Ajomatka täältä meiltä leiripaikalle kesti kolmisen tuntia ja ajokei oli mitä mahtavin. Lähtiessä keskiviikkona oli auton mittarissa +8,5 astetta lämpöä, joten sanonta "Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen" pätee kyllä aika hyvin.
Leiri pidettiin tänä vuonna Haapasaaren leirintäalueella. Paikka on ihan hieno, mutta kyllä siitä paikasta laadukkaammankin saisi. Tuulin ja meikäläisen kämppä oli pieni mökkikoppero; mutta eihän koolla ole väliä, kunhan saa nukkua yönsä rauhassa.
Koulutukset järjestettiin pienen ajomatkan päässä metsä- ja peltoalueilla. Osallistuin torstaina Ingela Karssonin koulutuksiin ja perjantaina & lauantaina Marie Jogelandin treeneihin. Molemmat naiset tulevat naapurimaasta Ruotsista ja ymmärtääkseni kuuluvat koirinensa maansa eliittiin nome-piireissä. Ja koulutukset siis sen mukaisia...
Torstaina Ingelan ryhmässä Tuuli sai kylmää kyytiä...sitä koulittiin ihan suoraan sanottuna sellaisin metodein, mihin se ei ole tottunut. Ehkä aiheesta. Mutta aikamoista shokkihoitoa, täytyy myöntää...
Itse koulutuksissa keskityttiin tottelevaisuuteen ja kuuliaisuuteen ja siitä tulikin meidän osalta paljon negatiivista kritiikkiä.
Perjantaina vaihtui sitten kouluttajan tyyli totaalisesti. Toki hänkin keskittyi samoihin asioihin, mutta hän ei selvästikään ollut tullut leirille kouluttamaan muiden koiria, vaan antamaan oman näkemyksensä nome-kouluttamisesta. Miellyttävä ihminen, myönnettäköön, mutta varmasti myös tarkka omien koiriensa ohjaamisesta/käytöksestä.
Muihin koulutuksiin ei sitten osallistuttu. Tarjolla olis ollut mejää, vepeä, tokoa ja agia, mutta päätin panostaa nomeiluun. Hyvä niin.
Mitä siis jäi päällimäisenä mieleen leiriltä?
1. Minunlainen ohjaaja ei toisenlaiseen pysty
2. Omat tavotteet koiraharrastamisessa? Onko niitä edes? - EI
3. Koira osaa vain ja sen, mitä sille ollaan opetettu
4. Minun tulee olla koiralleni enemmän musta-valkoinen, siis joko-tai. Mutta kun en ole sellainen ihmisenä. Siksi mistään ei tule mitään.
5. Lähdenkö ensi vuonna uudestaan leirille? Nyt tuntuu siltä, että en
Tuuli on oma itsensä leirin jälkeen. Tuskin siihen jäi kovin syviä traumoja svenskin käsitteleystä...Nyt on vaan itse päätettävä, onko mitään järkeä jatkaa...
AINA MUISTOISSA
Kommentit