Noniin, nyt on sitten korkattu Tuulin näyttely"ura".  Eilisestä asti on satanut lähes taukoamatta, joten odotettavissa oli aika kosteat olosuhteet. Surkuhupaisat suorastaan. Sateessa ajettiin näyttelyyn, sateessa seistiin näyttelyssä ja sateessa ajettiin sieltä pois..

Tuomarina tänään Soile Bister ja flatteja vaivaiset 6 kpl ilmoitettuna. Kyseiseltä tuomarilta en edes odottanut Tuulille ERIä, pelkäsin H:ta, mutta EH saatiin ja siihen voi olla ihan tyytyväinen. Ihan mukava arvostelu näin ensikertalaiselle. Siis Tuulille.

Tuuli ei näyttelyssä varmaan huomannut edes olleensa, niin ripeästi koko show oli ohi

Mutta sitten se päivän kohokohta! Kun vein Aaronin ja Tuulin kasvattajan kotiin, oli meitä vastassa heidän kattimattinsa, kolli Pip-Lisa. Kyseinen kissahan ei tajua mustia koiria pelätä, joten se ilmestyi heti auton luo ja teki tarkastusta pihaan ilmestyneille. Täällä kotikaduilla Tuuli on keksinyt kulmakunnan kissat ja täytyy myöntää, käy aika kuumana, kun näkee tai haistaa hiirten metsästäjän jossain.

Nyt vaan Tuuli oli autossa, häkkiapinana ja Pip-Lisa mun sylissä. Vein kissan Tuulille haisteltavaksi ja voi, että kun se osas olla "normaali", Tuuli siis. Nuuskutti, eikä minkäänlaista reaktiota siihen suuntaan, että kissasta vois tulla muhennosta.

Seuraavaksi sitten Tuivertaja hihnaan ja ulos kissaa katsomaan. Nyt täytyy kehaista koiraa. Vaikka auton vieressä oli kissa, niin silti Tuuli odotti fiksusti poistumislupaa autosta. Tuulia jännitti enemmän kuin kattimattia, mutta ihan rauhallisesti Tuuli tutki hihna löysällä kattimatin hännästä päähän ja taisi nenätkin olla hetken vastakkain  On se vaan järkevä koira tuo Tuuli. Nyt on sitten kissaakin nyysätty. Vaikka voihan olla, että Tuuli muistaa katin viime kesältä, koska olihan katti jo silloin "siinä sivussa" mukana ja seurasi pentujen touhua sillain sopivalta etäisyydeltä.

Että sellainen sateinen lauantai.

Aikainen herätys ensimmäisenä talvilomapäivänä. Lämpötila oli yön aikana noussut arviolta 15 astetta, joten se tiesi liukasta ajokeliä. Pieni lumitihku ei tilannetta helpottanut. Eli ei kun ajamaan. Niin, autoon pakkasin Tuulin ja hiukan näyttelyrekvisiittaa.

Edellisestä näyttelykerrasta on kai kulunut liikaa aikaa, sillä onnistuin hukkaamaan numerolapun. Sitä siis ei löytynyt mistään...mutta kiltit sedät ilmoittautumisessa lupasivat kirjoittaa uuden...ja kun alkuhässäkästä selvittiin siirryttiin häkkiä kasaamaan. Onneksi lätyt oli heti aamusta, jolloin halli oli mukavan rauhallinen. Tuuli oli, äh, noh, joka paikassa, sillä täytyyhän uusi tilanne kartoittaa. Tosi hienosti Tuuli itse asiassa käyttäytyi. Iloisesti se heilutti häntää kaikille vastaantuleville ja luuli tuntevansa kaikki. Osa jengistä tietty oli tuttuja, sillä koko Tuulin perhe oli paikalla; iskä, äiskä ja veli. Niin ja toinenkin veli, se Vaasalaistunut "vihreä" veli, joka kuuntelee nimeä Reemus.

Häkkilinnuksi joutuminen aiheutti Tuulissa ensin hieman kokeiluja, eli jos sieltä kevythäkistä pääsiskin ulos vähän ovea raapimalla...tämä nimittäin epäonneksi on kerran treenihallissa onnistunut ja senhän houdini -Tuuli muistaa...vaan kun olinkin virittänyt vetoketjut toisella tavalla, lakkasi Tuuli yrittämästä ja tyytyi kohtaloonsa.

Pentuja oli paikalla 5 kpl, joista kaksi siis Tuulin veljiä. Tuulin veli Aaron pokkasi Paras Urospentu-palkinnon ja sitten olikin narttujen vuoro esiintyä kauniisti kehässä...Tuulin kehäkäytös oli esimerkillistä, se ravaa kauniisti, eikä kohella. Seisomista ja varsinkin hännän heilumista täytyy vielä reenailla, mutta ilmeisesti Tuuli esiintyi sen verran kauniisti, että tuomari-setä Paavo Mattila asetti Tuulin kauneimmaksi narttupennuksi ja sitten kisattiinkin velipojan kanssa...ja tällä kertaa Tuuli veti pidemmän korren, eli meidän kakara oli tänään ROP-PENTU!!

Mamma Venla oli PN2, sijoittuen valioluokassa toiseksi ja iskä Isac oli ROP-veteraani. Isac nimittäin täyttää tänään tasan 8-vuotta, ONNEA!

Tuuli ROP-pentu Laihialla 26.2.2011

Tuomari-setä arvio Tuulia seuraavin sanoin:

"Kaunis, hyvin rakentunut pentu, hyvän mallinen pää, kaunis kaula, erittäin hyvä runko ja takaosa, hieman niukasti kulmautunut edestä, hyvä karvapeite, liikkuu hyvin, miellyttävä käytös"

Siinäpä se. Tuuli yhden tuomarin arvioimana

Kilometrejä kertyi siis n. 330 tänään, kun Aurinkoinen ja seuraneiti körötteli kohti Haapaveden näyttelyä. Ulkona myrskysi ja yöllä oli satanut lunta, joten keli ei ollut oikein paras mahdollinen. Mutta ei muuta kuin nokka kohti pohjoista ja positiivista mieltä kyytipojaksi.

Niin, entä päivän väri? Se on VAALEANPUNAINEN, se on vaaleanpunainen, lal lal laa!

Mutta arvostelu alkoi jännittävällä tavalla...tuomaritäti lähestyi Aamua mittatikun kanssa...shit. Kaksi kertaa tuomaritäti mittasi Aamun ja sai tulokseksi 61,5 cm ja totesi sitten vielä, että niin, sehän on varmaankin sitten 62 cm. Eikä ole! Jos kerran mitataan 61,5 cm, niin sitten asia on niin. Niih.

Aamu siis sai ERIn ja sijoittui luokassansa toiseksi, eli tulos tänään siis ERI2 avoimessa luokassa. Paras Narttu -kisassa Aurinkoinen ei sitten sijoittunut, mutta hyvä näinkin. Pääasia, että väri on tänään vaaleanpunainen

Arvostelu on sitten seuraavanlainen:

"n. 4v. isokokoinen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Melko hyvä pää, purenta ok. Tilava runko. Hyvä eturinta. Lavat saisivat olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä raajaluusto. Hyvät käpälät. Suorat edestakaisin liikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus. peitinkarva saisi olla hieman karheampi. Hyvät koristekarvat."

Niin, tuo on itse asiassa Aamu Aurinkoinen. Karvan pehmeyden ymmärtää, kun neiti on steriloitu...mutta että hapsutuksia jo kehutaan , niitä kun ei ennen edes ole ollut!

Sininen on taivas, lallaaa, jne...eli täytyi odottaa kokonaista 4 vuotta tuota sinistä muovipätkää! Eli penkin alle meni meidän keikka. Harmi, sillä Aamulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin hyvää turkkia, eikä hapsutuksia. Mutta minkäs teet, jos tuomarin mielestä Aamu oli liian iso. Arvostelu kuitenkin on seuraneidin mielestä monelta osin ihan hyvä, mutta pakkohan se sininen nauha oli ottaa vastaan

Tuomari siis Saija Juutilainen ja flatteja oli 29 kpl

Aamun arvostelu:

"4v. Hyvärunkoinen ja luustoinen, hyvässä kunnossa esitetty narttu, jonka toivoisin pienemmäksi ja narttumaisemmaksi. Oikealinjainen pää, silmät turhan vaaleat ja pyöreät. Hyvä purenta. Vahvat käpälät, jyrkkä lantio. Erinomainen karvanlaatu & hapsutus. Hyvin kannettu häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella. Oikea luonne."

Ja tuosta hyvästä sittten SININEN muovinauha, jonka takia tuli ajettua 280 km. Tosin me käytiin vähän kylässä kotimatkalla Aurinkoisen kanssa. Käytiin seuraneidin äidin luona Vaasassa. Aamu sai vierailulla muutaman verilätyn ja suoran näköyhteyden laumaan naakkoja ja variksia, seuraneiti sai lämmintä ruokaa; kiitos siitä.

Huomenna ajetaan n. 140 km yhteen suuntaan palelemaan maneesiin ja pokkaamaan muovinauhapätkälle. Miten niin seuraneiti aivan "ODOTTAA" huomista näyttelypäivää

Mukavahan se on Aamun kanssa 'keikalle' lähteä, mutta kun itse ei oikein suuresti voi vaikuttaa siihen muovinauhan väriin. Tai no, tietysti tavallaan; koira on siistitty kauttaaltaan ja tänään muisteltiin näyttelyseisomista kesken jäälenkkeilyn. Niin, kyllä, jäällä. Seuraneiti kävi iltalenkillä 20 km päässä mökillä. Ja kyllä kannatti. Sitä luonnon hiljaisuutta ei voi vaan kuin imeä itseensä, siellä mökin rappusilla seistessä.

Niin, koira on ulkomuodoltaan sen, mitä se on geeneissään saanut. Aamu-tytöstä kasvoi iso tyttö, mutta ison ulkomuodon lisäksi Aamu sai perimässään aivan ihanan luonteen, sellaisen seuraneidille sopivan. Ehtii nimittäin seuraneitikin reagoida, kun on Aamu kaverina.

Viime päivinä on varsinkin Ruotsin flattipiireissä porissut PRA-tapausten johdosta. Lisää tuosta ihmeellisyydestä voi lukea esim täältä (ruotsiksi), tai täältä (suomeksi).

Aamu Aurinkoinen on ilmoitettu näyttelyyn. Tai siis kirjekuori odottaa postitusta, mutta seuraneiti maksoi näytelmän hetki sitten. Nyt jää sitten nähtäväksi, minkä värisen muovinauhan pätkän saa 28 eurolla...

Ja lähiaikoina pitäisi näyttää Aurinkoisen rehevöityneelle habitukselle ohennussaksia. Hmmm...Turkki on paksuuntunut talven aikana ja karvat rehottaa kaulalla ja polkuanturoiden välissä. Noita tassukarvoja on leikelty usein, mutta näyttävät kasvavan nopeammin mitä muu karva. Flattiahan ei varsinaisesti trimmata, 'siistitään' on ehkä oikea sana. Ja jos karvaa ei ole, niin ei sitä tarvitse siistiä. Heh, heh.

Steriloinnin jälkeen Aurinkoinen on kasvattanut tiheän, paksun turkin. Onneksi karva on kiiltävää ja suht samanlaista, kuin ennen leikkausta. Mutta tuo karvan paksuus, - hui, pitäisköhän sijoittaa furminaattoriin? 

Käytiin ryhmänäyttelyssä. Jonkin verran oli tuomaritädin tiukasta tyylistä varoiteltu, mutta seuraneiti ei voi kun myhäillä tyytyväisenä. Tämä tuomari näki koirassa kokonaisuuden, suuren sellaisen, kun kyseessä on Aamu Aurinkoinen, löysi koirasta virheitä, mutta piti loppujen lopuksi Aurinkoista sen verran hyvänä yksilönä, että antoi arvosanaksi ERI1, PN2 ja kylkiäisenä vielä vara-sertin . Tuolla vaaleansinisellä nauhalla ei itseasiassa tee yhtään mitään, mutta kyllä kalliin näyttelyhinnan vuoksi yksi ruusuke on ihan paikallaan! Sertin häviäminen toiselle kilpasiskolle harmittaa tietysti aina, mutta tällä kertaa serti jaettiin tämänpäiväiselle autokuskille ja Aamun kamulle, joten tällä kertaa seuraneiti voi vain iloita kuskinsa kanssa; kyllä meillä on kauniit koirat!  Uroksista tuomaritäti ei tänään löytänyt yhtään ERIn arvoista, mutta mainita täytyy, että ROP-pennuksi valittiin yksi niistä vilperteistä, joita olen saanut kuvata pitkin kulunutta vuotta, eli rotunsa kaunein pentu löytyy myös meidän paikkakunnalta ja tutun ihmisen hoivista.

Matka tuonne jonnekin maaseudun rauhaan oli varsin kiinnostava. Muisteltiin kuskin kanssa menneitä aikoja, edesmenneitä koiria ja tapahtumia vuosien varrelta. Naurettiin ja välillä myös silmäkulmassa kiilsivät kyyneleet vanhoja muistellessa. Itse asiassa tämänpäiväinen kuski on "syyllinen" siihen, että päädyin rotuun sileäkarvainen noutaja. Joskus on seuraneiti katunut valintaansa, mutta sitäkin useammin seuraneiti on ollut onnellinen mustista ystävistään, siis flateista.

Kuvissa Aamu Aurinkoinen, eli Heilurihännän Wildflower, meidän "rentunruusu", tänään Kiuruvedellä. Flattia on joskus mahdoton kuvata, sillä häntä heiluu jatkuvasti, kuten tässäkin kuvassa.

Huomenna on Aamun vuoro näytellä kaunista . Seuraneitihän tietää Aamu Aurinkoisen sisäisen kauneuden ja hyvyyden, joten siksi me ei olla paljon näyttelykehiä kierretty. Ja kun senttimetrejä korkeudessa on muutama sentti liikaa ja seuraneiti itse on aika tappijalka, on pariskunta hieman hassu näky. Aamulle ei liioin ole siunaantunut runsasta turkkia ja kun näyttelyissä osa tuomareista arvostaa enemmän show-tyyppistä flattia, ei meidän rinsessaa ole turhaan viitsinyt kehissä kuluttaa...mutta kuten sanottu, ei kaikki tuomarit näe kokonaisuutta. Ja sitä Aamu nimenomaan on, kookas kokonaisuus, ripauksella flattimaista viekkautta ja elämänfilosofiaa. Virheineen päivineen. Jos liikkeiden perusteella jaettaisiin sertit, Aamulla olisi serttejä jo muutama (seuraneidin mielestä). Aamun liikkeet on nimittäin HYVÄT. Ja seuraneidin mielestä liikeet kertoo jotain koiran rakenteesta. Huonosti rakentunut koira EI liiku hyvin. Piste.

Mutta huomenna siis koitetaan tikulla jäätä. Tuomari-tädillä on aika tiukan tädin maine, joten jää nähtäväksi saadaanko T, H, EH tai peräti ERI. Kaikki otetaan vastaan, tietysti, mutta yhtäkään muovinauhaa en tuo kotiin muistoksi! Ihan vaan siksi, ettei tarvitse laskea niitä muovinauhoja ja miettiä sitä, että jokainen pätkä on maksanut vähintään 30 euroa. Kova on metrihinta niillä nauhoilla.

Matkaan lähdetään heti aamusta ja seuraneiti oli ensin ajatellut ajella matkan yksin. Mutta kun samasta kaupungista lähtee muita samanhenkisiä samaan näyttelyyn ja vieläpä sellainen tuttu ihminen, jonka kanssa on joskus vuosia sitten tehty useampikin aika eksoottinen näyttelykeikka, päätti seuraneiti sittenkin ottaa A:n tarjouksen vastaan ja lähteä samalla kyydillä Isacin ja Venlan kanssa. Aamun kavaljeeri siis matkaa samassa autossa, mutta kalterin takana. Ihan vaan siitä syystä kalterin takana, koska Isacilla on tapana pestä Aamun korvat aika totaalisesti ja näyttelypäivänä ei noita "isohkoja" nahkalappuja viitsti pahemmin korostaa. Ne on tarpeeksi isot muutenkin!