähtyy koirakin. Miks mun koirat on aina sellasia??

Reenien päätteeksi Tuuli pääsi tanssimaan nuoren Hessu villiksen kanssa. Voi mitä kiemuraa ne veti! Hessun omistaja oli tyytäväinen siihen, että Hessu sai positiivisen kokemuksen mustasta koirasta, monelle koiralle kun musta koira on ns. punainen vaate...

Siinäpä se viikko.