Nyt on kulunut yli vuorokausi siitä, kun Aamu sai kouristuskohtauksen. Taidan elää shokki-vaihetta. Olen soittanut lukemattomia puheiluita sinne sun tänne ja jutellut monen ihmisen kanssa.

Useilla näyttää olevan kokemusta kouristelevasta koirasta. Tämän jälkeen myös meikäläisellä.

Näin kaikki tapahtui:

Tultiin mökiltä kotiin n. 12.15 eilen. Koirat auton takakontissa, levollisesti. Noin 5 km kotoa kennelpoika havahtuu ääneen, joka tulee takakontista. "Onko Aamulla jäänyt jumiin jotain kurkkuun" hän sanoo katsottuaan taustapeiliin. Käännyn katsomaan koiria ja aivoni tajuaa sekunnin sadasosan kuluttua asian. Aamu kramppaa. Sen pää oli kaarella taaksepäin ja se puri auton sisäkattoa, kouristuksen ollessa hyvin voimakas. Tuossa vaiheessa ajettiin 80-alueella, Herra Snellmannin tehtaan kohdalla, eikä siinä voinut pysähtyä. Halusin päästä Aamun luo, mutta eihän siinä kohtaa tietä voinut autosta nousta ylös. Kaasu pohjaan ja muutama sata metri autolla eteenpäin, turvalliseen pysähdyspaikkaan. Paniikissa auton takaluukku auki ja Tuuli ensin ulos takakontista. Siinä vaiheessa Aamu jo makasi kyljellään ja kouristeli. Suusta tuli vaahtoa ja verta (oli purrut kieleensä). Puhuin rauhallisella äänellä ja koskin varovasti Aamua. Vähitellen se alkoi tulemaan tajuihinsa. Nosti päänsä ja vaan tuijotti minua. Ihan kuin se olisi herännyt nukutuksesta. Se ei tajunnut mitä oli tapahtunut.

Siinä se. Aamun kohtaus. Joka taas muutti meikäläistä nöyremmäksi koiranomistajaksi. Torstaina vien Aamun tutkimuksiin. Jos vaikka jokin syy kouristelulle löytyisi. Toivotaan niin. Siihen saakka yritetään elää normaalia elämää. Onnistuuko se enää?

Tämän kattavan artikkelin löysin tänään, kun googlasin aiheesta.