Mökkisaaressa, missäs muualla, kun on viikonloppu...Ollaan käyty kahdesti herkkutatti-safarilla ja saaliiksi saatiin useampi litra herkkutatteja ja muutama yksittäinen kanttarelli. Osa sienistä ollaan nautittu jo grillatun sisäfileen kyytipoikana, loput sienet saa kaupunkilaistua huomenna.

Eilen illalla tuntui jo aika syksyiseltä. Ilma oli ihanan kuulas. Nautittiin pimenevän syysillan äänistä ja löysinkin Aamun laiturilta istumasta:

Siellä se höppänä nökötti yksinään laiturilla ja katseli lahdenpoukamaan. Kävi laiturilla katsastamassa, mitä Aamu tiiraili ja näkymä oli tämä:

Me hotellin henkilökunta nautiittin mm. tästä näkymästä mökin terassilla:

Tänään sitten alkoi sorsastus ja useampi porukka on klo 12 jälkeen käynyt tuolla lahden perällä paukuttelemassa. Eikä yhdelläkään porukalla ole koiraa matkassa. Ihme metsästäjiä! Siinäpähän kahlaavat itse hakemaan ampumansa linnut...

Seuraneiti on tehnyt jonkinlaista mökkisiivousta kesän jäljiltä. Pessyt mm. ikkunat. Siinä tohinassa huomasin yhtäkkiä, että Tuuli ei ollutkaan vieressä, kuten se yleensä aina on. Avasin mökin oven ja huusin Tuulia. Ei missään. Aamu istui mökin pihassa hölmö ilme naamalla ja lähti kohti metsää, kun huhuilin Tuulia. Apua. Tuulihan ei KOSKAAN ole vielä jättänyt meikäläistä...mihin se on mennyt? Ehdin jo kuvitella vaikka mitä. Tiesin, että Tuulilla oli tennispallo följussa, eli sillä oli omat palloleikit meneillään. Lähdin katsomaan KePon kasaamia puukasoja...eihän vaan Tuuli ole onnistunut jemmaamaan palloa johonkin koloon ja saanut koko kasallista puita päällensä??

Aamu lähti haukkuen metsään. Poliisivoimat. Äh. Komensin sitä olemaan hiljaa, mutta en vieläkään ymmärtänyt mihin Tuuli oli kadonnut.

KePo tuli ulos mökistä ja alkoi etsimään Tuulia. Ja huusikin hetken päästä "Täällä se on!" Ja mistä se Tuuli sitten löytyi? Talon alta, mihin se oli jossain vaiheessa mennyt pallohommiin ja KePo oli sulkenut Tuulin vankilaan. Meillä nimittäin on koko mökin ympäri sellainen "ritilä", ihan vaan ulkonäöllisestä syystä ja tietty vähän sen vuoksi, ettei koirat tosiaan kolua mökin alustaa turhaan.

Siellä se Tuuli siis oli ollut koko ajan, kun olin sitä huhuillut, eikä puhunut mitään! Kun ritilää raotettiin, hyppäs Tuuli pallo suussa ulos vapauteen. Huh, seuraneiti ehti jo säikähtää...

Huomenna seuraneiti sitten kurssittaa itseänsä ratamestariksi. Eli luvassa agilitya, hieman eri tavalla kuin yleensä.