Tuulin tyynynä

Dodiin, nyt on Tuuli viettänyt uudessa kodissaan ensimmäisen yön. Hyvin ollaan nukuttu, turvassa Hapannaama Aamulta...eli seuraneiti ja Tuuli koisivat olkkarin lattialla, patjalla ja Hapannaama Aamu porttien takana makkarissa.

Illalla Tuuli sai ilman viilennettyä vielä kunnon hepulin ulkona; piti råtta-rallia ja kompuroi vesikuppiin, istahtaen siihen...siinä sitten mentiin pylly märkänä vinhaa vauhtia! Hassu tapaus. Olinkin unohtanut, kuinka vangitsevaa pienen pennun leikin katseleminen on! Ja ollaan me yhdessäkin leikitty...aloitettu jo ns. yhteistyö . Tuuli tuntee jo nimensä, koska sitä oli pentulassa sillä nimellä jo kutsuttu pari viikkoa...ja Tuuli tuntee jo seuraneidin, ihan selvästi. Olo on tosiaan kuin seuraneidillä, sillä Tuuli on täysin liimautunut meikäläiseen. Jos liikun, liikkuu Tuulikin. Niin ulkona, kuin sisälläkin. Pyörii jaloissa. Istuu ja tuijottaa silmiin esim, kun hiuksia puhalsin kuiviksi (juu, olen malttanut käydä suihkussa...)

Ja äänekäskin se on. Jos portin taakse joutuu, niin on kuin sikaa tapettaisi. Mutta kun siihenKIN pitää tottua. Ei siis sian tappamiseen , vaan portin takana olemiseen...mutta hyvillä äänilahjoilla on neitiä siunattu, sen verran löytyy sävellajia tästä tapauksesta, siis Tuulista, ei seuraneidistä.

Niin, se eka yö. Nukuttiin yhdessä ja Tuuli nukkui mun kaulalla ja välillä mun tyynyllä...aivan kuten Elsa silloin 11 vuotta sitten....
Kello neljä yöllä havahduin siihen, että Tuuli heräsi ja käytiin ulkona kakkakikkareilla....sen jälkeen vähän petausta (lakanat meinas lähteä sängystä), pieni hetki tiskiharjan puremista ja sitten nukuttiinkin yhtä soittoa puoli seitsemään...

Tästä on hyvä jatkaa...Niin, ja kuvia:

Tuuli ja perintölelu (Elsan jäämistöä) NAM!