Tänään herättiin taas kirpakkaan pakkaseen. Mutta kovat pakkaset tietää vain sitä, että jäätilanne paranee, joten suunnitelmissa oli tehdä keikka mökkisaareen.

Koirille molemmille Pomppa-loimet niskaan, koska puut näyttivät huojuvan siihen tyyliin, että arvatenkin jäällä olisi kylmä. Ja ei kun menoksi! Venesatamasta oli mennyt jos jonkinmoista ajoneuvoa jäälle, joten mekin uskaltauduttiin jääkeikalle. Lunta oli ohuelti jäällä ja heti lumen alla vettä, mutta jos kulki mönkijän/moottorikelkka uria, niin hyvin pysyi kengät kuivina.

Rannalta tarttui keppi matkaan mukaan. Koirilla oli kivaa. Aamu vasemmalla, Tuuli oikealla.

Tässä Tuuli on jo kovaa vauhtia juoksemassa mökille, mutta päättääkin odottaa muuta laumaa

Mökillä tehtiin lumityöt, eli poistettiin terasseilta lumet ja aurattiin polku sille puulle, jossa meillä talvisin on ruokaa linnuille. Eipä aikaakaan, kun tiaisparvi pyrähti puuhun sirkuttaen siihen tyyliin, että nyt tarvis ruokaa. Ikävä kyllä siemeniä ei ollut varastossa, joten tipit saa pärjätä muutaman päivän vielä ilman meidän noutopöytää.

Tuuli haki mökistä, minkäs muun kuin oman pallonsa ja ryhtyi palloilemaan sillä aikaa, kun me tehtiin lumitöitä.

Tässä ollaan jo matkalla takaisin venesatamaan. Kylmältä näyttää.

Kotiuduttiin mökkisaari-keikalta juuri sillain sopivasti, että päätin sittenkin lähteä TOKOilemaan Tuulin kanssa, vaikka ensin olin päättänyt hieman toisin. ja onneksi menin, sillä Tuuli se vaan parantaa! On se aika näppärä likka oppimaan asioita.

Eilisellä kurssilla kuullut asiat vielä muhii päässä ja hieman olen uskaltautunut katsomaan videomateriaalia, joka Tuulista kurssilla kuvattiin. Tuskin materiaalista kokonaisuudessaan on julkiseksi, mutta ehkä saisin koostettua muutaman pätkän siitä, mitä me kurssilla eilen touhuttiin..

Vihdoinkin se valopallo jaksoi näyttäytyä! Siis aurinko! Sen kunniaksi lähdettiin aamusta mökkisaareen. Tarkoituksena hieman siistiä paikkoja tulevaa talvea varten ja totta kai, tehdä kunnon käppäily syksyisessä metsässä.

Lähdettiin heti metsään, kun tultiin mökkisaareen. Aamun elkeistä osasin jo tietää, että joku vieras koira oli käynyt aiemmin tontilla, sillä Aamu kävi "poliisiopistomaisesti" tontilla partioimassa.

Tuulillahan on juoksu, joten oltiin silmät ja korvat tarkkoina, jos vaikkapa jostain ilmestyisi uroskoira.

Ja aivan oiken. Kun oltiin kävelty n. 10 minuuttia ja tultiin eräälle hakkuualueelle, lähestyi takaa iso harmaa hirvikoira (Jämtlanninpystykorva). Kytkin Tuulin. Mutta vieras koira kävi uteliaana tutkimaan Tuulia. Tai noh, utelias ei ole oikea sana, koira käyttäytyi erittäin röyhkeästi. Tuuli kiljahti pelosta, kun vieras koira ahdisteli sitä. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, oliko kyseessä uros vai narttu, mutta isosta koirasta oli kyse, joten luulin sen olleen uros.

Koira ei yrityksistäni huolimatta jättänyt meitä rauhaan ja Tuuli pyöri kuin väkkyrä hihnassa ja minä yritin pelastaa sen ahdistelijalta.

Siinä vaiheessa Aamu astui kehiin. Se suorastaan hyökkäsi vieraan koiran päälle, joko suojellakseen minua, tai Tuulia. Vaan miten kävikään. Vieras koira hyökkäsikin takaisin ja tarrasi Aamua kurkusta kiinni. Kennelpoika ehti hätiin ja repi vierasta koiraa karvoista. Vaan sepä pysyikin kiinni Aamun kurkussa!!  Jouduin päästämään Tuulista irti ja menin apuun, eihän Aamua nyt noin vaan tapeta!! Vasta kun kennelpoika käänsi hirvikoirana leukoja, päästi se irti Aamusta.

Aamu siirtyi kauemmaksi ja yski muutaman kerran. Hui, mikä hetki.

Ja sitten pusikoista tuli vieraan koiran isäntä. Haulikko olalla. Kaivoi esiin hihnan ja sanoi pitävänsä koiransa kiinni. Metsästäjä sanoi "Int kombe ho på na meir, ja ska ha fast ho"...Siitä lauseesta meikäläiselle kävi ilmi, että kyseessä oli narttukoira! Tilanne rauhottui. Ehtipä metsästäjä vieläpä kysellä, jos oltiin nähty hirviä...ei, ei viime aikoina, vastasin...

Käännettiin suuntaa ja jatkettiin käppäilyä. Metsälenkistä ei tosin tullut pitkä, koska jouduttiin kääntyä toiselle puolelle saarta. Ei haluttu enää törmätä kyseiseen vieraaseen koiraan.

Olihan episodi! Yllätyin ehkä eniten Aamun rohkeudesta. Vaikka se muuten saattaa säikähtää mitä hassuimpia asioita ja mennä "lukkoon", niin ainakin puolustushalua siitä löytyy. Mun Aamusta. Tiedänpähän vastaisuudessa, mikäli on "tosi kyseessä", että Aamuun voi luottaa...

Aamu istuu mökkirannassa ja nauttii hiljaisuudesta

Paita & Peppu. Tuuli vasemmalla. On ne vaan kamuja

Sun ja mun pallo - MEGApallo. Kuten kuvasta näkyy, palloa on korjailtu jeesusteipillä aika useasti
Aamu vasemmalla, Tuuli tuo toinen

Tuuli mielipuuhassaan. Tarkkasilmäisimmät voi havaita, että Tuulilla on lehti huulien välissä...kaikkea siis voi vedestä noutaa

Taas viikonloppu siellä - tiedättehän missä  juu, mökkisaaressa. Kovin oli saaristo rauhoittunut sitten viime pyhän. Viime lauantaina suurinpiirtein KAIKILLA mökeillä oli väkeä, nyt saatiin olla aika rauhassa. Molemmat naapurit olivat kyllä lauantaina paikalla, mutta kuinka moni yöpyi, on arvoitus.

Tämä lauma on samoillut metsässä. Löytänyt uusia kanttarellipaikkoja. Jee! Eli törmättiin kanttarelleihin sekä lauantaina, että sunnuntaina! Ja puolukkkaakin tuli poimittua siitä mökin takaa, ihan vaan muutaman lappapuuron verran.

Koirat ovat nauttiineet, niin kuin aina. Sienestys on niille mieluisaa, koska me kuljetaan sellaisia reittejä, joita ei yleensä tule kuljettua. Yksi menehtynyt haavakkokin bongattiin, tai Aamu sen löysi  Oli reppana kulkeutunut kalliorinnettä ylös ja tuupertunut katajan juurelle. Pirskutin metsästäjät, kun eivät käytä noutavaa koiraa apuna! Tulis moni tipu talteen, eikä jäis kitumaan metsään.

Tuuli on uinut. UINUT. Ja jo perjantaina venematkalla kiinnitin huomiota sen perskarvoihin. Tai siis niihin muutamaan haiveneen, mitä on jäljellä. Iho hilseili ja oli kumman hajuista. Mitä ilmeisemmin pohjavillan puuttuessa flatin turkki kastuu ihoa myöten, eikä siten kuivu, kuten normaalisti. Tarkoitus olis pestä Tuuli Tuivertaja pyrstösulat vielä tänään, saas nährä, tuleeko tehtyä...

Jotain pientä räpellystä dami-rintamallakin. Lähinnä malttia, eli ei niinkään noutoja. Ai, ai, kyllä olikin vaikeaa....P-I-K-K-A-S-E-N on koira virittyneessä tilassa...
 

Näyttelyynkin Kauhajoelle olin jossain vaiheessa Tuulin ilmoittautunut, mutta kerrankin oli köyhällä onnea, eli flatit oli siirretty tuomarille, jota ei oltu ilmoitettu varatuomariksi, joten saan rahat takaisin. Olisin häpäisyyt itseni ja koirani, jos olisin sen tuossa turkkikunnossa näyttelyssä esittänyt. Pientä rajaa nyt sentään. Näyttelyitä tulee ja koira kehittyy vielä, joten ehtiihän noita yli 30 euron eri värisiä muovinauhoja käydä autolla ympäri Suomen hakemassa...

Kuviakin räpsin, Niitä ihan tavallisia.

Useaan otteeseen korjattu "megapallo" vetelee Tuulin käsittelyssä viimeisiä hengenvetoja

Normi riehuntaa. Tuuli vasemmalla ja Aamu haukkaamassa kaverista palasen

Aamu punnitsee, jaksaisko innostua hanskasta

Totta kai, kun kaverikin innostuu!

Tai sitten ei...eli Tuuli osaa myös rentotua. Tässä kuvassa Tuuli muistuttaa erittäin paljon Elsaa...

Tätä kirjottaessani Kennelpoika tulee kertomaan, että Tuuli vetää yksikseen keppejä tuolla ulkona, pallo suussa. Siis agilitykeppejä, joita olen virittänyt pihalle...Toivottavasti meni edes oikein...mihinkä mä vielä joudun tuon koiran kanssa?

Huvilakauden päättäjäiset. Joillakin. Meillä sesonki jatkuu, kunnes jäät estää mökille menon

Eilen siis paukkui. Kunnolla. Raketteja ja paukkuja, kuin olis 3. maailmansota syttynyt...Tuuli ei korvaansa letkauttanut paukkeelle ja raketeille; Aamu oli yhdessä vaiheessa iltaa sitä mieltä, että kuusen alla on parempi olla, mutta hain koiruuden mökkiin ja siellä sitten istutiin loppuilta. Kuumassa mökissä. Lämpötilat nimittäin ovat huidelleet kesän hellelukuja! Eilen +20 vielä klo 22 ja tänään oli mökkisaaren mittari ajoittain +26,5 asteen lukemissa. Uskomatonta! Viime vuonna huvilakauden päättäjäisiä  juhlittiin +8 asteessa

Mitäs muuten ollaan touhuttu? Kerätty sieniä. Herkkutatti-safarilla käyty sekä  lauantaina, että sunnuntaina. Muutama matonen tatti löytyi ja muutama puhdas. Mutta tänään löysin kunnon saaliin karvalaukkuja - ämpärillisen! Nyt on sieniä laitettu pakkaseen ja "appi-ukkokin" sai omansa . Koirat nauttivat sienisafarista ja Tuuli fiksuna likkana laittoi loppuvaiheessa reissua ihan maate, kun kyykin karvalaukkuja poimimassa. Noh, tulihan sille vaelluksellekin ajallisesti määrää, lähdettiin klo 9 matkaan ja mökin kello oli 11:30, kun tulin takaisin mökille..onneks koirat osaa etsiä vettä metsässä, seuraneidille ehti tulla jano...

Mitään koiramaailman treenejä ei ole tullut tehtyä. Laiskuutta. Tänään oli tarkoitus vahvistaa pillipysäytystä, mutta kun elohopea pysähtyi hellelukemiin, päätin jättää harjoittelut tulevaisuuteen.

Eikä me käyty Tuulin kanssa viime viikolla edes Team Stormin reeneissä. Ei huvittanut. Ja vuosien saatossa olen viisastunut...jollei huvita reenata, ei kannata lähteä reenaamaan  Mutta eipä me lähdetty Tuulin kanssa Sievin näyttelyynkään lauantaina. Ilmoitettu oli, mutta Tuuli on tiputtanut karvansa siihen tyyliin, että totesin, ettei bikinikierrosta kannata flattikehässä esittää. Tuulin Äiskä, iskä ja velipoika kävivät näytelmissä, hyvin tuloksin. Tuulin mamma oli ROP, iskä PU2 ja VSP-vet ja Aaron velikin sai ERIn, onnittelut!

Tuulin näyttelyt lillui mökkisaaren rantavedessä - se likka nimittäin on taas uiskennellut pallonsa kanssa. Pallo on kiva tuikata laiturilta veteen ja sitten se haetaan uimalla . Ja kun väsy iskee, täytyy vetää mökissä tirsat. Pallo tietysti unileluna:

Harmiksi Tuuli heräsi uniltaan, kun kaivoin kameran esille...sen uniasento pallon kanssa olisi ollut kuvan arvoinen...Tuulin kuono nimittäin oli kiinni pallossa, ikään kuin varmistamassa, ettei pallo vaan unien aikana lähde kälppimään..

Ja vähän huonojakin uutisia tuli tänään Etelä-Suomesta  Lähetän ajatuksen voimalla lisää voima-ajatuksia kaikille osapuolille...

Sunnuntai ja seuraneiti kurssilla koko päivän. Koiralauma ja kennelpoika jäi mökkisaareen.

Puolen päivän aikaan, kun kurssilaisille suotiin ruokatauko, piippasi meikäläisen puhelin. Tekstiviesti saaresta: "Tuuli tippui plaanista,keulasta veneen sivulle, ei jäänyt alle. Sain kaasun pois ja nostin Tuulin veneeseen. Näyttää olevan kunnossa"  

VOI KAUHEATA!! Siis Tuuli oli tippunut veneen keulasta, kun vene ajoi ns. plaanissa, eli vauhtia oli aikalailla, vaikkei meillä mikään nopea vene olekaan...

Soitin KePolle ja hysteerisenä kysyin tapahtumien kulkua. Montakohan kertaa kysyin, "Onko se varmasti kunnossa"?

Olivat vieneet venelastillisen puita mökkisaaresta venesatamaan. Takaisinmatkalla koirat tietysti veneen nokassa. Aamulla on tapana istua takapuoli siinä veneen kokassa, Tuulilla on lupa tähystää, eli etutassut saa olla kokassa, mutta takatassut pitää olla penkillä. Mitä lie tapahtunut, eikä KePo huomannut tapahtunutta, mutta Tuuli oli siirtynyt kaikilla tassuilla istumaan siihen veneen kokkaan. Vastaan tuli vene ja KePo hiljensi vauhtia, ettei laineet hakkaisi venettä. Ja HUPS! Tuuli tippui veteen...

Luojan kiitos, se ei joutunut moottorin silvomaksi. Luojan kiitos, se on kunnossa. Luojan kiitos, se ei ole arka koira, eikä näin ollen vähästä säikähdä. Onneks Tuuli on jo tottunut uimari, mutta huonosti olis voinut käydä, jos koira olis joutunut veneen alle ja moottori olis ajanut sen päältä

Koko tapahtuma on nyt KePon tarinan varassa. Kaikkea ei ehkä seuraneidille ole kerrottu... Tuuli oli poimittu järvestä veneeseen takaisin ja matka oli jatkunut takaisin saareen. Tuuli ON kunnossa  ja ainakin KePo sai muistutuksen siitä, että nuorta koiraa ei voi jättää valvomatta, vaikkakin Tuuli on jo taitava veneilijä.

Mökkisaaressa, missäs muualla, kun on viikonloppu...Ollaan käyty kahdesti herkkutatti-safarilla ja saaliiksi saatiin useampi litra herkkutatteja ja muutama yksittäinen kanttarelli. Osa sienistä ollaan nautittu jo grillatun sisäfileen kyytipoikana, loput sienet saa kaupunkilaistua huomenna.

Eilen illalla tuntui jo aika syksyiseltä. Ilma oli ihanan kuulas. Nautittiin pimenevän syysillan äänistä ja löysinkin Aamun laiturilta istumasta:

Siellä se höppänä nökötti yksinään laiturilla ja katseli lahdenpoukamaan. Kävi laiturilla katsastamassa, mitä Aamu tiiraili ja näkymä oli tämä:

Me hotellin henkilökunta nautiittin mm. tästä näkymästä mökin terassilla:

Tänään sitten alkoi sorsastus ja useampi porukka on klo 12 jälkeen käynyt tuolla lahden perällä paukuttelemassa. Eikä yhdelläkään porukalla ole koiraa matkassa. Ihme metsästäjiä! Siinäpähän kahlaavat itse hakemaan ampumansa linnut...

Seuraneiti on tehnyt jonkinlaista mökkisiivousta kesän jäljiltä. Pessyt mm. ikkunat. Siinä tohinassa huomasin yhtäkkiä, että Tuuli ei ollutkaan vieressä, kuten se yleensä aina on. Avasin mökin oven ja huusin Tuulia. Ei missään. Aamu istui mökin pihassa hölmö ilme naamalla ja lähti kohti metsää, kun huhuilin Tuulia. Apua. Tuulihan ei KOSKAAN ole vielä jättänyt meikäläistä...mihin se on mennyt? Ehdin jo kuvitella vaikka mitä. Tiesin, että Tuulilla oli tennispallo följussa, eli sillä oli omat palloleikit meneillään. Lähdin katsomaan KePon kasaamia puukasoja...eihän vaan Tuuli ole onnistunut jemmaamaan palloa johonkin koloon ja saanut koko kasallista puita päällensä??

Aamu lähti haukkuen metsään. Poliisivoimat. Äh. Komensin sitä olemaan hiljaa, mutta en vieläkään ymmärtänyt mihin Tuuli oli kadonnut.

KePo tuli ulos mökistä ja alkoi etsimään Tuulia. Ja huusikin hetken päästä "Täällä se on!" Ja mistä se Tuuli sitten löytyi? Talon alta, mihin se oli jossain vaiheessa mennyt pallohommiin ja KePo oli sulkenut Tuulin vankilaan. Meillä nimittäin on koko mökin ympäri sellainen "ritilä", ihan vaan ulkonäöllisestä syystä ja tietty vähän sen vuoksi, ettei koirat tosiaan kolua mökin alustaa turhaan.

Siellä se Tuuli siis oli ollut koko ajan, kun olin sitä huhuillut, eikä puhunut mitään! Kun ritilää raotettiin, hyppäs Tuuli pallo suussa ulos vapauteen. Huh, seuraneiti ehti jo säikähtää...

Huomenna seuraneiti sitten kurssittaa itseänsä ratamestariksi. Eli luvassa agilitya, hieman eri tavalla kuin yleensä.

Niinpä niin ja juupa juu. Viikonloppu meni taas mökkisaaressa herkkutatti-safarilla. Syksy on ihan selvästi saapunut, sillä perjantaina saatiin laittaa mökissä lämmitin päälle...vaan eilinen ja tämänpäiväinen sää on ollut kaikkea muuta kuin syksyinen.

Jonkin verran poimittiin taas marjojakin ja muuten vaan tehtiin mökkitöitä. Aamu ei ilmeisesti pitänyt siitä, että hotellin henkilökunta teki muita ohjelmia, kuin viihdytti Rinsessa Ryysystä, joten kun olin ulkohuussia siivomassa mökin takana, ilmestyi Aamu sinne - kaukosäädin suussa. Eihän sille voinut kuin nauraa  Miten niin huomionkipeä?

Tuuli taas teki Tuulit jo perjantaina, kun aavisteli, että ollaan lähdössä...eli löysin Tuulin etupihalta, makkaratikku suussa  Olkkarista se tikun oli takan vierestä napannut, liekö aikonut grillailemaan, makkarat tosin oli vielä jääkaapissa

Joten pientä koiramaistakin ollaan viritelty, lähinnä Tuulin kanssa. Ohjelmassa oli pillipysäytyksen alkeita, pallo palkkana. Ja Tuulihan tekee MITÄ tahansa, kun vaan saa pallon siitä palkaksi. Näitä asioita pitää hioa, hioa ja hioa, sillä nuoren koiran päättäväisyys ja tavallaan kaavamainen tekeminen olis nyt muokattava siihen formaatiin, että "seuraneiti on aina oikeassa", ainakin, jos pillin puhaltaa. Niih, sano se sitten Tuulille. Hyvin se oikeastaan kuunteli, kun malttoi unohtaa hetkeksi PALLON...huoh. Täytyypä alkaa lenkkeilemään pallo taskussa ja pilli mukana, että niitä onnistumisia saadaan useammin.

Huomenna olis Team Stormin reenit, tiistaina ohjattu Toko. Joten syksy on tullut myös ohjelman osalta.

Ja töihinkin pitäis jaksaa. Vilustuneena. Kauan ehdinkin töitä tehdä, ennen kuin flunssa iski - kokonaista 5 päivää.. 

Kahden päivän kaatosateen jälkeen päästin vihdoinkin mökkisaareen. En muista koska oltaisiin viimeksi vietetty kesälauantaita vapaaehtoisesti kotona kaupungissa.

Niin, aamupäivällä lähdettiin saareen ja Tuulilla oli sellaiset energiavarat käytettävissä, että tuntui siltä, että koira voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. *POKS* Jo venesatamassa se sai sellaisen pitkäkestoisen hullunkuuri-hepulin, eli ympäri, ympäri, ympäri piti juosta ja välillä virnistää Aamulle. Aamu katsoi parhaakseen seistä ihan paikallaan ja antaa kakaran juosta. Fiksu valinta.

Heti kun päästiin rantaan saaressa, alkoi samanlainen kaahailu ja nyt Aamukin liittyi joukkoon. Onneks on pihaa ja lääniä missä juosta...eihän niille voinut kuin nauraa. Välillä Tuuli pinkoi edellä, välillä Aamu. En muista, koska Aamu olis viimeks revitellyt vastaavasti. Se meni edellä ns. hippulat vinkuen

Ja kun pahimmat höyryt oli päästetty pois, lähdettiin marjakipon kanssa metsään. Tarkoituksena kuitenkin tarkistaa sienimaastot, eikä vadelmapensaita.

Ja totta, ensin löytyi herkkutatteja, madottomia sellaisia! Ja sitten siirryttiin paikkaan, jossa tiedän kanttarelleja kasvavan. Aikani pyllisteltyäni löysin yhden vaivaisen kanttarellin. Tuuli tietenkin oli tikkana tutkimassa, mitä olin löytänyt ja näytin sientä Tuulille. AHA, että tollanen, juu.

Sitten siirryttiin n. 10 metriä polulla eteenpäin ja taas meikäläinen pyllistelemään ja katsomaan heinikkoon. Tuuli siinä vieressä, n. metrin päässä meikäläisestä. Sitten tuo helmi haisteli maata ja katsoi nopeasti meikäläistä ja sitten uudestaan maata. Tajusin HETI, mitä Tuulilla oli asiaa ja siirryin siihen kohtaan, mistä Tuuli oli haistellut. Ja aivan oikein, siellä heinien alla, piilossa oli KANTTARELLEJA! Voi vain kuvitella, kuinka Tuulia kehuin!

Kaikista hienointa tuossa hetkessä oli se mun ja koiran yhteistyö. Tuuli puhui mulle ja mä ymmärsin sitä. Jotenkin hienoa...

Ja samaan aikaan Aamu mennä puhalsi missä lie, tai noh, ei se kaukana ollut, muttei todellakaan etsimässä sieniä mun kanssa  On ne vaan niin erilaisia.

Taas välillä pyykkikoneen ääressä. Ja kuvia koneelle.

Virtahepo Tuuli vaan ui....

Ja leikkii pallolla. Ostettiin uus pallo, joka tottelee nimeä "megapallo". Sitä ei heitellä veteen, mutta työtapaturmiakin sattuu. Tuuli teki hyvän työn hakiessaan pallon vedestä, sillä joka kerta, kun siitä piti ottaa ote, meni pallo kauemmaksi, vaan eipä antanut Tuuli periksi

Ja sitten ne naapurit. Tässä yhdet niistä. Näillä 8 lasta, uusilla ihmisnaapureilla mahtaa olla yhtä monta  Kaksi poikasta ui tuossa kolmantena rinnakkain, joten näyttää siltä, kuin poikasia olis 7, mutta kyllä niitä 8 on. Taitaa olla tämän perheen ennätyspoikue!

Isä (?) palaa iltalennolta

Ja niin on koko perhe taas koossa

Kun sata salamaa iskee tulta, niin Aamu on ihan paniikissa (ei siis ihan niin kuin laulussa lauletaan) . Liekö ne ne kaksi kohtausta aiheuttaneet jotain Aamun aivoissa, mutta nyt voin sanoa, että Aamu pelkää ukkosta. Se on levoton, vinkuu, pyrkii paniikissa pieniin koloihin. Reppana. Ja kuten arvata saattaa, on viime aikojen helteet päättyneet ukkosiin, ihan kuten Pekka Pouta Maikkarilla aina sanoo.

Viime kesänä Aamu ei vielä ukkosiin pahemmin reagoinut. Oli hieman vaivautunut, mutta ei muita merkkejä paniikista näyttänyt. Tänä kesänä kaikki on toisin, kahden ison kohtauksen jälkeen. Aamu siis pelkää, muttei Tuuli. Tuuli ei ole edes tajunnut, että on ukkostanut...ja täällä todellakin on paukkunut!

Mutta muuten helle on tehnyt Tuulillekin ns. kepposen. Helle on vienyt Tuulin ruokahalun. Tuuli kuuluu niihin koiriin, jotka normaalisti "syö vaikka pieniä kiviä", eli ruokahalu on ns. hyvä  Nyt hellepäivinä Tuuli ei ole edes vaivautunut nousemaan ylös, kun hotellin väki on aamupalaa tarjonnut...Mutta konstit on monet, koiraseni, on tässä taloudessa ennenkin ollut huonoja syöjiä, joten ei oveluudella vertaa, kun Tuulikin saadaan syömään

Ens viikolla sitten Opelin nokka kohti Porin ympäristöä ja FLATTILEIRIÄ! Edellisestä leireilystä onkin kulunut 5 tai 6 kesää...Ihan kiva lähteä keikalle Tuulin kanssa, tapaamaan tuttuja ja ennen kaikkea Pinni-siskoa ja Velmu-veljeä. Pinni, se vaaleanvihreä pentu, oli nimittäin toinen vaihtoehto "Tuuliksi". Vaikken ole Pinniä tavannut pentuajan jälkeen, luulen, että Pinnistä on kasvanut ulkomuodollisesti kauniimpi koira mitä Tuuli, mutta Tuuli oli Tuuli, eli jokin tuossa koirassa vaan kiehtoi enemmän. Tai sanotaanko niin, että sydän valitsi

Että sellasta täältä mökkisaaresta. Koirat muistuttaa yhä edelleen enemmän pulloharjaa, kuin flattia, mutta nyt on KESÄ ja LOMA ja HELLE. Silloin UIDAAN monta kertaa päivässä, niih,

Sekalainen seurakunta on saapunut sivilisaation pariin. Pesukone pauhaa ja jääkaappi on täytetty ruoalla. Latasin kamerasta kuvia koneelle, nyt kun yhteys kerran toimii, joten seuraavassa kuvakavalkaadi siitä, mitä ollaan tehty, tai lähinnä mitä mustat on tehny hellesäällä:

Yllätys - yllätys: Tuuli on leikkinyt pallolla 

Ja välillä Aamu on varastanut pallon Tuulilta.
Aamulla ei kuvassa ole kastimerkkiä keskellä naamaa, vaan paarmat ovat olleet riesana

Välillä Tuuli on seissyt päällänsä

Ja välillä se on vaan nautiskellut:

tai leikkinyt virtahepoa

tai pökkinyt palloa laiturilta veteen....jonka

se on itse joutunut uimalla hakea, vaikka yritystä on saada palvelusväki töihin...

 

Molemmat koirat ovat uineet pitkiäkin matkoja järvessä, ihan sillain issekseen, ees taas, ees taas:

Aamu vasemmalla, Tuuli oikealla

Samaa maraton-uintia....

Ja iltasella on sitten nautittu esim. tälläisestä näkymästä...

Jo perinteeksi on muodostunut vierailu naapurikaupungin agitapahtumassa, Klagissa. Ei, en minä kisaamassa, kunhan käyn ihailemassa toisten suorituksia ja tapaamassa tuttuja. Useamman tunnin tuli taas siellä istuttua ja istuminen auringossa tuntuu sekä naamassa ja selässä

Klagiin liittyy paljon muistoja. Kisaratoja omien koirien kanssa ja sitten se parin vuoden takainen Aamun spondyloosi-diagnoosi. Eli kesällä 2009 olin ilmoittanut Aamun Klagiin, tarkoituksena kisata neljä kisaa, eli la-su. Viikolla harjoituksissa Aamu kuitenkin käyttyäytyi niin kummallisesti, että tilasin treenejä seuraavana päivänä ajan röntgeniin ja niinhän siinä kävi, että röntgenkuvista näkyi syy Aamun kummalliseen käytökseen.

Olen vieläkin tyytyväinen itseeni, että tein päätöksen käydä kuvauttamassa Aamun selän. Olinhan niitä merkkejä spondyloosista jo nähnyt, vaikken silmiäni halunnutkaan uskoa.

Niin, ne Klagin kisat silloin vuonna 2009 jäi kisaamatta. Mutta voihan tuolla naapurikaupungissa kisoissa käydä ihan vaan turistinakin...

Pitkänmatkalaisiakin tapasin. Saagalandian väkeä oli paikalla edustettuna ihan Kotkasta asti. Oli kiva tavata ja turista hetki. Ens vuonna taas nähdään!

Täällä mökkisaaressa on kaikki ennallaan. Koirat, tai lähinnä Tuuli lotraa vedessä ja ui, ui ja ui. Liekö kuumuus tai valeraskaus, mutta ruokahalu Tuulilla ei oikein ole kohdallaan. Se syö "väkisin" ja jättää usein ruokaa, mikä ei todellakaan ole sille tyypillistä.

Aamu sitten? Juu, se voi hyvin. Ukkonen toissapäivänä sai sen taas totaalisesti pelkäämään, reppana. Pelonsekaisin tuntein odotin, että pelkotila olisi laukaissut epileptisen kohtauksen, mutta kohtaukselta vältyttiin. Tuuli ei onneksi reagoinut ukkoseen, eikä Aamun pelkoon...

Että tälläistä lomaa täällä

Juhannus jatkuu....eli terveisiä täältä mökkisaaresta! Mikäs täällä on ollessa; aurinko paistaa ja järvi on peilityyni

Toisin sanoen, kaikki hyvin. Tuuli kalastaa tälläkin hetkellä, eli on järvessä ja Aamu tuli ötököitä pakoon tuohon mökin sohvalle. Kunnon käppäily tehtiin aamulla, joten liikunnastakin ollaan huolehdittu, eli ei me pelkästään syödä ja nukuta, vaikka loma onkin alkanut  

Tunnelmaa en ikävä kyllä kykene nyt välittämään kuva-muodossa, sillä nettiyhteys ei sitä salli, mutta ehkä tunnelman voi kuvitella, jos vielä kerron, että radiossa soi tällä hetkellä "Sunshine reggae"...

Otin riskin, ostin koirille putkiluut. Oli sen verran jykevän näköiset luut, että uskalsin koirille tarjota. Viimeksi kun aitoja luita koirille tarjosin, Elsa sai jonkin asteisen tukoksen ja alkoi venyttelemmän ja ihan selvästi yritti jumpata, että "jokin" suolistossa siirtyisi eteenpäin. Selvittiin säikähdyksellä silloin ja sen jälkeen en ole aitoja luita uskaltanut koirille ostaa..

Vaan nyt hairahduin, kun näin Cittarissa kunnon luita...Luut on paikallisen koiranruokatehtaan tuotteita, eikä hintakaan ollut hurja,,,

Noniin, eilen sitten tarjosin koirille täällä mökillä nuo kyseiset herkut...Aamu ihastui herkkuun ja alkoi heti jyystämään, Tuuli ei tajunnut, mitä herkulle piti tehdä , mutta ilmeisesti esimerkki auttoi, sillä alkoihan tuo pikkukoirakin luutansa jyystämään...

Vaan eipä jaksanut kauaa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että sekä luu, että Tuuli olivat kadonneet mökin edustalta, missä koirat luitansa jyystivät. Huhuilin Tuulia ja se kurkkasi saunan takaa...Ahaa, luu on siis haudattu! Taas yks asia, mikä muistuttaa Elsasta, sillä Elsalla oli kans tapana jemmata luitansa.

Osoitin suurta kiinnostusta ja kysyin Tuulilta, missä luu oli, ja pönttö vei mut luupiilollensa  Kaivoin luun esiin ja siirryttiin takaisin mökin edustalle Aamun seuraan. Siirryin mökkiin ja kun seuraavan kerran vilkaisin koiria, oli Tuuli taas ilman luuta. Sama prosedyyri, kysyin, missä luu, ja Tuuli vei meikäläisen uuden luupiilon luo. Tämän jälkeen otin molemmilta koirilta luut pois, arvelin Tuulin olevan väsynyt, eikä se siksi jaksanut jyystää herkkua.

Vaan se olikin väärä teoria. Tänään, aamuisen metsälenkin jälkeen tarjosin luuherkkuja uudelleen...Tuuli söi luutansa, ilmeisen näennäisesti ja kuinka ollakaan, luu on nyt jemmattu uudestaan, eikä kukaan nyt tiedä, mihin luu on haudattu...Tuuli kyllä vei mut eilisille luupiiloille, mutta eihän niissä luuta ollut...uutta luupiiloa ei Tuuli paljastanut, tai sitten en vaan osannut tulkita koiraa oikein. Täytyy kysyä iltapäivällä uudestaan, jos Tuulin muisti olis silloin parempi  Aikamoinen kettu, täytyy sanoa...eli täällä on nyt luu haudattuna...

Kaksi ammattilaista löytyy tästä hotellista...Kumpikin oman alansa asiantuntijoita ja omien polkujensa kulkijoita

Eilinen super-hellepäivä mökkisaaressa poiki uusia osaamisia, varsinkin Tuulin suhteen. Lämpötila nousi päivän mittaan +31 asteeseen, oliskohan ollut hitusen jopa sen yli, ja arvata saattaa, mitä mustat teki...Joko ne lojui ison koivun varjossa, tai sitten ne oli jorpakossa.

Helle aiheutti myös sen, että hotellin henkilökunta kävi pakollisilla uintikeikoilla ja sekös varsinkin pikkukoiran meinasi aivan sekoittaa! Ettäkö palvelusväki hyppää laiturilta ja meinaa jättää hotellin asukkaat? No way - sanoi Tuuli, ja hyppäsi perään! Ja tietäähän sen, miten siinä käy, kun laiturilta hyppää veteen...koira uppoaa järveen ensin kuin kivi, eli menee huppeluksiin!

Rehellisyyden nimissä Tuuli ensin kylläkin tippui laiturilta ja meni huppeluksiin - kastui siis koko koira ja eikun uudestaan laiturille ja seuraamaan kennelpojan uintiharjoituksia. Ei siinä mitään, mutta kun seuraneiti laittoi uimapuvun päälle ja oli aikeissa heittää talviturkkinsa, tapahtui vain se, mitä yllytyshullulle voi vain tapahtua.

Itse seisoin laiturin nokassa ja aikeissa mennä tikapuita pitkin veteen. Sanoin Tuulille, samalla sitä taputtaen selkään "Nyt uimaan" ja eiköhän se torvi ota ja loikkaa veteen laiturilta. Hätäisimmät ensin, vaikka kaivoon! Tuuli ei itseasiassa ole mikään tyhmänrohkea yllytettävä, mutta helle taisi sekoittaa sen pään..noh, tulipahan uitua, sillain niin kuin aika useasti eilen...

Sitten tuo toinen taiteilijasielu. Viime kesänä ei rembranteja tainnut pihamaalle muodostua, vaan eilen saatiin taas nähdä yksi tilateos! Tässä siitä kuva, taiteilija myös kuvassa mukana:

Eli taideteos koostui meikäläisen sukista, kennelpojan lippiksestä, ruokakupista ja muutamasta lehdestä. Sillä aikaa, kun siirryin mökin terassille, jotta saisin instalaatiosta paremman kuvakulman ja kuvio erottuisi paremmin, saapui paikalle nuoriso....ja tietäähän sen, miten siinä käy:

Eli kuten osalla nuorisosta on tapana (?), paikkoja rikotaan, niin myös kävi meidän taitelijan taideteokselle, Eli Tuuli kävi kähmimässä meikäläisen sukat, jotka oli osa Aamun tekemää tilateosta. Syyllinen tallentui turvakameraan, eli tuo tuossa kuvan alareunassa on epäilty, tunnistaako kukaan? Mites ne siinä poliisitv:ssä tapaa sanoa? Vihjepuhelin on auki ja mikäli tunnistat kuvassa näkyvät henkilöt (?) ota yhteyttä poliisiin...

Nyt ei sitten kannata alkaa sinivuokkoja alkaa häiritsemään ihan turhanpäiväisellä, rikollinen on saatu jo talteen ja hän on korvannut rikkomansa taideteoksen - yhteiskuntapalvelulla, olemalla koira

Sitten lopuksi vielä yksi kuva, jonka KePo oli napannut kännykällään keskiviikkona, kun meikäläinen oli kouluttamassa muiden koiria. Eipä tuosta koirien keskiviikko-ilta oikein voinut paremmaksi muuttua:

Aamu vakiopaikallaan, eli veneen kokassa istumassa, Tuuli tähyilee

Mökillä, saaressa. Luojan kiitos, että meillä on tälläinen paikka, missä vesi on muutaman metrin päässä mökistä! Tämä siis tarkoittaa sitä, että koirat voivat vilvoitella raikkaassa järvivedessä niin usein kuin niitä huvittaa..

Nyt lauantai-aamuna, kun kello on n.10:?? on lämpömittari kohonnut jo +27 asteeseen...taitaa tulla kesän lämpimin päivä tästä päivästä. Ohjelmaan ei siis kuulu muuta kuin ison koivun varjossa köllöttelyä  

Niin, ulkoruokinnassa. Koirat saavat täällä mökillä usein ruokansa pihalla; eikös se vähän niin kuin kuulu asiaan? Ja koska helteitä on pidellyt, on Aamu jäänyt nyt parina iltana ulos terassille nukkumaan. Ovi on ollut koko yön auki, joten sisälle on koira päässyt hyttysiä pakoon, jos sille on ollut tarvetta. Jostain syystä Aamu on alkanut herättämään meidät joka aamu klo 05:20. Ja tuo kellonaika on sama joka aamu. Ne ärsyttävät kymmenen minuuttia, ennen kuin herätyskello kuitenkin herättäisi. Mitään "teoriaa" en ole käytökselle keksinyt, taitaa olla niitä "Aamun Aivoituksia"

Aamun Aivoituksia. Juu, taiteilija on palannut lomaltaan, eli pihataidetta on taas nähty. Muistaakseni viime kesänä Aamu ei geometrisiä taideteoksia rakennellut, mutta tänä aamuna pihamaalle oli ilmestynyt taas uusi taideteos. Siitä on ihan kuvakin, mutta koska yhteydet täällä mökillä on niin hitaat, lataan kuvan näytille myöhemmin. Taideteos koostui meikäläisen sukista, KePon lippiksestä, ruokakupista ja muutamasta lehdestä. Kaikkien esineiden välillä oli taas sama välimatka. Pitäis joskus ihan mitata, kuinka tarkasti Aamu mittaa esineiden etäisyydet. Onko siis aamu hyvä etäisyyksien arvioija??

Ainakin Agissa se oli sitä, en muista koskaan yhdenkään riman tippuneen (vaikka niin on ehkä tapahtunut, mutta hyyyyyvin harvoin). Etäisyyksiä Aamu siis on osannut arvioida, mutta se on aina ollut kömpelö ja huono kääntyjä. Nykyään riittää, että se kääntyy meikäläistä kohti, kun huutelen

Ensi viikon ohjelmaan kuuluu mm. kimppatreenit metsässä ja torstaille varattu lonkkakuvaus. Muitakin "pentuja" on tulossa joukkokuvaukseen, kiva nähdä, miltä ne näyttää ja millaisia niistä on kasvanut.

Itse lonkkakuvaustulos ei meikäläistä jännitä; ne on, mitä ne on, niille ei voi tässä vaiheessa enää mitään tehdä. Kaiken järjen ja tilastojen mukaan Tuulin lonkat pitäisi olla kunnossa, toivottavasti myös silmät, polvet ja kyynärät ovat priima-laatua, koira kun muuten vaikuttaa hyvältä paketilta

Tänään koettiin sellanen Deja vu´ tai miten se nyt sitten kirjoitetaankaan...eli mökkisaaressa tapahtui pari asiaa, jotka olen kokenut ennekin.

Ensinnäkin Tuuli on vesien lämmettyä keksinyt sen, että vedessä voi OLLA pitkiäkin aikoja  se ui, ui ja ui edestakaisin niin kauan, että sain lopulta lähteä sen kanssa metsään, kun reppanaa paleli niin..mutta kivaa sillä oli kalastella kaikkea, mitä järvestä löytyi. Eli siinä se ensimmäinen ennen koettu asia. Iiris nimittäin saattoi olla järvessä pitkiäkin aikoja ja vaan tuijottella kaloja ym mitä nyt sattui suht sakeassa vedessä bongaamaan..

Tuuli - suuri kalastaja

Sitten se toinen juttu..., nimittäin Tuuli teki Elsat, eli kävi kähmimässä kattilasta perunan, kun pesin perunoita laiturilla..tosin Elsa oppi aikoinaan odottamaan kiltisti omaa pientä perunaansa odottamisen palkaksi. Tuuli taas tuli mukaan pesemään perunoita laiturille ja totesi "hei, näitähän voi kalastaa suoraan kattilasta" ja nappasi yhden vaivihkaa kattilasta, ryökäle  Eipä varas pitkälle pötkinyt vaan joutui luovuttamaan ryöstösaaliinsa...

Punkkeja on tähän mennessä löytynyt "vain" 18 kpl! Joko Frontline auttaa tällä kertaa, tai sitten punkkiarmeijalla on ollut päättäjäiset (?), eivätkä ole olleet asemissa

Aamu, tyypillisessä asussa, eli märkäpuvussa

Palloleikkejä vedessä. Tuuli palauttaa palloa, mutta ravistelee ensin.

Aamukin oli kärppänä pallon perässä

Tämänpäiväinen työpäivä tuntui jotenkin raskaalta...väsymyksen huomasi vasta, kun pääsi tänne mökkisaareen, jossa kepo ja koirat ovat viettäneet tämän päivän..iltapäivä vietettiin kauppakasseja purkaen - ja "korkaten" kesä. Siis sillä tavoin, että olin ostanut kesäkauden ensimmäisen possupitkon, NAM. Fiilikset aika korkealla, kun sai juoda kahvit ja herkutella, terassilla istuen.

Kahvittelun jälkeen kellahdin BadenBaden-tuoliin, ja nukahdin hetkeksi. Korvissa laineiden liplatus ja lintujen laulu. Aah, tätä rauhaa täällä.

Nokkaunilta heräsin Aamun huomiota herättävään huokaisuun. Sillä oli nälkä, eikä palvelu pelannut...käänsin kylkeä ja mitä tekee Aamu? Käy mökissä ja tulee takaisin -kaukosäädin suussa  Joko se yritti sanoa, että olen aika "kauko-ohjattava" tapaus, tai sitten se tiesi, että kaukosäädintä kantamalla, saa jonkun nostamaan takapuoltansa...ja kuten arvata saattaa, tuo jälkimäinen vaihtoehto toimi tälläkin kertaa...Kyllä Aamu osaa!

Toinen asia, mikä saa hymyillyttämään on se, kun Aamu käy bongaamassa täällä mökillä tiskirätin ja kantaa sitä ylpeänä. Kun sitä vähiten osaa odottaa, ilmestyy Aamu Wettexi suussaan ja häntä heiluen. Aamu ilmeisesti voi hyvin, ainakin jos näitä 'keikkailuja' pitää merkkinä siitä, että kaikki on hyvin...

Murusia, onnen murusia. Näistä pitää nyt nauttia. Onnen murunen voi olla pelkästään se, että istuu mökin rappusilla ja katselee järvelle päin....ja molemmilla puolilla kiinni kyljessä on musta koira. Tuijottamassa sitä samaa, kesäistä järveä...

Miten viettää vapaapäivä? Juu, mökkisaaressa tietenkin. Yö ollaan nukuttu ja koirat saavat kera kennelpojan viettää täällä huomisenkin, meikäläinen lähtee kaupunkiin kello 05.30 veneellä, tosin saattajina kepo ja koirat.

Koirista huokuu täällä mökillä sama asia, kuin omistajista; rauhallisuus ja sanoisko jopa onnellisuus. Molemmat koirat nauttivat elämästään - Tuulilla on omat bisnekset, Aamulla omansa. Aamu vetää aina välillä poliisin virka-asun päällensä ja haukkuu pystyyn kaikki epäillyttävät hajut. Sinänsä hyvä, sillä tuolla jonkin matkan päässä mantereella mellastaa KARHU, eli on vain ajan kysymys, koska nalle ui tänne meidän saareen ja asettuu asumaan .

Karhuista puheenollen. Sain aamulla tekstiviestin. Tuulin kasvattaja oli Tuulin velipojan kanssa jälkikokeessa ja odotteli vuoroaan päästä jäljelle. Kokeen järjestäjillä vaan oli tullut hieman ns. c-osia matkan varrella, sillä jäljentekijät olivat nähneet metsätiellä KARHUN!  Jaiks. Meikäläistä tuskin sais yksin jälkeä purkamaan kokeeseen, missä nalle olis nähty. Toisaalta, voihan olla, että olen joskus jälkikokeessa lähellä nallea ollut, kun yksin, ilman koiraa olen jälkeä purkanut. Parempi, kun ei asiaa edes ajattele.

Niin, ja miten Aaron-velipojan kävi? Hienosti, totta kai. AVO1 tulos ja 46 pistettä. Hienoa! Taitava velipoika, mutta onhan hihnan toisessa päässä kulkeva kasvattajakin taitava mejä-asioissa   

Niin, Tuulin bisnekset. Ne on vähän kuin Uuno Turhapuron. Hyödyttää vain siis itseään. Kennelpoika kaatoi rannasta ison lepän, joka kaatui osaksi veteen. Sen seurauksena vedessä on kellunut jos jonkinmoista moskaa ja roskaa ja mitä tekee Tuuli? Kalastaa kaikkea kelluvaa, tietenkin. Jossain vaiheessa olin jo huolestua, sillä Tuuli oli viettänyt aikaa aika kauan vedessä kahlaten, mutta fiksuna likkana se kävi aina välillä kaislikossa touhuamassa jotain.

Eli ei kai tarvitse kertoa, että kakara on väsy? Onneksi se tänään tajusi ottaa powernap-torkut keskellä päivää...eli viisastuuhan tuokin yksilö, kun aikaa kuluu. Kuviakin olis, mutta tekniikka on täällä "ei missään" niin hidasta, että jääköön kuvien lataaminen kaupunki olosuhteisiin.

Ens viikolla sitten juhlitaan Tuuli Tuivertajan 1-vuotis synttäreitä! Voi hurja, että vuosi on kulunut nopeaan..

Punkkisaldo on tähän mennessä tälle viikonlopulle tasan 30, siis koirista poimittuna. Seuraneitiä on maistellut yksi öttiäinen, mutta sen maistelun keskeytin heti ensi puraisusta, kun satuin havaitsemaan, että punkki pureutui ihoon kiinni..

Koirilla alkaa olemaan aika kurjan näköisiä karvattomia kohtia pään alueella. Aamua punkit ovat syöneet enemmän, mutta Tuuliin näkyy jäävän isommat arvet . Arpinaamoja siis.

Niin, siellä punkkien paratiisissa ollaan oltu taas koko viikonloppu. Tehty niitä normijuttuja, tosin hieman muunneltuna, sillä sekä perjantaina, että lauantaina kehittelin Tuulille treeniä metsään. Lyhyesti summattuna on todettava, että treenattavaa on. Pikkasen Tuulilla ns. keskisormi vilkkui eilen ja sen palkaksi pääsikin Aamun hommiin. Olipa Tuulilla ilme, kun Aamu saikin kehut ja tehtävän suoritettavaksi. Se siitä, eikä siitä sitten sen enempää. Huomenna yhteisreeneihin, katotaan sitten vilkkuuko Tuulilla taas keskari...Vaikka tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että keskarin vilkkuminen on sama asia kuin johtajuuden puute, eli  kun koira luule voivansa keksiä omia juttujaan, on kyse yleensä hihnan toisessa päässä. Eli ei kun taskupeiliä taas kaivamaan ja syyllistä etsimään peilistä...

Tänään seuraneiti on taas viettänyt koko päivän agikisoissa toimitsijana. Paljon ei tullut suorituksia seurattua, kun konetta piti tuijottaa, mutta menihän päivä näinkin...

EDIT*** klo 20:30. Nyt on koirilla uus satsi Frontlinea niskassa. Niin ja punkkisaldo on lisääntynyt yhdellä, eli nyt niitä on löytynyt koirista 31

Viikonloppu vierähti taas siellä meidän paratiisi-paikassa. Ilma mitä parhain, sopivan lämmin (viileä) metsässä samoiluun ja jos halusi naamansa kärventää auringossa, onnistui sekin.

Punkkeja vaan on taas riittänyt. Menee kyllä luotto kaikkiin punkki-myrkkyvalmistajiin, heidän tuotteet EI kyllä toimi  Jos sanon, että koirista on poimittu perjantai-illan ja sunnuntai-illan välisenä aikana n. 40 punkkia, en paljon liiottele , niin ja molemmilla otuksilla on Frontline-myrkkyä niskassa.

Perjantaina Tuuli tutustui uudestaan laitteeseen nimeltä ruohonleikkuri. Onhan se masiinan jo viime kesänä tavannut, mutta nyt laite sai uuden ulottuvuuden Tuulin mielestä....siihen nimittäin voi kätkeä PALLON! Eli ruohonleikkuristaKIN löytyy KOLO, johon pallon voi tunkea

Tuulin uimaharjoitteita on jatkettu. Tekniikka on selvästi parantunut, varsinkin palauttaessa. Nyt Tuulin uiminen näyttää jo uimiselta! Mutta damille uinti muistuttaa vielä jotain ihme olympialaisten perhosuinnin finaalia...vesi roiskuu ja koira huitoo etusillaan, kun on kiire.

Lochness-hirviö? Ei. Tuuli syöksyy damia noutamaan

Sama tyylinäyte toisesta kuvakulmasta

Kiire, kiire, kiire!!!

Mutta palautusvauhti on jo rauhallinen ja uiminenkin sujuu

Tuuli rantautuu

Ja luovuttaa damin

Mutta kyllä Aamukin osaa! Lähtövauhti on yhtä hurja, mutta uiminen selvästi rauhallisempaa

Aamun vuoro lähteä vesinoutoon

Sikariote, mutta käyhän se näinkin...

Tänään sitten ollaan vietetty vapaamuotoinen vesiurheilupäivä, eli ei mitään "pakollisia kuvioita". Aamu tosin herätti meikäläisen klo 07.30 tuomalla sängyn viereen Hemmets veckotidningin ja kun olin lehden lattialle tippumis-ääneen herännyt, totesin, että sängystä löytyi myös tiskirätti  Aamun kolttosia sekin, sillä Tuuli ei tiskirätistä ole kiinnostunut. Nyt en tiedä, kauanko Aamu on sängyn vieressä istunut lehti suussa ja lopulta kyllästänyt ja mäjäytti lehden lattialle. Aamu nimittäin saattaa istua minuutteja lehti suussa, jos sille päälle sattuu. Ai niin, sen verran Tuuli tiskirätistä tykästyi, että raahasi sen mukaan ulkohuussi-keikalle heti aamutuimaan. Pienet asiat voi hymyillyttää sunnuntai-aamuisin, kuten energiaa pursuva "pikku"-flatti wettex-tiskirätti suussa

Niin, tänään sunnuntaina ollaan otettu iisisti. Aamu teki pienen, pienen metsästyskeikan aamulenkin aikana ja sen johdosta oikea etunen on nyt hieman pipi. Mitäs lähtee keijujen matkaan...

Tuuli taasen keksi uuden ulottuvuuden palloleikilleen. Nyt se keksi tiputtaa pallon laiturilta veteen ja kun en ollut auttamassa, kimakasta "Tuu palvelemaan"-haukusta huolimatta, haki Tuuli pallonsa itse uimalla  En tiedä montako kertaa Tuuli palloa laiturilta veteen pyöritti, mutta hauskaa sillä näytti olevan...

Tuuli Tuivertaja, alias palloMaster kahlailemassa tänään aamulla

Aamu Aurinkoinen taasen otti aurinkokylpyjä laiturilla. Tosin karvaa ei tarvis enää ruskistaa, se on aivan järkkyä jo nyt... 

Tuuli täyttää tänään 11 kk, ihan äitienpäivän kunniaksi! Päivänsankarista lähtevä haju on vaan aika kuvottava vieläkin, vaikka joutui HETI pesuun, kun tultiin kotiin...

Automatkan Aamun kanssa sujui ilman kohtausta. Oltiin tehty järjestelyjä...Aamu yksin takakontissa, seuraneiti ja Tuuli takapenkillä. Halusin olla Aamun lähellä, jotta pystyin seuraamaan, mikäli kohtaus olisi tulossa...vaan kaikki sujui hyvin  Sen verran huomasin takapenkillä istuessani, että auto oli epävakaampi takaosasta ja jos Aamu jännittää muutenkin automatkaa, miltä on mahtanut tuntua, kun takana on kolissut peräkärryllinen puita??

Lisäksi ruokin koirat jo saaressa, joten sekin "stressi" oli pois, nälkä siis. Nyt on vaikea mennä sanomaan, mikä kohtauksen laukaisee, mutta tänään säästyttiin siltä, onneksi.

Tuuli on tänään noutanut elämänsä ensimmäistä kertaa vedestä dummyn! Ihan näin melkein 1-vuotis päivän kunniaksi! Kennelpoika oli suostuteltu kameran taakse ja hienoja kuvia onnistui reippaasta Tuulista saamaan. Kovin Tuulilla on kiire dummylle ja ui siksi pystyssä, mutta eihän kaikkea voi oppia heti ensi yrittämällä, varsinkin kun Tuuli ui virallisesti vasta perjantaina muutaman metrin. Vedessähän tuo viihtyy "aina", mutta ei vielä ole tajunnut uimisen ihanuutta...jahka vedet lämpenee, laitan ne nappulajahtiin veteen...

Kohti sitä ensimmäistä Tuulille heitettyä dummya

NAPS! Dummy suuhun ja kohti rantaa ja ohjaajaa

Kova on kiire rantaan, siksi vesi roiskuu

Aamukin sai noutaa vedestä, mutta sehän ei turhia stressaile...

Iltasanomiakin on luettu

ja muuten vaan riekuttu...Aamu vasemmalla

Tuuli yrittää karkuun. Mitä lie mennyt puhumaan rumia, kun Aamu haluaa saada sen kiinni

Tuulin opiskelut jatkuu...tänään Aamu on esitellyt Tuulille rrrrraaadon (?) tai ainakin siltä Tuuli haisee nyt..Oltiin täällä mökkisaaressa aamukäppäilyllä, kun koirat hävis erittäin korkeaan kaislikkoon, jonne ei ole asiaa ilman kahluusaappaita. Hiljaisuus laskeutui kaislikon ylle ja ehdin jo kysyä kennelpojalta, mihin likat hävis, kun kaislikko alkoi kohisemaan...

Ja mikä haju ystävävien yllä leijuikaan, kun tulivat kaislikosta! YÖK. Kennelpoika yritti ensin sanoa, että haju tulee paperimassa-tehtaalta kaupungista, mutta kyllä seuraneidin nenä märäntyneen hajun tunnistaa...

Tuuli joutui siis kylmään kylpyyn, kun tultiin takaisin mökille. Eihän hajua millään saa pois saari olosuhteissa, vaikka kuinka pesis, joten nyt ei tarvitse katsoa, kumpi koirista on vieressä, sen voi todeta hajusta...tosin Aamu nyt ei muutenkaan ole seuraneidin lähellä, joten on kai itsestäänselvää, kumpi koirista meikäläistä seuraa kuin hai laivaa.

Tuuli virutettiin pesun jälkeen järvessä. Uiden. Sille heitettiin palloa muutama kerta jotta se uisi ja uihan tuo. Reippaasti. Ja tekniikka paranee kerta kerralta  On se vaan kiva koira. Ihan oikeasti. En olisi mukavempaa koiraa tähän laumaa saada Elsan tilalle

Mitähän Tuuli huomenna oppii?

Saaressa. Päästiin tänne jo iltapäivästä, ihmeellistä sinänsä. Perjantai-iltapäivä ei paremmaksi voi muuttua; munkkipossukahvit terassilla...

Tuuli on tänään uinut. Ihan oikeasti. Oltiin käyty metsässä ja Tuuli leikki rannassa PALLOLLA. Mitään sen kummemmin sanomatta otin pallon maasta ja viskasin sen veteen, n. 4-5 metrin päähän rannasta. En sanonut mitään, tai en ehtinyt sanoa mitään, sillä Tuuli ampaisi pallon perään kuin ammus (miten niin paukkunoutoja?) Pohja loppui tassujen alta ja Tuuli joutui uimaan viimeiset 1½ metriä. Kovasti se kauhoi etutassuilla, mutta eteni varmasti kohti palloa. Vesi roiskui sen verran, että Tuuli oli kääntyä pallon kohdalla rantaan päin. Kehoitin rannalta "JOOOOOO" ja Tuuli nappasi pallon uimalla suuhunsa ja palautti sen rantaan!!! Se siis on tänään uinut ihan oikeasti ensimmäistä kertaa elämässään!

Ihan hyvä, että koirat kävi järvessä, sillä Aamulta olen poiminut jo neljä punkkia  Toivottavasti kylmä vesi huuhteli osan punkeista pois.

Aamu on onnellinen. Ja minä myös, kun näen koiran noin onnellisena. Aamu on ihmeen pirteä JA nälkäinen. Ihan kuin se olis saanut shokkihoitoa ja piristynyt. Ja onhan se tavallaan saanut sähköä....aivoihinsa...Kunhan viikonloppu vaan päättyisi hyvin. Lääkkeet on mukana, ja sotasuunnitelma automatkaa varten mietittynä...ei tässä muu auta, vaikka kuinka hirvittäis. Pakkohan sitä on autolla liikkua. Mutta sen verran olen säikähtänyt kahdesta kerrasta, että reagoin pieniin ääniin, mitä auton takaluukusta kuuluu. Eihän se vaan kramppaa??

Ohessa muutama kuva saarikauden korkkaamisesta. Nähtiin paljon lintuja, mm. kolme kurkea laskeutui meidän mökkirantaan ruokailemaan, mutta viipyvivät tosin vain muutaman sekunnin, sillä koirat päästivät sellaisen "moikipää-hälytys"-äänen sisätiloissa, että kurkiporukka katsoi viisaammaksi poistua..

Tuuli näki elämänsä ensimmäistä kertaa metsähiiren. Eikä uskaltanut ottaa sitä kiinni  Jos Elsa olisi ollut mökillä, ei hiirtä enää olisi  Lisäksi Tuuli näki ensimmäistä kertaa hirven, mutta keskittyi enemmän olennon jätöksien syömiseen, mitä itse olentoon. Tuuli on myös kokeillut tassujensa alla suopohjaa, sellaista hyllyvää ja on se kaislikossakin juossut ja käynyt uimassa (kastellut kinttunsa) siten, että se on mennyt veteen kalliolta. Eli paaaaaljon on pikkukoira saanut uusia kokemuksia. Tänään aamulla Tuuli on lisäksi kohdannut ensimmäistä kertaa elämässään kaksi siiltä...ja niiden tuhinalle piti vähän haukkua

Tässä näitä kuvia niille, jotka niitä ei vielä ole nähnyt:

Ensimmäiset revittelyt mökillä 28.4. Tuuli irvistää vasemmalla, Aamu oikealla

Ja sitten ne pakolliset pallo-jutskut. Tuuli totta kai.

Tämä oli kiva leikki. Vierittää palloa veteen makuuasennosta

Ja sitten palloa piti yrittää hukuttaa. Itse asiassa Tuuli yritti sovitella palloa rantatörmässä olleeseen piisaminkoloon

Viimeiset jäät tuli vastarannalta pohjoistuulen tuomana. Tämän kuvan otin vaikka samanaikaisesti puhuin puhelimessaä äitini kanssa

Naapurin ruopatulta tontilta kellui rantaan "aarteita". Tuuli ja mikälie vesikasvin juurakko

Yksi naapureista

Uusi isännänviiri

Pikkukoira, eli Tuuli väsähti aina alkuillasta. Ja sängyssä auringon paisteessa oli ihana ottaa tirsat

Aamu taasen keikkaili ja kantoi mitä milloinkin irti sai ympäristöstään. Uni tuli sohvalla muovikippo (unilelu) "kainalossa"

Sisäjärven rannalta löytyi tämä sulka. Merikotkan sulka. Itse lintukin nähtiin kahtena päivänä, suht lähteltä. Mahtaa sillä olla pesä jossain lähellä?

Vastavaloon otettu kuva. Kuten kuvasta näkyy, Tuulissa on "nostetta", se tosin ei ole juonut UPcider-siideriä, vaikka kaikki neljä tassua onkin yhtä aikaa ilmassa

Ja tämä on nähty ennenkin...eli kaksi mustaa Ronsu-reppanan kimpussa. Tuuli vasemmalla, Aamu kyljellään

Wappu saaressa oli aiiiiivan ihana. Kotimatka järkyttävä Aamun kohtauksen takia. Tänään kävin Aamun kanssa eläinlääkärissä. Verikokeiden mukaan Aamu on kunnossa, osa veriarvoista oli juuri viitearvojen alapuolella, mutta eläinlääkärin mukaan kysessä voi olla virhemarginaali, tai vaan se, että Aamun elimistö ei vielä ollut palautunut eilisestä kohtauksesta. Luotan hänen sanaansa. Tänään mitattujen arvojen lisäksi osa verikokeesta lähetettiin eteenpäin VetLabiin ja ne tulokset saan tietää keskiviikkona iltapäivällä.

Lääkitystä ei vielä aloitettu, koska kohtaukset, ne kaksi, ovat tulleet niin harvakseltaan. Reseptin sain ensiavuksi, eli haen varalta lääkettä peräruiskeen muodossa, jotta voin saada mahdollisen liian pitkäkestoisen kohtauksen laukeamaan. Toivottavasti lääkettä ei KOSKAAN tarvitse käyttää...

Aamu on ollut tänään oma iloinen itsensä. Ehkä hieman jäykempi liikkeissään, mutta itsekin olisi, jos lihakset olisivat krampanneet yhtä voimakkaasti, kuin mitä Aamu eilen kramppasi..

Eiköhän tämä taas tästä. Kun ei muutakaan voi...

Miks kaikki mukava yleensä päättyy aina pienee katastrofiin? Niin tänäänkin. Tultiin n. klo 18 mökkisaaresta. Peräkärryllinen puita auton takana kiinni. Mukava vappu mökillä, ei paremmin olisi voinut kesää korkata.

Ja sitten se tapahtuu taas. Aamu saa kohtauksen autossa. Kramppaa. Melkein täsmälleen samassa kohtaa, kuin silloin viimeksi syyskuussa. Auto nopeasti tien sivuun ja Tuuli ripeästi ulos takakontista.

Aamu oli jo siinä vaiheessa täysin krampin vallassa. Suusta valui vaahtoa ja tassut törrötti jäykkinä, jokainen varvas sojotti erikseen. Odotettiin rauhassa kohtauksen loppumista. Tuuli oli levoton, minä rauhallinen. Aloin jutella rauhallisesti ja Aamu alkoi tulla tajuihinsa, ei taaskaan tajunnut, missä oltiin. Otin sen hetken päästä pois autosta ja se oli iloinen ja hössötti, ikään kuin todisteli meille, että kaikki oli ok...

Kotimatka, ne viimeiset n. 5 km sujui hyvin. Aamu istui autossa ja seurasi ympäristöään. Kotona se oli hieman sekava. Vaelteli jonkin aikaa ja mielestäni sillä ei oikein ollut motoriikka kohdillaan

MIKÄ ihme laukaisi taas kohtauksen? Onko kyseessä epileptinen kohtaus, sydämen rytmihäiriö, kipukohtaus? MIKÄ??

En nyt kykene lisäämään kuvia, joita räpsin mökkisaareessa viikonloppuna. Olo on niin tyhjä ja surullinen. Miks aina pitää tulla jotain...

Terveisiä täältä mökkisaaresta! Eilen tultiin ja yksi yö ollaan jo nukuttu. Päiväkirjan mukaan 412. yö sitten mökin oston kesän 2004.

Tuuli on touhunnut koko päivän. Ei ole ollut hetkeäkään, etteikö se olisi ollut nokkansa kanssa just siinä, missä meikäläinenkin. Ollaan samoiltu metsässä ja sillä reissulla todettu harmiksi, että uusi naapuri on kaatanut "puoli metsää", eli kulkeminen vaikeutuu, varsinkin, kun pitäisi heidän tontin läpi päästä, jos aikoo tuonne toiselle puolelle saarta. Onneks kuitenkaan he ei vielä tänä kesänä rakenna mökkiä, joten eivät ole täällä meidän kiusaks...

Aamu on ollut onnellinen. Se on päässyt metsään keijujen kanssa, tosin keijut ei tänään kutsuneet kovin pahasti. Onneks Tuuli näyttää kulkevan meikäläisen kanssa, eikä lähde kannustusjoukoiks Aamun ja keijujen matkaan. Ainakaan vielä..

Tuulikin pääsi kunnon metsäkävelylle. Maastot oli sille uusia, koska syksyllä se oli niin pieni, ettei sitä viety pitkille reissuille. Kovasti Aamu oli näyttämässä sille paikkoja ja illalla Tuuli saikin ensimmäisen oppitunnin siinä, miten hirveä ajetaan takaa...huoh...

Ollaan siis oltu tämä päivä täällä vain me pimut. Kennelpoika oli töissä ja tuli vasta illansuussa takaisin...mutta mikäs meillä täällä on ollessa.,,,

Punkkeja on ollut. Koirissa useampi kiinni, toistaiseksi ei meissä ihmisissä. Aamussa jostain syystä useampi, mitä Tuulissa. Ja molemmillahan on myrkyt niskassa. Sitkeitä sissejä nuo punkit, sillä yhden otin pois Aamun niskasta juuri siitä kohdasta, mihin Frontline oli laitettu. Pitäisköhän laittaa reklamaatiota??

Kuviakin oon räpsinyt ja kaikki muu tilpehööri oli mukana, paitsi uuden kameran ajurit tähän saaritietsikkaan. Eli kuvia paratiisista sitten, kun päästään sivilisaation pariin...

Noniin, onhan se hereillä! Tuulin herättely metsässä onnistui, tai sanotaako, lähti ainakin käyntiin! Käytiin hetki sitten uusimassa herättely ja kyllä pikkukoiralle alkoi jo asia hahmottumaan

Seuraava postaus tuleekin mitä todennäköisemmin MÖKKISAARESTA! Sinne punkkien valtakuntaan lähdetään parin tunnin päästä tarkoituksena viettää Wappu mökillä, kuten parisen viikkoa sitten haaveilin. 

Kamera, videokamera ja läppäri ladattuna. Keittiö täynnä laukkuja. Aamu jo ehkä aavistaa, Tuuli ei vielä osaa yhdistää laukkujen määrää tulevaan keikkaan, mutta eiköhän tuo senkin opi, on nimittäin aika fiksu likka

Tilanne venesatamassa 24.4. Ei vielä toivoakaan, että päästäis saareen. Nuo vaaleanruskeat kasat eivät ole kiviä, vaan puuhaketta, jota meidän uusi mökkinaapuri on kaatamastaan metsästä tuottanut. Siinä lojuu "mun" peikkometsä ja kuuset "mun" herkkutattien yltä

Tehtiin matka sillä toisella autolla, jossa ei ole ilmastointia. Aamulle tuli kuuma, se meni heti kahlaamaan

Ja Tuuli perässä

Jäähdyttelykierros ja Tuuli seuraa tarkkana, mitä Aamu aikoo tehdä

HEI kamu!

"Mä löysin kepin"

Tuulin ensimmäinen kevät ja jäiden lähtö. Jäähile kiinnosti kovasti

Ihan kuin se vuotaisi etupäästä

Jäähileet tuotti ääntä ja sille suhinalle piti haukahtaa kerran

Aamu oli heti tarkastamassa, mille Tuuli haukkui

Kaislikossakin oli kivaa

Ja sitten leikittiin sukellusvenettä

Vai nouseeko jorpakosta kenties jokin aarre?

AVOT! Jääkimpale!

Tässä vaiheessa vene on jo saatu näin lähelle vesirajaa. Tuuli tonkii yhä edelleen vesirajassa

Ja pyörii "jaloissa", kun vene työnnetään veteen

"Kah, se on vedessä"

Sitten raahattiin moottori; Tuuli tarkistaa tilanteen, totta kai

Rekvisiittaa

Ja nyt sitten veneeseen, mutta mitenkäs sinne mentiinkään?

"Pääsisköhän täältä puolelta?"

Kiltti Kennelpoika tulee hätiin

Ja muistuttaa Tuulia, mistä kannatta hypätä veneeseen

Kas näin! Aamu odottaa vuoroaan.

No niin, kolmen kopla on paatissa

Sitten ruuvataan moottori kiinni

"Onks se nyt varmasti oikealla paikalla?"

Pusi, pusi, kyllä sä Kennelpoika osaat!

Miten niin Tuuli on mukana joka käänteessä?

Samaan aikaan toisessa päässä venettä. Aamu vakiopaikallaan ja vakioasennossa

Pusuttelutauko

"Tiiraa sä sinne, niin mä katon tänne"

Sitten Aamu aikoi pois paatista, mutta tiesi, miten käy, jos nyt hyppää...

Vaan Tuuli tulikin takaa oikealta ja hyppäsi!

Puh, raskasta hommaa tämä veneen vesille lasku

Tipin sulka. Tarkemmin joutsenen.

Muutama muukin oli käynyt tarkistamassa veneen kunnon

Toivotonta. Tuo keskimmäinen on meidän venepaikka

Luonnon oma Aalto-maljakko

Automatkan Tuuli sitten nukkui sikeästi, se jopa kuorsasi. Taisi olla ensimmäinen hetki, kun lepäsi tänään. Ei ihme, jos pikkukoiraa vähän väsyttää...

Joulu lähestyy ja joka huushollissa siivotaan nurkkia puhtoisiksi. Ei meillä, sillä se on turhaa. Tapanani onkin  sanoa, ettei meillä pa*kasta ole, sotkuista vaan ja niillä kahdella asialla on suuuuuri ero

Mutta jotain ollaan siivottu. The Tuulitonttu ja sen kamu, itse päätonttu Aamu, saivat saksikäsittelyn. Ensin tietenkin leikattiin kynnet ja polkuanturoiden välistä karvat pois. Itse kynsien leikkaaminen on yhä edelleen täysin vaivaton hetki Tuulin kanssa. Se makaa rentoutuneena kyljellään, kun leikkaan kynnet...ei mulla näin helppoa tapausta ole ennen ollut...tai sitten olen oppinut jotain vuosien varrella . Itse trimmaaminen olikin sitten aavistuksen hankalampaa. Ei siksi, etteikö koira antaisi saksia, vaan kun sen piti pyydystää jokaikinen musta karva, joka maahan tippui. Hassu koira. Loppujen lopuksi en Tuulia paljon saksinut, olkoon aika naturel nyt, kun karva vielä kasvaa. Korvien alta kuitenkin poistin hieman ylimääräistä, jotta "tuuletus pelaa" korvissa...

Sitten oli Aamun vuoro. Tuuli sai käskyn siirtyä ns. "takavasemmalle" ja niinhän se siirtyikin, ihan kirjaimellisesti. Nimittäin, kun en sallinut sen olla kytiksellä tarkoituksena syödä Aamusta irtoavia karvoja, siirtyi Tuuli mun selän taakse ja laittoi päänsä mun olkapäälle ja seurasi sitä kautta Aamun tassukarvojen leikkaamista. Istuin siis lattialla ja leikkelin Aamun tassukarvoja. Auts, meikäläisen selkäparkaa...ei mikään helppo nakki leikata yhdeltä flatilta tassukarvoja, kun laaduntarkkailija hengitti koko ajan niskaan. Nyt sitten joku valopää tietysti miettii, miksi en siirtänyt Tuulia portin taakse. Mitä se siitä oppii? Ei mitään. Nyt sain nimittäin Tuulin tajuamaan, ettei karvoihin kosketa ja sitähän ei voi opetella, jos ollaan portin takana arestissa. Portista muuten tuli mieleen; Nykyään Tuuli jo tajuaa, missä ns. "näkymätön" raja kulkee, eli voin laittaa sen ns. portin toiselle puolelle, mutten suljekaan porttia...tämä vielä tässä vaiheessa suht häiriöttä onnistuu 100%, joten suunta on oikea.

Ai niin, käytiin mökkisaaressa aamupäivällä. Pakkasta rannassa -16 astetta, mutta tyyni. Koirille täkit niskaan ja eikun jäälle. Joku oli jo aurannut jäätien, joten päästiin kulkemaan hyvää tietä pitkin. Koirat riehui ja harmitti, kun ei kamera tullut mukaan, sillä koirat muistuttivat jotain mutantti-lumiukkoja lumileikkien jälkeen  

Heti miten kun oltiin tultu mökin pihaan suunnisti Tuuli mökin ovelle ja tiesin mitä se halusi mökistä. Pallon. Ja taas sai neonkeltainen kaveri kyytiä lumihangessa. Pari kertaa Tuuli hukkasi pallonsa syvään hankeen ja sitä sitten etsittiin yhteisvoimin. Niin, ja kerran Tuulin onnistui työntää pallon terassin alle. Siinä sitten jo tarvittiinkin kennelpojan apua, mutta löytyihän se pallo. Täytyypä saada pätkä filmiä Tuulin palloilusta mökillä...

Nyt olis toivomuksena, ettei lunta sataisi enää ja että ilmat vähän lämpenisi, ainakin jouluksi...jos vaikka vietettäisiin joulu mökkisaaressa..

Tämä maisema oli edessä, kun lähdettiin kotiin mökiltä:

Taas keikka mökkisaareen. Aurinko suvaitsi hieman näyttäytyä, mutta eihän se tähän vuodenaikaan nouse kuin juuri ja juuri puiden latvojen tasolle. Siksi valokuvat väreineen ovat mitä ovat

Koirilla ainakin oli hauskaa. Ne revitteli ihan kunnolla ja antaumuksella. Mökillä Tuuli tapasi taas tuttavansa, eli pallon, ja leikki sen kanssa pitkän tovin. Aamu teki aamut ja bongasi toisella puolella järveä maanomistajan ja kävi haukkumassa ukon pystyyn. Joskus ihmettelen, miksi ihmeessä hellanterttunen, Aamu, luulee olevansa kingi tuolla mökillä...tai asiahan taitaa olla niin, että siellä harvemmin ketään näkyy ja KUN näkyy, ne on varmasti Aamun mielestä "vihollisia". Tuuli istui hölmistyneenä meikäläisen vieressä ja katsoi, kun Aamu kävi toisella puolella järveä keikalla. Eli toistaiseksi Tuuli ei leiki poliisiopistolaista.

Osa kuvista on musta-valkoisia, sillä turhaan tänään on väreillä brassailla

Tässä ollaan lähdetty autolta ja koirat "lämmittelevät".

Tanssia. Tassuja yhteensä 8, mutta vain kaksi on tässä kuvassa jään pinnassa.

Kaulailua vai kenties salaisuuksia?

Flattienergiaa. Tilanne voi ulkopuoliselle näyttää pahalta, mutta todellisuudessa pimut leikkivät

Mökkirannassa. Tuuli on saanut PALLON mökistä, Jihaa!

The Tuulitonttu ja hänen PALLONSA

Kuningatar Aamu vartioi reviiriään mökillä

Niinpä. Nyt on sitten meikäläinenkin leikkinyt jeesusta, eli käynyt mökkisaaressa jäiden yli koirien kanssa...Tuulin ensimmäinen jääkeikka ja Tuulin ensimmäinen kerta saaressa talviaikaan.

Voi sitä riemua, kun päästiin mökkiin sisälle! Tuuli näki rrrrrakkaan ystävänsä, PALLON keskellä tuvan lattiaa. Ja pallo lähti heti ulkoilemaan. Sillä aikaa, kun lisäsin linnuille ruokaa, pyöritti Tuuli ystäväänsä lumihangessa, samalla tanssien ja hypähdellen onnesta. Pikku höppänä. Aamu teki pienen tarkistuskeikan, mutta oli ihmeen lähellä koko ajan. Ja taas sain todeta, että Tuuli valitsi meikäläisen, eikä Aamua , joten toivottavasti trendi säilyy, eikä Tuuli lähde Aamun ja keijujen matkaan tulevaisuudessakaan...

Hyvin Tuuli tajusi jäällä liikkumisen. Jään päällä oli n. 5 cm lunta, mutta sen alla jää oli suht liukasta. Revitellä ei voinut, sillä tassut eivät pitäneet. Muutaman kerran Tuuli oli mukkelis makkelis, mutta tajusi hyvin pian, ettei voi hötkyillä, vaikka Aamua olisikin ollut kiva kiusata.

Takaisin tullessa kävelin ja mietin maailman menoa. Edessä aava jää, muita ei jäällä ollut. Joku pönttö tosin oli jo ajanut siellä autollakin...Niin, siinä kävellessä katselin koirien jolkuttelua ja totesin elämän olevan....itse asiassa aika kummallista. Siinä ne kaksi mustaa jolkutti mun edessä. Vuosi sitten sen pienemmän tilalla jolkutti toinen koira. Hetkeksi kun vaipui miettimään, saattoi luulla, että Elsa kulki siinä Aamun vieressä. Asetelma vaan on nyt toinen. Aamu on ns. vanha ja viisas. Boss. Ja Tuuli on oppipoika, joka elää Aamun alaisena. Tuuli on terve (toivottavasti), Elsa oli kipeä ja sairas. Silti kaikki on toisin. Kuinka paljon voikaan vuoden aikana tapahtuakaan asioita. Niin huonoja, kuin hyviäkin.

Mutta nyt on talvimökkikausi siis korkattu. Tai joko se oli ensi vuoden mökkikauden korkkaus? Eihän meillä ole vene ollut mailla, kun vasta kuukauden...Jos tälläisiä ilmoja pitelee, päästään usein jäälle pimujen kanssa. Me like, a lot!

Edit: Itselleni muistiin. Ostin karpalo-uutetta, jota aloin antamaan Tuulille. 1tabl kahdesti päivässä. Jos ne pi**ivaivat jäis nyt sitten vain muistoksi pentuajalta...

Viikonloppu takana ja mökki laitettu talvikuntoon. Käytiin siis mökkisaaressa..Eilen mentiin ja tänään tultiin. Pikkukoira on samoillut metsässä molempina päivinä, kierrettiin jo jonkin matkaa. Jokainen uusi polku ja paikka mietityttää kovin, mutta tutut polut ja tutut tuoksut saa tassut laukkaamaan.

Eilen mökkitontilla kävi kolme vierasta koiraa. Ajokoira, karjalankarhukoira ja joku ihme mixeri; tanskandogin ja ajokoiran risteytys. Ja tuolla viimeisellä oli isäntä mukana aseen kanssa...tosin isäntä oli hädin tuskin koiraa isompi  . Jälkiviisas voi olla, harmittaa kun en kysynyt, missä pojan isä oli, sillä mua alkoi hirvittämään, kun arviolta n.8-10 vuotias poika tulee mökkitontille ladattu haulikko kainalossa. Ja kyllä, metsästämässä tuo poika oli. Näin ammukset ihan selvästi, eli piippu oli "off"-asennossa. Kuulosuojaimet sillä oli korvilla..

Ei sitten uskallettu enää iltapäivällä metsään, sillä siellä se poika paukutteli "kaikkea mikä liikkui"...joku ehdotti mulle FB:ssä, että soittaisin poliisille, sillä eihän noin nuorelle saa asetta luovuttaa. Niinpä. En aio poliisille soittaa, mutta juttelen ehkä metsästysseuran puheenjohtajan kanssa, ennen kuin seuraavan kerran kirjoitan maavuokra sopimukseen nimeni. NImittäin meidän metsässähän nuo metsästää... Eikö kersoille opeteta, ettei toisten mökkitontille mennä? Ja kaiken lisäks vielä aseen kanssa?? Noh, jos mökki on Lepplaxissa, niin kaikkea voi tapahtua...

Pikkukoira? Juu. Pieni ongelmansiemen meillä on. Tuuli kun luulee, että mökin pöytä on "ihan kulkureitillä", sillain siinä matkan varrella. Tuuli nimittäin tänään asteli kahteen otteeseen ihan tuosta vaan toiselta puolelta pöytää ylös ja toiselta puolelta alas. Ensimmäisellä kerralla komensin aika sutjakkaasti sen alas, toisella kerralla, en ehtinyt kuin tajuamaan "taas se seisoo pöydällä"! Ihme apina, täytyy myöntää. Tai sitten en vaan ole vielä tottunut siihen, ettei asiat ole itsestään selvyyksiä. Sillä Tuulin mielestä on aivan selviö, että jos pöydän takaa pitää päästä pois, niin käytetään lyhintä reittiä, pöydän päältä. Onkohan sillä joku ihme reittinavigaattori korvien välissä, kun se valitsee noin hassuja reittejä?? Vai onkohan sen mikrosiruun koodattu jotain ihan ihmeellistä? Anyone??

Tässä tämä ihme suunnistaja on ikuistettuna täällä kotona perjantaina. Tarkoituksena oli ottaa kuva, kun Tuuli piti päätänsä Aamun kaulalla, mutta sitten tuo "kaiken huomaava" huomasi yöperhosen ikkunassa ja jäi sitä tuijottamaan  Mutta kavereita meillä ollaan...nostan hattua Aamulle, sillä on (vielä) kärsivällisyyttä Tuulin kanssa...

Leikki alkaa

Otteet kovenee...

Sit käy näin...

Mutta se oli vaan huijausta

Eli leikki jatkukoon...

Eilen oli pikkukoiralla kova päivä. Ohjelmassa oli yksinoloa (iiiiiihan yksin koko talossa, tai siis eteisessä), pyykkäystä (Piss-Nissen aikaansaannoksia), laahausjäljestystä metsässä, veneilyä ja mökkeilyä.. Ja kaiken tuon jälkeen Tuuli Tuiskutukka sammui kuin saunalyhty illalla.

Niin. Aamulla kennelpoika lähti mökille Aamun kanssa ja Tuuli jäi seuralaiseksi kaupunkiin. Ja koska viime viikon merkkailut vaatii hieman järjestelyjä makkarissa, päätin jättää itse Piss-Nissen kotiin vahtimaan, kun suuntasin kangaskauppaan ja Mustiin & Mirriin ostoksille. Kun n. tuntia myöhemmin tulin kotiin, oli mua vastassa uninen pikkuneiti. Hah, uskomatonta, ettei se ollut kiljunut

Lähdettiin Tuiskutukan kanssa metsään. Suunnitelmissa lyhyt laahausjälki tai kaksi. Jälki-rekvisiitta oli sopivan sulanut, joten eikun Opelin nokka kohti hiekkamonttuja. Nythän ei tavoitteena ollut 100% onnistuminen, vaan ns. herättely, innostaminen. Ja innostuihan tuo Tuiskutukka. Edellisenä päivänä tehty laahausjälki parhaat päivänsä nähneellä Ville Variksella oli jäänyt ihan selvästi muhimaan pienen aivoihin. Eli ei kun pentu jäljen alkuun ja sinne se meni! Löysi etsimänsä ja palasi takaisin laukassa..tästä on hyvä jatkaa.

Ja sitten uusi ns. "insinöörijuttu". Huomasin jo eilen, että Tuuli yritti itse laittaa palloa pahvilaatikkoon...ja täällä mökillä se sitten onnistui yrityksessään..nyt vaan ei ollut pahvilaatikkoa, vaan seuraneidin tohveli. Sieltä se pallo löytyi tänään, kun sitä alettiin etsimään. Eli kennelpojan sanoin "Siinähän on ihan selvää insinööriainesta" . Höh, insinööriaines sais kyllä kans tajuta, ettei sänkyyn sovi pi**iä...

Tänään ei olla tehty yhtään mitään. Ja toisaalta, tänään on tehty paljonkin.

Aamulla kun Aamu lähti metsäkeikalle "aikuisten koirien metsälenkille", tehtiin me Tuuli Tuivertajan kanssa oma patikkaretki tuolla mökin takana. Polkua pitkin mentiin. Tuuli edellä ja minä perässä. Rohkea pikkuflatti, häntä itsevarmasti, mutta rennosti pystyssä se mennä viipotti pitkin polkua. Yhden ainoan kerran piti karvat nostaa pystyyn ison juurakon kohdalla, mutta sen enempää ei tarvinnut säikkyä metsän mörköjä.

Hassua, kuinka jotkut asiat vaan on jotenkin niin itsestäänselvyyksiä, kun omistaa flatin. Kuten tuo metsässä kulkeminen. Onko mitään niin rauhoittavaa, kun kävellä syksyisessä luonnossa? Suosittelen, jos ei tuota elämystä ole tullut kokeiltua...

Iltapäivällä siivottiin (juu, siivottiin). Tosin Tuuli joutui mökistä ulkoruokintaan, koska se oli tehdä lattiaharjasta selvää. Se luuli varmasti, että kyseessä on taas jokin piikkisian sukulainen, jota seuraneiti heiluttaa edestakaisin sisätiloissa. Luulekohan Tuuli, että seuraneiti yrittää saada harjalta nirrin pois ja auttaa siksi hyökkäämällä?  Anyway. Harja on hengissä ja Tuuli joutui ulos hommiin, jotta siivomisesta tuli jotain tolkkua. Moppauksen aikana Tuuli oli siirtynyt rantaan vesihommiin ja palasi sieltä....hieman märkänä ja hiekkaisena.

Otin silti riskin ja laitoin mökkiin matot lattialle. Turhaan tosin, kun taloudessa asuu kaksi "eko"-koiraa, jotka eivät todellakaan elä hienostellen, vaan rypevät milloin missäkin..mutta itsepähän olen rodun valinnut...

Sitten taloustöiden jälkeen rasitettiin pienen pollaa. Lähdettiin soutelemaan. Tuuli siis ensimmäistä kertaa soutuveneessä. Laidat soutuveneessä on sitä luokkaa, että varmistin vielä kennelpojalta, ennenkuin lähdettiin liikkeelle, jos hän on valmis uimaan vaatteet päällä, mikäli tilanne niin vaatii. Ja totta kai kennelpoika on aina valmis auttamaan flattia hädässä. Vaan eipä tarvinnut auttaa.

Kivasti meni soutelukeikka. Tuuli oli utelias, ehkä liiiiiiiankin utelias ja liikkui veneessä kuin vanha tekijä...loppukeikasta väsymys alkoi painaa pikkusen silmissä ja se kävi istumaan selkäni taakse veneen kokkaan. Siinä se sitten istui ja nuokkui, kunnes tultiin laiturille ja se hyppäsi itse veneestä pois. Eli taas yksi asia, jonka Tuuli "tietää". Eli sen, että venettä voi myös soutaa...

Tuuli ensimmäistä kertaa soutelemassa

Eilen myrskysi, ei lähdetty mökille, mutta tänään aamulla oli aurinko päättänyt näyttäytyä, joten ei kun Opelin nokka kohti venesatamaa.

Syksy on kyllä ian faktaa, mutta ulkona tarkenee. Pikkukoirakin. Se on jo vanha tekijä näissä mökkeilyasioissa ja siitä ihan huokuu onnellisuus täällä. Mikäs on pikkuflatin ollessa, kun on lääniä juosta ja ranta tuossa 10 metrin päässä mökistä  

Kamera oli taas viikon tauon jälkeen käsillä, joten muutama otos tuli otettua. Kuvat toistaa hieman itseään, mutta näitähän nämä meidän ympyrät nyt on; pusikoissa pyörimistä ja ympäristöön tutustumista...

Tuuli tuumaa yksikseen rannassa. Mitähän pikkuflatin aivoissa oikeen liikkuu??

Jaiks! Tähän tyyliin leikitään tätä nykyä...eikä Aamukaan oikeen kipeältä näytä, eihän?

Sitten lähdettiin kiertämään pieni kierros metsässä. Tuuli menossa polkua pitkin Aamun edellä.

Aamu lähtikin sitten tämän yhteiskeikan jälkeen "aikuisten koirien metsälenkille" ja me jäätiin Tuulin kanssa päivystämään mökin ympäristöön.

Käytiin tutustumassa mäkeen, joka on tuossa pohjoisen puolella

Ja eteläpuoli tontista tässä...

Ja ranta on itään päin...Tuuli tosin on menossa Kiinaan, eli kaivuuhommat käynnissä...

Onneks Aamu tuli takaisin, sillä me ollaan kamuja nykyään..

Ja kaiken tohinan jälkeen on hyvä ottaa nokkaunet mökissä

Huomenna seuraneiti saakin sitten olla sihteerikkönä nomekokeissa koko päivän. Tuulin lähisukulaiset, eli emä ja isä starttaa molemmat kyseisessä kokeessa, AVO-luokassa. Tuuli jää saareen touhuamaan Aamun ja veneenkuljettajan kanssa...

Tuuli melkein 12 viikkoa

Dumbo-korvat. Vauhtia sen verran, että viittä vaille lentoon lähdössä

Vanhemman mielistelyä

Kuvan perusteella vois luulla, ettei koirat tule toimeen keskenään...

Mutta hetken päästä sitten taas tuumataan ja parannetaan maailmaa....

Dodiin, nyt on taas eletty yksi sotatila, nimittäin VENETSIALAISET! Monen koiran vuoden tylsin ilta, monen lapsen vuoden paras ilta jouluaaton lisäksi.

Ollaan mökkisaaressa yhä edelleen, sillä täällähän mökkikauden päättäjäisiä pitää viettää, eikös? Me ei oltu satsattu pommeihin tai raketteihin, meille kelpaa hyvin katsella, kun naapurit heittää eurojansa taivaalle

Pikkasen arvelutti, mitä pikkuflatti pommeista ja tummalla taivaalla välkkyvistä raketeista sanoisi. Hmmm, huomasikohan se edes niitä?? Alkuillasta se saattoi pysähtyä kuuntelemaan paukuntaa, muttei reagoinut sen enempää...ja me jatkettiin iltaa, kuin se olisi ollut mikä tahansa muu lauantai-ilta. Tosin pihamaata koristi n. 25 värillistä lyhtyä..

Viimeisen ruokatarjoilun jälkeen oli lähdettävä vielä viimeiselle pi**ille ja sille "isommalle" hädälle. Siis Tuulin. Oli aika haastavaa nähdä pieni musta salamannopea koira pimeällä pihalla, kun taivasta halkoi raketit ja pommit...mutta en hukannut pikkuflattia! Vaikka toisaalta, eihän se meikäläistä (vielä) jätä, joten tiesin sen olevan jossain vieressä. Oli mulla taskulamppu, mutta eihän sillä voi pikkusinttiä koko ajan lyysätä. Välillä tuntui, kuin olisin pelannut jotain peliä..."Etsi musta koira pimeydestä" Huoh. Heijastinpanta olis ollut kova juttu...

Ja aamuisin se jatkaa samaa kaavaa. Ei nouse ylös pediltänsä, ennen kuin minä laitan jalat lattialle. Hassu koira. Saa nähdä, jatkuuko käytös vai huomaakohan se jossain vaiheessa "suuren maailman" ja kaikki mahdollisuudet, kun seuraneiti koisii..

Aamuhan ei pommeista pidä. Mutta sanotaanko, että se sietää niitä. Viihtyi yksin ulkona eilen illalla, vaikka korvissa varmasti paukkui. Eli me selvittiin koko lauma eilisestä ilman mitään traumoja. Tuuli on siis viettänyt elämänsä ensimmäiset Venetsialaiset ja tuskin edes huomannut raketteja

Niin, ja sitten se pakollinen kysymys; ontuuko? Ontuu. Levon jälkeen oikean etusen liikerata on epäpuhdas. Mutta huomattavasti parempi mitä viime keskiviikkona, kun ontuminen mystisesti alkoi. Millään tavalla ei Tuuli vieläkään varo tassuansa ja touhuaa kuten pienen pennun tuleekin touhuta...

Tänään vietetään taas huvilakauden päättäjäisiä täällä meidän seudulla. Toiset viettää ja vetää veneen talviteloille...me mökkeillään, kunnes jäät pakottaa pysymään rannalla..

Lähdettiin tänne saareen, vaikka Tuuli linkuttaa. Ei pentua pumpulissa voi pitää. Jos haluaa pitää tuon ikiliikkuja liikkumatta, se pitäisi teljetä häkkiin ja siitä se ei taatusti pitäisi, teloisi tassunsa vielä pahemmin. Voihan olla, että sekin vielä on edessä - häkkilepo, mutta yritetään nyt normaali konsteilla ensin..

Soitin eläinlääkärille eilen ja kysyin, koska pitää alkaa huolestumaan, kun pentu ontuu. Reseptiksi annettiin antaa pari päivää Rimadyliä, mutta pitkään harkittuani, jätin pillerin puolikkaan antamatta. Tuuli täyttää vasta 12 viikkoa, joten en aio vielä aloittaa lääkkeiden syöttämistä, jollei ole aivan pakko. Särkylääkkeiden käytöstä meikäläisellä on hieman huonoa kokemusta; luulen, että Elsan maksaongelmat alkoi sen jälkeen, kun se joutui tassuvamman takia syödä kauan särkylääkettä. Joten Tuuli ei ole saanut Rimadyliä. Vielä.

Ontuuko? Ontuu. Mutta vähemmän. Levon jälkeen selvästi, mutta silti vähemmän. Joten eiköhän tämä tästä...

Eilen illalla siis tultiin taas tänne mökkisaareen. Ilma on kylmentynyt selvästi, joten pikkuflattikin kiedottiin veneessä sadetakkiin ja yöksi se sai ylimääräisen lämpöisen filtin petiinsä. Ettei saa kylmää, pieni kun on.

Jonkin verran paukuttelua jo kuuluu, mutta varsinainen sota syttyy vasta illalla, kun pimeä laskeutuu...sitä odotellessa nautitaan hiljaisesta luonnosta ja rauhasta. Aamun kanssa käytiin metsäkeikka aamulla ja saaliiksi saatiin taas pieni määrä kanttarelleja. Taidan heittää savuporopastan sekaan, nam.

Aamu muuten on ihan selvästi onnellinen. Se on piristynyt ja osallistuu kaikkeen ihan eri virkeydellä. Huolehtii selvästi Tuulista. Leikkii, leikkii ja leikkii. Ei näytä selkäkivut vaivaavan...se nyt tästä vielä puuttuisi...

Tässä kaverukset tänä aamuna. Majakka ja perävaunu.

Isoflatti ja pikkuflatti

Mökillä taas...pikkukoira on jo varsinainen laivakoira, sillä veneessä matkustaminen sujuu, kuin vanhalta tekijältä. Kun lähdettiin eilen venesatamasta mökkiä kohti, seisoi Tuuli etutassut pulpetin päällä ja tähyili. Mahtoikohan edes tajuta, että veneen laidan toisella puolella on paaaaaljon vettä...tuskin. Turvallisuussyistä Tuuli on venessä hihnassa "toistaiseksi" ja matkustaa vielä sylissä. Ettei keksi omiansa...

Ja koska sorsastus alkoi eilen, on täälläkin seudulla kuultu laukauksia. Illalla paljon ja yölläkin. On kuin olis jo huvilakauden päättäjäiset, sillä silloinhan saa paukutella. Ihmettelin kyllä, mitä pimeällä sorsastajat näkee ampua, mutta koska tällä seudulla ammutaan kaikkea liikkuvaa, luulen, ettei ampujilla itseasiassa ole niin väliä, osuvatko. Kunhan saavat rätkiä. Huoh. Ja kun laukauksia kuuluu paljon ja on tyyni, saa Tuuli ihan ilmaitteeksi treeniä sietää pauketta...

Poliisivoimillankin on ollut tarvetta. "Törmättiin" eilen iltakeikalla metsässä ajokoiraan Aamun kanssa. Nuori innokas uros, joka sai Aamulta käsilaukusta niin että soi. Ja hädin tuskin ehdin mökille ilmoittaa puhelimella, mihinkä metsässä törmättiin, kun jo ajokoira oli jäljestänyt meidän jäljet mökille. Oltiin aika kaukana, n. ehkä parin kilsan päässä mökistä. Eihän ajokoirat pahoja ole, mutta en silti halua, että tutustuvat vielä Tuuliin. Onneksi meillä on Aamu, poliisiopistolainen, joka vartioi 7 hehtaaria aika varmoin ottein 

Seuraneiti haluaa Tuulista koiran, joka tykkää leikkiä seuraneidin kanssa. Ja uskaltaa leikkiä. Me ollaan jo aloitettu riepottelu-leikit ja jollain tavalla meillä molemmilla on leikissä samat säännöt....Tuuli kiskoo, riepottaa ja juoksee tarjoamaan lelua uudestaan, kun annan sen voittaa kiskomisleikin. T-O-I-V-O-T-T-A-V-S-T-I saisin tämän piirteen pysymään Tuulissa tulevaisuudessakin. Metalliesineitäkin Tuuli kantaa mielellään, eli lasken avaimet lattialle ja Tuuli poimii ne suuhunsa ja kiikuttaa meikäläiselle. Ja istun siis puolen metrin päässä. Mutta jostainhan on aloitettava. Mutta vaikka alku vaikuttaa näin mukavalta, onnistun varmasti sössimään Tuulin jollain tavalla tässäkin asiassa. Niin tuppaa vähän meikäläisten koirille käymään...

Yksi monista Tuulin hepuleista saaressa on ikuistettu...kuvia on kymmeniä  Tässä taas muutama:

"Jihaa! Nyt mä muuten puren sua hännästä!"

"Sanoiks joku jotain? Mihin Tuuli katos?"

"Huhuu, täällähän minä!"

"Jaiks, nyt karkuun!"

"Ähäkutti, etpäs saa kiinni"

"Mä väistän - NÄIN!"

"Hähää!"

"Apua, Aamu taklaa etutassuilla, epäreilua!"

"Älä kutita!"

"Armoa, oi iso Aamu"

"Lups, mä tästä lähdenkin..."

"Ähäkutti, kerta kiellon päälle!"

"Okei, peace?"

"Kyllähän me vielä ollaan kamuja?"

" No jos et viitsi edes katsoa, mä ihailen sit taas sun häntää"

"Vautsi, mitkä sääret sulla on"

Tarina jatkuu...sillä tuon riehunnan jälkeen Aamu haki sisältä koko lelulaatikon nurmikolle ja siitäkös Tuuli riemastui!

Eilen tultiin. Pikkuflatti ei inahtanutkaan koko auto- ja venematkalla, yes! Venesatamassa, kun tultiin autosta pois, alkoi häntä vispaamaan  Tuulista huomasi, että se tunnisti paikan...

Ja täällä mökillä tuo Tuuli Tuivertaja on kuin vanha tekijä. Muistaa viime viikonlopulta kaikki paikat ja juoksee reippaasti laiturillakin, vaikka se keinuu..rohkea pikkukoira. Muttei onneksi mikään tyhmänrohkea..

Tässä kuvia:

Eilen illalla kello puoli kuuden ruoka tarjoiltiin ulkona

Tehtiin vähän monttuhommia rannassa

Riehuttiin, tietenkin...

Mentiin lujaa rannassa

Yö nukuttiin hyvin, kuinkas muuten ja aamuruoan jälkeen jatkettiin unia vielä kello kahdeksaan. Tuuli on vielä siitä hyvä, että kun kömmin takaisin sänkyyn ja olen varannut sille kasan leluja lattialle viereeni, se leikkii hetken itsekseen ja nukahtaa sitten...tästä täytyy nauttia, sillä pikkuflatista kasvaa äkkia isoflatti, joka touhuaa omiaan, kun henkilökunta vetää hirsiä

Lauantai-aamun leikkituokio sisällä mökissä

Sitten lähdettiin Aamun kanssa metsään. Mukaan otin kolmen litran taikinakipon ja litran kannun ja veitsen. Sieniä, tai siis herkkutatteja oli NIIN PALJON, että sain riisua hupparini ja käyttää sitä sienikippona... paljon jouduin sieniä jättämään metsään...mutta  kanttarelleja en jättänyt..

Viikonloppu mökillä on sitten tältä erää ohi. Pikkuflatin ihan ensimmäinen mökkiviikonloppu. Paljon tuli koettua ja nähtyä. Tuloksena on rätti-poikki-väsynyt Tuuli, jolla on pihkaa tassunpohjassa  

Tänään jatkettiin samoilla linjoilla mitä eilen ja perjantaina; rantahommia ja mustikavarvuissa juoksemista...ja saldo onkin nyt sitten tätä luokkaa:

Tuuli mökillä täysin kanttu vei, tyynynä tällä kertaa Ronsu

Ai niin, Tuulilla muuten oli punkki kiinni kaulalla tänään aamulla, joten sellaiseenkin on pitänyt reppanan jo tutustua . Aamusta napsin pari pois ja punkkisaldo, eli tähän asti kokonaista 3 kappaletta, taitaa olla tämän huvilakauden laihin saalis punkkien osalta..

Elämä jatkuu samaan tahtiin....leikitään, syödään ja nukutaan . Ei siis mitään ns. uutta täältä mökkisaaresta..., kylpylästä Tuulin mielestä.

Tai jotain uutta. Tässä kylpylässä on mitä ilmeisemmin hyvät sapuskat ja hyvä sänky, sillä lauman uusin tulokas nukkui viime yönä yhtä soittoa klo 22.30-05.30. Pissimättä lattialle tai heräilemättä...tännehän vois jäädä asumaan, jos pikkuflatti on noin reipas. Ei silti, ei kotonakaan mitään ongelmaa ole noiden asioiden suhteen. Nukuttu ollaan joka yö hyvin, paitsi ettei seuraneidin selkä kestä sitä patjaa, joka meillä on siellä kotona lattiatasossa...joten oliskohan seuraneitikin ollut levollisempi viime yönä kunnon patja selän alla, joten Tuulikin nukkui rauhassa...?

Kuvia....niitä on räpsitty PALJON...mutta eihän niissä ole mitään uutta tai erikoista....kaksi mustaa, joko edestä, sivusta, takaa. Nukkumassa tai vauhdissa. Mutta kasvattaja varmaan haluaa kuvatodistetta mihin kasvattinsa on myynyt , niin tässä muutama otos taas:

"Pusi, pusi...leikitäänkö"

"Jihaa!" Mikä loikka! Fiksu Aamu antaa häirikön tanssia ympärillä....

Ja piirileikki jatkuu...

Mutta osaa ne olla ihan rauhassakin...pikkasen on tuota kokoeroa...

Ja yhtäkkiä se olikin sitten kiivennyt badenbaden-tuoliin! Käytiin vedessä kahlaamassa ja sen jälkeen Tuuli juoksi vauhdilla ylös tuolin pehmustetta ja sai hepulin tuolissa. Kaikeksi epäonneksi tuoliin oli jäänyt seuraneidin dekkari, puhelin ja Raybanit...pikkasen tuli kiirus pelastaa se, mikä pelastettavissa oli...Märkä, hepulikohtauksen saanut pikkuflatti nautti selvästi onnistumisestaan kiivetä tuoliin. Kaikki kävin niin nopeasti, että tuskin Tuuli edes itse huomasi, kuinka tuoliin itseasiassa kiipesikään...

Tuuli on asunut meillä nyt tasan viikon. Siinä ajassa ollaan tultu niin tutuiksi, että oli aika ottaa askel "isoon maailmaan". Ja nyt en tarkoita mitään koirapuistoa, koska niitä ei täällä maalla ole, vaan meidän mökkisaarta, seitsemää hehtaaria

Sotasuunnitelma oli selvä. Kun Tuulin pahin aamuvirkeys oli ohi, lähdettiin autolla liikkeelle. Ennen sitä tietenkin pakattiin laukut ja se muuten ei ollut mikään ihan helppo juttu, koska joka laukusta löytyi aina jotain ekstraa, mustaa sellaista, eli Tuuli...

Automatka meni hyvin, muutaman korkean C:n Tuuli päästi, mutta nukahti sitten seuraneidin syliin. Venesatamassa oltiin kuin vanhoja tekijöitä; Tuuli hihnassa ja Aamu cool, niin kuin yleensä. Veneessä Tuuli vain katseli ympärilleen. Sylissähän se tietenkin matkusti, puoliksi takin sisällä. Ehti lyhyellä matkalla lupsauttaa pari märkää pusuankin seuraneidille.

Kumma juttu. Tuuli on täällä saaressa, kuin se olisi aina ollut täällä. Ollaan kahlailtu vedessä, möyritty tiskipenkin alla, kävelty ulkohuussin polkua reippaasti, riehuttu Aamun kanssa, syöty mustikoita. Siis ihan kaikkea, mitä vaan pikkuflatti voi ensimmäisellä mökkikeikallaan  ehtiä tehdä. Nyt tosin on jo nukkumatti heittänyt unihiekkansa...raitis rantailma väsyttää...

"Hei Aamu, mitä sä siellä syöt?"

"Voi vitsi, miten Aamu tuolla menee?"

"Ethän vie syvälle?"

Rannasta löytyy aarteita ja niitä pitää kiikuttaa

"Ja tälläisiäkin tikkuja täältä löytyy..."

Sitten vähän pötköteltiin ison koivun varjossa. Kaverukset

Ja leikittiin Ronsun (elefantin) kanssa...

Tuumailuhetki rannassa...

Lepohetki mökin terassilla. Vaikka ruohonleikkuri pärräsi ihan vieressä, ei väsynyt pikkuflatti herännyt...

Kuvia olis vaikka kuinka paljon, mutta hitaat yhteydet täältä mökiltä rajoittaa niiden lähettämistä..

Kesäinen resepti. Suosittelen kokeilemaan, jos koiranomistajalla riittää kärsivällisyyttä ja ymmärrystä...

Eli kaikki mitä tarvitset, on koira ja suolampi - haiseva sellainen.

Tee näin:

- Liikuta ensin koiraasi metsässä. Nauti luonnsta, kesästä, hyttysistä, lomasta.
- Etsi metsästä sopiva suolampi. Mitä soisempi, sen parempi.
- Anna koiran uida suolammessa
- Älä uita koiraasi puhtaassa vedessä tai varsinkaan pese sitä suossa uinnin jälkeen
- Anna koiran kuivua
- Unohda kampaaminen

JA voiláaaa, olet tehnyt itsellesi aidon lomakoiran, joka on itseasiassa tehnyt pienen makeoverin...pienellä kahluukeikalla saa flatista ihan pulin näköisen. Taas kerran...

Hih, pentulaatikkoon vievä kiipeilysilta oli viety pentulassa pihamaalle kiipeilytelineeksi...eli pentuaitaus näyttää "melkein" agilityradalta...on pöytää (pahvilaatikko), A-este ja putki . Harvalta flatilta tosin puuttuu rohkeus kiipeillä, joten näistä pennuista mahtaa tulla aikamoisia apinoita, kun treenailevat kiipeilytaitojaan ihan issekseen. Mitenköhän Tuulin saa pysymään portin toisella puolella??? Tästä linkistä pääsee katsomaan valokuvia pentujen touhuilusta

Aamu on tänään taas hämmästyttänyt. Täällä mökillä on ruukussa markettaa & lobeliaa, kesäkukkia. Jostain syystä Aamu alkoi "EKO"ilemaan, eli oli sitä mieltä, että kukkien hoito on retuperällä,,,se alkoi napsimaan marketasta nuppuja pois. Siis mitä??? Kun sais sen opetettua napsimaan ne valmiiksi kukkineet kukinnot, mutta että nuppuja?? Ei minä jummarra, ei...onkohan sillä tylsää?? Malta koiraseni vielä pari viikkoa...sen jälkeen on ohjelmatarjontaa

Ilmatieteenlaitoksen mukaan tänne meille on täksi päiväksi luvattu +32 astetta, eilen vielä lupailtiin +33! Ja kun luvut on tuota luokkaa, vaatii se hieman suunnitelmallisuutta, vaikka lomalla ollaankin.

Herätyskello nimeltä Aamu huolehtii joka aamu siitä, että ruoka tarjoillaan n. klo 06.00. Hyvä aika, tuohon aikaanhan me heräillään joka arkipäivä, kun töissä käydään..lomalla on vaan se onni, että voi jatkaa nukkumista.

Tänään noustiin klo 8 ja lähdettiin heti metsään Aamun kanssa. Täytäähän koiran saada liikkua, helteestä huolimatta. Lämpötila oli tuolloin "vaivaiset" +21 ja metsässä oli varjossa vielä ihan hyvä kulkea. Itikoita vaan tuppaa olemaan

Aamukäppäilyn jälkeen koko porukka kävi aamu-uinnilla ja sen jälkeen maistuikin aamupala ja kaffit siihen päälle. Ja ilmakin näytti "lupaavan" viileältä...hetken jo mietittiin puhuiko ilmatieteenlaitos omiaan lupaamalla yli 30 astetta...

Mutta mitä vielä...klo 12 alkoi lämpötila nousta...noin asteella 15 minuutissa. Nyt on elohopea pysähtynyt pohjoisen puolen mittarissa +31½ asteeseen ja tämä laumaa lepäilee rannassa, ison koivun alla, varjossa. Auringossa ei voi olla...

Helteestä huolimatta Aamu ehti tehdä hieman aamuaskareita. Tyyny oli viety ulos ja cittarin muovipussi revitty siinä sitten ihan pieniksi paloiksi, huoh...

Ja tähän asentoon Aamu jämähti, kun olin ottanut siltä nivusista pari punkkia pois. Perävaloa  pitääkin tuulettaa näin helteellä!

Pennun tuoksua paidassa ja n. 200 kuvaa pennuista....eikä mitään näytillä täällä..tyypillistä...suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikös niin sanota sananlaskussakin? Eli vaikka perheestä löytyy IT-alan asiantuntija, ei perheen tietokoneita ole varustettu oikeilla ohjelmilla. Eli en saa tänään kuvia näytille, täältä mökkisaaresta...

Istuin siis taas muutaman tunnin nurmikolla pentuaitauksessa ja seurasin pentulan touhuja. Helteen vuoksi pennut ottivat iisisti, mutta vipinääkin välillä näkyi...viime kertaista enemmän. Pennut ottivat jo katsekontaktia, kun vaan meni tarpeeksi matalalle tai nosti pikkuisia syliin. Ja etutassujaan käyttivät. Mutta sehän on ennenkin todettu, että flatit ovat "käteviä käsistään". Eli Ihan selvästi pennut ovat hyviä flatin alkuja 

.

Lomaraporttia pukkaa täältä mökkisaaresta  Toiset kirjottaa näyttelytuloksia ja/tai kisarapottteja...seuraneiti raportoi "ei mistään tapahtumasta", eli siitä, miten vähän itse asiassa voi mökillä tapahtua...

Niin, ihme tyyppi. Heinäsorsa nimittäin. Jostain ihmeen syystä täällä käy päivittäin heinäsorsa naaras yksinään. Lentää tuohon rantaan, noin viiden metrin päähän rantaviivasta...ui edestakaisin ja lähtee pois. Ja tulee uudestaan. Tänäänkin kolme kertaa tuo tyypppi kävi Aamua morjenstamassa. Joka kerta ei Aamu edes tyyppiä huomaa ja jos huomaa, juoksee  jorpakkoon, ikään kuin sorsa Aamua pelkäisi. Siellä ne kaksi torvea, tyyppi ja toinen tyyppi sitten tuijottavat toisiaan jonkun aikaa. Niillä on "nökötys"-kisa. Kumpikin katsoo, seuraa, tuijottaa, mutta kumpikaan ei tee yhtään elettä tilanteen muuttamiseksi.

Eli tuntuu siltä, kuin tuo sorsa olis jotenkin sekaisin. Yhtenä päivänä se ui Aamun kanssa syöden nappuloita, mutta nyt ei olla sorsaa syötetty. Silti se tulee useamman kerran päivässä käymään. Jotenkin hassua. Oon jo alkanut sanomaan Aamulle: "Tyyppi tuli" ja Aamu ottaa asian iisisti, jos se olis ihminen, se varmaan kohauttaisi olkapäitänsä ja sanoisi: "Entä sitten?"   Seuraneiti onkin miettinyt viime päivinä, Voiko heinäsorsa ja koira olla kavereita???  

Entäs pentula? Juu, huomenna pääsen vihdoinkin sinne! Tuntuu siltä, että päivät kuluu hitaasti, kun en käy pentuja katsomassa, mutta eihän siellä joka päivä voi käydä...mutta huomenna siis vihdoinkin käyn Tuulia katsomassa. Jokohan alkaa hahmottumaan, kuka pentusista on Tuuli? Tiistaina ne täyttää kuukauden, eli muuuuutama viikko vielä, niin saan Tuulin kotiin. Kauan tuota pientä ihmettä onkin odotettu

Mitä sitä ei tekisi koiransa hyvinvoinnin eteen....eilen tuli ajettua n. 44 km vain sen vuoksi, että saatiin oikeita tarvikkeita varmuuden vuoksi mökille...

Eilen nimittäin astuin täällä mökillä iiiiiison punkin päälle. Punkki köllötti tuvan lattialla ja heti seuraneidissä heräsi sherlock holmes. Missä punkki oli ollut kiinni?? Vaihtoehtoja oli tasan yksi ja se on tietysti Aamu.

Ihmettelin suuresti, että olin missannut punkin. SIllä käpälöin Aamua aamuin illoin ja poimin siitä punkkeja...eli olin ehkä hieman pettynyt itseeni, kun kohtasin ison punkin lattialla....minäkö missannut jotain??

Eli ei muuta kuin Aamu etupihalle nurmikolle ja sherlock holms -tyyliin tutkimaan koiraa. Kopeloinnin seurauksena löytyi useampi punkki (taas) ja myös ehkä se paikka, missä tuo iiiiiiso ällötys oli ollut kiinni useamman päivän...

Ja tuo paikka oli Aurinkoisen HÄNTÄ. Ne, jotka ovat tavanneet Aamun hiljattain, tietävät, että Aamulla on...noh, vaikka itse sen sanonkin, komea hänta. Ja ikävä kyllä löysin hännän ihosta märkivän kohdan ja siitä vierestä aika mojovan kokoisen punkin.

Ehdin jo miettiä hotspotia, häntärauhasen tulehtumista (voiko se edes olla mahdollista) ja kokemuksesta tiedän, että punkki voi jättää vierailustaan aika ilkeän näköistä jälkeä, jos saa muhia kauan.

Ja eikun toimenpiteisiin. Hännästä lähti iso tukko kauniita, pitkiä karvoja ja yritin puhdistaa märkivän paikan. Mutta tähän kohtaan tulee sitten se, miksi jouduin lähteä ajamaan kaupunkiin täältä saaresta. Puhdistusaine-pula. Eli ehdin jo kauhulla miettiä, mikäli kyseessä on hotspot, ettei meidän lääkevarasto täällä mökkisaaressa riitä sen taudin nujertamiseen.

Eli ei muuta kuin veneseen ja autolla 22 km yhteen suuntaan ja apteekin kautta takaisin mökille toiset 22 km. Onneks autossa on ilmastointi. Aamu lähti mukaan keikalle, se reppana kun on ollut täällä saaressa nyt yli viikon, eikä ole nähnyt sivilisaatiota...

Tänään tilanne hännässä näytti hyvältä, liekö ollut vaan punkin jättämä märkivä kohta. Toivottavasti häntäkarvoja ei enää tarvitse leikkailla...lähtee muuten koko komistus. Mutta on se kumma, miten noita punkkeja riittää! Kuukausi sitten laitoin Frontlinea viimeksi, sitä ennen vappuna exspotia ja SILTI poimin päivittäin n. 5 punkkia koirasta...uutta Frontlinea ei kannata laittaa, sillä Aamu ui, ui ja ui täällä mökillä, monta kertaa päivässä...

Niin, ja vielä yks päivä, niin pääsen taas katsomaan pentuja...

Niinpä. Kaikella on ilmeisesti taas tarkoituksensa...laulussa kysytään, mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää?

Täällä mökillä näkyy vielä jälkiä Elsasta. Mutta nuo jäljet ovat häviämässä...lopullisesti. Luonto paikkaa sen mitä luonto on tuhonnut. Eli myös Elsan tuhot. Pihakeinun edessä on vielä maassa kohta, jossa ei kasva nurmikkoa. Ei kasva nurmikkoa, koska Elsa sen kohdan söi multineen päivineen viime kesänä. Ulkohuussiin menevällä polulla on myös kolo...siinäkin Elsalla oli aina tapana pysähtyä ruokailemaan...

Tuntuu jotenkin kummalliselta, kun huomaa, kuinka Elsa pikkuhiljaa poistuu lopullisesti. Ja kaikella on ilmeisesti tarkoituksensa, sillä kun Tuuli muuttaa taloon on Elsa ollut poissa n. 5 kk. Lyhyen ajan, silti tuo aika tuntuu ikuisuudelta...

Pentulassa kaikki hyvin. Kasvattajan mukaan valmiita agikoiria... sillä pentulaatikkoon oli laitettu lisälaite, eli silta, jota pitkin pennut pääsevät kiipeämään laatikosta ulos. Ja tuo silta on ihan A-esteen näköinen, tosin nukkekoti-kokoluokkaa... Niin ja ulkona pennuille on viritetty putken pätkä, eli putki-treenikin on täydessä vauhdissa muutaman viikon päästä...

Ei, ei vainen, enhän minä nyt tosissani...mutta kaikki kokemukset on aina pennun hyväksi. Kun seuraa Tuulin kasvattajan omistautumista koko pentueen hyvinvoinnin hyväksi, voi vaan miettiä niitä lukemattomia penturukkasia ympäri maailman, jotka eivät saa yhtä hyvää huolenpitoa ja virikkeitä. Hyvää ruokaa, hellyyttä.

Jokohan alkaisi laskemaan päivä, koska Tuuli muuttaa taloon? Olen nyt loman kunniaksi nukkunut melkein joka yö kymmenen tuntia. Taidan nukkua unta varastoon...

Lomalaiset jatkaa lomailua. Eilen seuraneiti kävi kaupungissa; vietti mukavan hetken pentujen kanssa ja melkein yhtä mukavan hetken koulutuskentällä. Seuraavat treenit on sitten elokuun alussa ja yhden ryhmän kanssa jatkan. Koulutusohjaajaan,  Agiltyliiton viralliseen tarvittavat harjoittelukerrat on nyt sitten virallisesti pidetty ja anomus pitää lähettää Agilityliittoon hyväksyttäväksi. Tulipahan sekin sitten "suoritettua", vaikka monta vuotta on harkkoja tullut vedettyä

Aamu kävi aamukäppäilyn jälkeen aamu-uinnilla. Sorsan kanssa. Juu, yksi heinäsorsa kävi taas rannassa ja koska Aamu oli käynyt sisäjärvessä muta-uinnilla, oli sitä pakko uittaa kunnolla, ettei flatti muistuta kuivuttuaan pulia, siis puli-rotuista koiraa, ei puliukkoa  Eli ohjelmassa oli nappulauintia heinäsorsan kanssa. Oli ihan kiva huomata, että Aurinkoinen pystyi keskittymään nappuloihin, vaikka sorsa ui n. viiden metrin päässä siitä.. Kamera jäi kaupunkiin, joten kuvia kimppauinnista ei ole, mutta nyt on koiruus toivottavasti kuivuttuaan flatin näköinen , vaikka haiseekin...öh...mudalle ja suolle...mutta nythän on loma ja lomalla saa vähän haista, eikös?

Sammuneita sankareita, ei, ei täällä, ei me nyt ihan noin vaan sammuta kuin saunalyhdyt...vaan

Tuulin kasvattaja on vienyt koko lauman, 9 pentua ensimmäistä kertaa ulos  , eli Tuuli on ensimmäistä kertaa elämässään päässyt haisteleamaan tuulta  Kuvia koko lauman ulkoilusta löytyy täältä.

Huomenna lähden täältä mökkisaaresta kaupunkiin, ruokaostoksille, treenaamaan molempien ryhmien kanssa viimeistä kertaa ennen kesätaukoa ja mikä parasta - pääsen taas katsomaan pikkuisia ja tapaamaan Tuuli-ehdokkaita!! Onneksi narttuja ei ole kuin kolme, valinta ei nimittäin ole helppoa!

Loman ensimmäinen virallinen lomapäivä! Ja mökillä tietysti. Kovin ei olla löhöilty, vaan hommia on riittänyt. Ei mitään työtä, vaan ihan lomakivaa...

Aamulla, tai noh, aamupäivällä klo 10 käytiiin taas tunnin metsäkäppäily..Luontoelämyksenä kurkipariskunta lähietäisyydeltä, sekä suuren petolinnun siipien kahina. Satuttiin vissiin petolinnun passipaikalle, kun se kyttäsi metsäkanalinnun poikasia..

Ja kävi meillä sitten tänään vieraskin...yksinäinen heinäsorsa naaras. Arka, mutta leivän avulla saa sorsankin rohkeaksi, vaikka sitä tuijottaa musta otus, eli Aamu. Kivasti Aamu sitä katsoi kauempaa, mutta kun sorsa oli lähtenyt, meni Aamu uimaan ja tutkimaan, jäikö sorsalla jotain syömättä...eihän siltä mitään jäänyt, mutta seuraneiti pelasti tilanteen ja haki mökistä kelluvia nappuloita, eli tiedossa oli nappulauintia. Ja ohjausta. Kyllä Aamu osaa, varsinkin, kun se on nyt tajunnut, että seuraneidistä on jotain hyötyä siellä laiturilla seistessään, eikä vaan turhaan huido..

Uimisen jälkeen tiedossa ruoanlaittoa. Aamu avusti, tietysti. Se istui hellan vieressä tiskirätti suussa, huoh. Tiskirättiä kun on niin kiva kantaa täällä mökillä...ei joutunut Aurinkoinen siivous hommiin rättinsä kanssa, mutta Aamun yritys "Esipesu OY" sai taas hommia ruokailun jälkeen...

Nyt Aurinkoinen lepäilee täällä mökissä. Ulkona kun on liikaa paarmoja sen mielestä. Hassu koira. Aamuisin se siirtyy aamuruoan jälkeen ulos nukkumaan ja nukkuu terassilla, kunnes palvelusväki heräilee. Loma, sitä tämä on varmaan Aamunkin mielestä.

Nauti koiraseni, noin kuukauden päästä toivot pääseväsi lomalle, kun Tuuli kotiutuu!

Suomen suvi on kauneimillaan ja kylmimillään. Mittarissa tänään +13 ja kova länsituuli, mihin kesä katosi??

Ollaan täällä mökkisaaressa. Lomalla. Tehty ne "pakolliset", eli syöty hvyin, vaellettu metsässä, saunottu, uitu ja poimittu punkkeja sekä tapettu miljoona hyttystä. Kaikki siis on niin kuin pitäkin olla.

Aamu nauttii. Mutta yksinäinen se on. Ei sillä varsinaisesti tylsää ole, mutta luulen, että pieni pentu virkistää sitä kovasti, ei vaan Aamu-reppana tiedä vielä mitä muutaman viikon päästä "raahaan" kotiin

Niinpä, ei pitäis koskaan julkisesti kehua. Pitäis vaan olla vaatimaton ja nöyrä. Aamu nimittäin on taas käyttänyt tänään kansainvälistä käsimerkkiä  eli näyttänyt keskaria kaksjalkaisille.

En sitten alkanut uhkailemaan keltasellapörssillä tai kiertolaisilla, enkä liioin alkanut mittaamaan montako paria kintaita koirasta saisi...hillitsin itseni ja ilkeät ajatukseni, eli ei sanoista tekoihin vielä tälläkään kertaa. Aamu nukkuu onnellisena tuossa sohvalla täällä mökillä, aamuinen pyrähdys taitaa ottaa voimille.

Ei siinä mitään, kyllä minä ymmärrän, jos keijut kutsuu, mutta homma on vaan karannut käsistä, kun keijujen kutsu on seuraneidin kutsua voimakkaampi. Aamu nimittäin, jos lainais mejä-tuomareiden fraasia, "poistuu määrätietoisesti jäljeltä" tässä tapauksessa jälki vaan oli se, jolla Aamu pysyi ja huoltojoukot jäi kallioille kun tikku pa*kaan

Mutta omapa oli valinta, loppukeikka mentiinkin sitten hihnassa...

Noutaminen on taitolaji, varsinkin vedestä. Ja koiralla pitää riittää sisua ja halua saada noudettava esine rantaan. Aamu on tänään ansainnut ruokansa, vaikka eihän tuo koskaan ole ilman ruokaa jäänyt...

Ollaan mökkisaaressa. Kun tultiin tänne illansuussa, rantaan puhalsi kova kaakkois-tuuli. Tuuli, ei siis koira nimeltä Tuuli, vaan aito tuuli vei kylmälaukusta kannen, kun rantauduttiin veneellä rantaan. Kyseessä siis styroksinen kansi, joka meni aallokossa aika haipakkaa vauhtia. Aamu huomasi kannen karkaamisen ja ilman erillistä kehotusta Aurinkoinen ryhtyi hommiin.

Pahaksi onneksi kansi kellui siten, että siitä ei saanut otetta. Aamu siis ui kannelle, yritti haukata sen suuhunsa, mutta kansi vaan kellui aallokossa karkuun. Mitä tekee Aamu? Katsoo seuraneitiä silmiin ja kääntyy kohti aallokkoon karkaavaa kantta. Aamu muutti uimistyyliänsä ja hetken ehdin jo miettiä, sattuiko siihen, koska se meni "tassupohjaa" hetken, eli potki takajaloilla voimakkaasti ylöspäin. Ja senkin ehdin ajatella, ettei tuo liike tee hyvää sen selälle...

Mutta Aamulla oli selvä suunnitelma. Se otti vauhtia pohjasta ja ui kuin pennut, eli ylöspäin, kuin korkki. Etuset viuhtoi voimakkaasti ja sitten mulle selvisi, mitä Aamu aikoi....se "hyökkäsi" styroksiseen kanteen kiinni ylhäältä päin, siksi se siis ui niin voimakkaasti takasilla. Sillä hetkellä tunsin taas ylpeyttä. Mulla on tosiaan taitava koira, joka osaa ratkoa pulmia, eikä jätä homma kesken, eli itseluottamusta riittää! Aamu ei todellakaan ole mikään "lapanen"!

Aamu ui kovassa aallokossa isohkon kannen kanssa ja rantautui rantalepikkoon. Menin apuun, sillä pusikko oli sen verran tiheää, että luulin Aamun antavan periksi. Vaan ei, Aamu piti kantta hampaissaan ja luovutti sen meikäläiselle, kuin riistan! Eli taas yksi asia, johon voi noutajaa käyttää...kun tuuli vie tavaroita, voi koiran lähettää hakemaan ne...

Mökillä mökkisaaressa. Hyttysten syöttinä. Punkit seuralaisina

Syötiin tänänä uusia pottuja ja grillattiin lohta. Potut oli tosin naapurimaasta, mutta maistuivat ihan...uusilta perunoilta...Yksi asia vaan ei ole kuten viime kesänä...nimittäin se, että Elsalla oli aina tapana olla mukana, kun pesin perunoita. Sillä Elsa tykkäsi syödä raakaa perunaa. Juu, tiedän, raaka peruna ei ole hyväksi koiran vatsalle, varsinkaan maksavikaiselle, mutta jos koira on 11 kesää saanut aina pienen perunan palkaksi seuralaisuudesta laiturilla, niin eihän sellaista rutiinia ihan helposti lopeteta.

Niin, tänään ei ollut perunan pesuria enää paikalla kuolaamassa taas yksi asia, joka on tässä laumassa toisin. Perunat saa seuraneiti tästä lähin pestä yksin.

Ja yksin saan ilmeisesti myös kulkea metsässäkin. Vaikka lähtisin sinne Aamun kanssa...sitä nimittäin on tänään taas keijut huudelleet...Ei, ei Aurinkoinen tällä kertaa ollut kokonaista tuntia hukassa, (vai oliko se edes hukassa viimeksikään), mutta ÄRSYTTÄVÄÄ silti, kun koira lähtee keijujen matkaan...Ja vaikka Aamu "siviilissä" on rauhallinen ja säyseä, kuoriutuu siitä metsässä "musta salama", eli silmä saa metsässä totutella "mustaan viivaan", joka viuhahtelee puiden välissä...Eli ei mitään uutta kerrottavaa...

Rakas päiväkirja, olen huolestunut.

Seuraneiti on ihan outo. Mä en sitten ymmärrä sitä! Ensin se kuljettaa mua paikasta toiseen mun ensimmäiset elinvuodet; puhui sillon joskus "harrastamisesta"...mutta en mä vaan jaksanut innostua niistä touhuista. KOvin seuraneiti kehui mua oppivaiseksi...mutta toisaalta mä säästelin siinäkin asiassa, eli kun kerran olen jotain tehnyt, en jaksa turhaan jo kerran opittua kerrata. Seuraneiti on joskus sanonut jollekin, etten kestä toistoja ja sen virheiden kertaamista...TOTTA! Mitäs viuhtoo väärin ja on T-Ä-Y-S-I-N pihalla välillä...en mä sellaisten torvien jutskuja halua korjailla. Juoskoot itse ja tehkööt hommat paremmin, jos kerran vaatii mua uusimaan asioita, joita olen kerran jo tehnyt. Niih.

Niin, mutta nyt tuo seuraneiti on ollut sunnuntaista lähtien ihan outo. Sunnuntaina se oli puolihysteerinen, kun olin täällä mökkisaaressa "keikalla"...nou hätä, löysinhän mä sen isännän lopulta sieltä metsästä. Oli mennyt hukkaan ja seisoskeli kannon nokassa ja huhuili mua! Kyllä mää sen pelastin taas kerran! Mitäs menee hukkaan multa . Tunnin mä sitä etsin...vai olikohan se niin, että ne etsi mua? En oo kysyny. Pääasia, että isäntä löytyi.. Maanantaina mentiin sitten ihan hissukseen ja tiistaina myös. Sain jotain ihmetabuja, kun seuraneidin mielestä olin "jäykän oloinen" Olis itte juossut siellä louhikossa, niin kyllä olis taas buranat kelvanneet...

Keskiviikkona seuraneiti sitten taas suostui kuskiks. Vei mut mettään! Jippii! Ei näkynyt käärmeitä eikä muita öttiäisiä koko lenkillä, mutta sitten n. 100 metriä ennen autoa löysin jotain ja...poistuin sillain, taakse katsomatta...Kuulin kyllä, että seuraneiti huusi kuin hinaaja; kirosi ja manasi, mutta en mä voinut kun tsekata sen jutskun...12 minsaa, Höh, mä juoksin vaan cooperin testin...tosin mulla ei ollut askelmittaria, karttaa tai navigaattoira, etten tiedä oikeen missä kävin ja kuinka kaukana, mutta yks asia on selvä: Seuraneiti oli kaikkea muuta kuin iloinen, kun tulin takaisin cooperin testiltä. Uhkasi kiertolaisilla ja keltasellapörssillä, puhui koirannahka-kintaista...keskellä kesää? En mä vaan jummarra!

Ja sit tilanne vaan paheni...mentiin kotiin, sain ruokaa ja sit lähdettiin taas...jippii, pääsenks mä taas metsään? Noway mutisi seuraneiti...mä "pääsin" keikalle koulutuskentälle, mutta jokin asia mättäs, mä sain makoilla autossa kolme tuntia...siis totta, KOLME tuntia! Vähän mä ihmettelin, mutta ei siinä mitään, en mä niitä esteitä olis halunnutkaan hypätä...mutta tietääköhän seuraneiti, että mä oon bongannut sen jäniksen siellä koulutuskentällä? Hmmm..

Ja aina vaan pahenee. Isäntä on ollut pois koko viikon ja seuraneiti puhuu jo jääkaudesta...kääk, ei kai nyt keskellä kesää tuu niintä pakkasia, mitä talvella oli??Anyway, kummalliseks on touhu muuttunut. Seuraneiti ei pahemmin ole mua katsellut, eikä rapsutellut...se käyttäytyy kuin mä olisin sille ilmaa...MINÄKÖ ilmaa? Minähän OLEN ilma, jota seuraneiti hengittää!!

Ja se viimeinen tippa tuli sit tänään täällä mökkisaaressa. Käytiin metsäkeikalla, sillä reitillä, jossa seuraneiti ja isäntä viime sunnuntaina meni hukkaan. Tänään ei seuris menny hukkaan...mutta se oli jotenkin...sekaisin.. ensin se hukkasi mun kaulapannan, sitten puhelimensa ja avaimetkin tippui kolme kertaa taskusta....ja ryökäle pisti mut etsimään!! Mutisi taas jotain, että ruoan eteen on jotain tehtävä...ja kyllähän mä nyt tavaroita osaan etsiä! Vähän mua harmitti, kun seuraneiti ei antanut mun nuuskutella kaikkia polkuja, mut okei, ollaan nyt sille mieliks, edes tänään...

Nyt mä oon uinu, saanu sapuskaa ja takan edessä on hyvä ottaa tirsat...ja by the way...isäntä rapsuttaa, aina kun mä pyydän, niin nytkin..

Tunnin aamulenkki voi ihan tuosta vaan venyä kahden tunnin mittaiseksi, jos kysytään Aamulta. Mutta ei siitä sitten sen enempää. Aamu on tallessa, vaikka luulin jo jossain vaiheessa, etten enää koskaan näe sitä...mutta Aamun lihaksisto ja spondyloosi-selkä näköjään käy vielä läpi aamuista kahden tunnin saarisafaria, siksi seuraneiti katsoi parhaaksi nakata Aamua Rimadylillä, oli meinaan taka-askel aika lyhyt ja kireän oloinen ja pienen ojan yli hyppääminen iltakävelyllä hankalaa..

Vaihetaan puheenaihetta. Mistä seuraneiti on pulissut viime päivät? Niinpä, punkkien määrästä. Eilen tais saldoksi tulla 14 kpl ja tänään on poimittu koirasta 10 kpl tähän mennessä...eli viikonlopun punnkimääräksi jää n. 24 kpl, plus miinus ne, joita en ole vielä löytänyt. Uusinta-annokseen Exspotia olis aikaa viikon verran, mutta tuskin laitan sitä sorttia koiraan enää. Ei taida se myrkky purra meidän saaristolais-punkkeihin... Täytyy vaan pitää mielessä tuo punkkimäärä, mikäli koira alkaa oirehtimaan kummallisesti...sillä sen verran noista punkeista varoitetaan. Tai noh, ei se itikka itsessään vaarallinen ole, mutta ne taudit, mitä ne levittää. Mutta ei syytä hysteriaan, kaikkeen tottuu..

Nyt on tämän päivän punkkisaldo tällä hetkellä 14 kpl. Siis tuo määrä Aamusta poistettuna. Mukana ei ihmisissä kömpineet...eikä päivä vielä ole ns. pulkassa

Punkkisafari siis jatkuu. Hetki sitten poimin Aamusta 6 punkkia pois ja siinä tuskin oli tämän päivän viimeiset öttiäiset...

Ollaan siis mökkisaaressa, taas...vai sanoisko punkkisafarilla? Mistä ihmeestä noita punkkeja oikeen tulee? Taidan laittaa reklamaatiota exspotin maahantuojalle; se tökötti ei enää punkkeihin pure!

Eilen illalla löysin taas yhden sitkeän sissin hiuspohjastani...ei ollut vielä päässyt verenmakuun, joten tilanne siltä osin ok. ..mutta mulla tosin ei ole exspotia iholla...

Aamu on tänään tehnyt metsäkeikalla sellaista, mitä se yleensä tekee marjastusaikaan. Haukkuu varoitushaukkuja. Ihan niin kuin "joku" olis ollut siellä metsässä meidän kanssa...Karhu??? Hirvi?? Seuraneiti kallistuu tuon viimeisen vaihtoehdon puoleen, vaikkei Aamu koskaan ole hirveä ennen haukkunut. Ajanut, juu,  muttei haukkunut..Mutta toisaalta, me jälkijoukot ei kuultu metsässä mitään erityistä, eikä Aamukaan käyttäytynyt mitenkään levottomasti tai erityisesti. Mutta haukkuminen (varoittaminen) oli jotain aivan uutta...yleensähän Aamulla on tapana haukkua pystyyn marjastajat, jotka pyllistelevät meidän mailla.

Noh, taitaa jäädä arvoitukseks, mikä siellä metsässä lymyili

Pentuprojekti etenee. Noin kahden viikon kuluttua tulisi pentujen syntyä. Virkavapaat on jo anottu, joten toivottavasti Venla nyt pyöräyttäisi edes yhden nartun...ettei vaan tule "seitsemän veljestä"..siinä tapauksessa suunnitelmat muuttuu...

Aamu on onnellisen tietämätön tulevasta. Ei reppana tajua osata nauttia tästä tilanteesta; rauhasta, huomiosta, stressittömyydestä...Jännä nähdä, miten Aamu itse asiassa suhtautuu pentuun, joka jää pysyvästi SEN kotiin. Aamu kun on niin cool pienten koirien ja pentujen kanssa, mutta ehkä tilanne on toinen, kun se tajuaa, että rääpäle jää pysyväksi "kalusteeksi".

Jotain hyötyä Aamusta...

Iltapäivällä, kesken hellesään seuraneiti havaitsi "esineen", joka kellui järvellä, tosin tulossa kohti mökkirantaa...tai noh, sillain sopivasti 15 metrin päässä rannasta.

Aamu asemiin, käsimerkki nokan edessä Aamulle ja käsky "eteen"!! Ja mitä tekee Aurinkoinen? Ui ja hakee yhden kelluvan long drink- purkin vedestä...

Eli tänään tuli todistettua, että lättyä voi käyttää "käytännön metsällä". ihan vaan mökkirannassakin. Aamu siis ymmärsi heti, mistä oli kyse, se tajusi käsimerkin ja nouti esineen uimalla.

Harmi, kun en saanut kuvatodistetta tapahtuneesta. Ei ole opiskelu mennyt hukkaan Aamunkaan osalla...

Helle yllätti tämän lauman. Onneks sentään ollaan täällä mökkisaaressa, joten koiruus pääsee vilvoittelemaan niin usein kun sillä on tarvis..

Mittarissa varjon (pohjoisen) puolella +26...mutta maisema vaan ei täsmää vielä, sillä lehti ei ole puussa, eikä ruoho viherrä. Muuten vois luulla olevansa lomalla ja kuukausi olis heinäkuu.

Mutta ei nyt mennä asioiden edelle..eletään siis vielä toukokuuta ja nautitaan keväästä. Pääskyt ja tiirat näkyi ensimmäistä kertaa eilen ja tänään on käenpiika kailottanut tuossa vieressä puoli päivää, joten lintujen konsertti on parhaimmillaan.

Aamukin on bongaillut. Tosin ei eläviä lintuja,,,tai noh, niitäkin turvallisen matkan päästä,,,mutta keskiviikkona, kun seuraneiti koulutti ryhmiänsä kentällä, oli Aurinkoinen bongannut täällä mökillä kuolleen "jonkin" (siis linnun, pienen, ehkä haukan) ja kantanut sen (siis raadon) mökin etupihalle...raato haudattiin jo samaisena iltana, mutta muutama höyhen oli jäänyt nurmelle todisteeksi bongauksesta.

Eilen sitten Aamu köhi. Varsinkin silloin, kun se haukkui (eli hoiti poliisin tehtäviä) Hetken seuraneiti ehti jo ihmetellä köhää, mutta köhän alkuperä selvisi, kun Aamu sitten yhdellä yskäisyistään sylkäisi suustaan.....sulan...köh, köh. MIhinkähän tuo sulka oli ollut tarttuneena? Noh, sama se, pääasia, että sulka tuli ulos, eikä joutunut väärään torveen...

Poliisivoimat...niinpä. Pikkasen on poliisivoimat heikentyneet, kun ei toinen konstaapeli ole enää joukossamme. Sinänsä hyvä asia, ei siis ettei Elsaa ole enää, vaan se, että poliisijoukkojen voimat ovat heikentyneet... sillä nyt tuota yhtä poliisiopistolaista voi komentaa ja sen saa myös hiljenemään. Vastuu nimittäin tästä mökkitontista EI kuulu Aamulle! Ja jos se niin alkaa luulemaan, niin saa kohta hoitaa myös pankissa lainan lyhennyksiä mökin suhteen  Osasyy poliisivoimien isotteluun voi olla mökkipaikan rauhallinen sijainti...naapureita kun ei paljoa näy/kuulu ja lääniä juosta on oman maan verran n. 7 ha...joten ei ihme, jos jollain meistä (siis Aamulla) on noussut päähän "lääninherruus".

Seuraneiti on jo alkanut valmistautumaan henkisesti siihen, että loppukesästä tänne mökille saadaan uusi "musta". Paljon joutuu taas keskittymään oikeisiin asioihin, varsinkin tavaroiden esille jättämiseen ym ym sillä Aamuhan on koirana sellaisissa asioissa läpensä kiltti. Ei se varastele ruokia ym ym...mutta esim tiskirätin voi löytää revittynä pihamaalta. Ja tiskirättihän voi maistua myös pennulle, sillain ihan syötynäkin ja se taas on kaikkea muuta kuin terveellistä..

Joten kunhan se Tuuli-tyttönen toivottavasti syntyy kesäkuun alussa, voi seuraneiti alkaa ihan oikeasti sanomaan ääneen: "Tuuli tulee, oletko valmis?" Ukkostutka täältä meidän kaupungista jo löytyy, sitä on kiva seurata netin välityksellä, mutta saiskohan tuosta Tuulista sellaista virtuaali varoitusta? Onneks tällä seudulla ei ole pelkoa pyörremyrskyistä...vai saankohan vielä todeta senkin, eli että kaikki on mahdollista, kun kyseessä on musta, joka saa nimeksi "Tuuli"...

Kotona taas ja nopeamman nettiyhteyden ääressä...

Kamerassa muutama kuva viikonlopulta ja liitetään ne nyt tähän, vaikka niiden pitäis olla tuossa edellisessä postauksessa..

Tämä kuva tuli napattua ihan ex tempore...ollaan aloittamassa ruokailua ja mitä tekee Aamu, kun isäntä menee hellalle lautasensa kanssa...juu, nappaa oman ruokakuppinsa suuhun ja on selvästi sen näköinen, että seisoo ruokajonossa ja odottaa saavansa kuppiin broileripihvejä ja riisiä  (Isäntä seisoo siis tuossa oikealla, heti takan toisella puolella, hellan ääressä...)

Ja tässä sitten pari kuvaa siitä, miltä flatin turkki voi näyttää suokylpyjen jälkeen...tässä siis Aamun peräpää täysin pienen ruskean hileen peitossa

Ja sama peräpää ylhäältä kuvattuna. Kauheampi yllätys oli mahan alla, sillä siellä turkki ehti saada rastat suokylpyjen takia, vaikka järvessä yritinkin Aamua pestä metsäkeikan jälkeen..Aika kökköä, vai mitä?

Terveisiä mökkisaaresta! Ollaan oltu täällä metsämörköjen ruokana perjantaista lähtien.

Aamu elää kuin pellossa, tai ehkä sittenkin paratiisissa. Se rrrrrrakastaa metsää ja kerää metsälenkkien välissä voimia nukkumalla terassilla. Mutta ei se silti vaan nuku...touhuaa omia jutskujaan vähän väliä. Eilenkin sitä piti viihdyttää kesken haravointitalkoiden....jos Elsa olis hengissä, olisin delegoinut viihdytyksen Elsalle, mutta pakkohan Aamun kanssa oli hetki leikkiä, kun se pallon toi seuraneidille. Mahtoikohan muuten olla ensimmäinen kerta, kun Aamu kutsuu seuraneitiä leikkiin??

Muutenkin ollaan oltu kamuja. Ennen mökkikauden alkua seuraneiti pohdiskeli, kuka nyt lähtee mörkösyötiksi täällä saaressa sille illan viimeiselle ulkohuussikeikalle tuonne metsän reunaan. Elsa nimittäin oli AINA seuraneidin mörkövastaavana; koskaan ei tarvinnut mennä huussiin pimeällä yksin...

Mutta pakko myöntää..vaikka Aamu ei yleensä katsetta nosta, vaikka seuraneiti liikkuu mökillä, mutta kun pitää illan pimeydessä lähteä ulkohuussiin, niin johan on poliisivoimat komennuksessa! Ei mitään epäilystäkään, etteikö Aamu jo olis "perinyt" mörkösyötin roolin Elsan jälkeen  

Jotain tarttis tehdä tuon rinsessan turkille...turkki nimittäin ON paksu ja lyhyt, eli tyypillinen steriloidun nartun turkki. JA kun sillä turkilla ottaa suokylpyjä, voi vain kuvitella, miltä tuo ryysynen nyt näyttää. Näky oli sen verran hurja, kun tultiin aamukeikalta metsästä, että seuraneiti joutui napon avulla pestä koiraansa mökkirannassa...mikähän kampa tuohon turkkiin pystyis? Pitää varmaan käydä M&M:ssä tai paikallisella Vip Storen myyjällä tutkimassa harja/kampa-mallistoa. Furminatoria en halua vielä hankkia, sillä ei ole tarkoitus skalpeerata tuota otusta, kunhan ihon löytäisi tuon mustan peuhkan alta...

Mökkikausi on nyt sitten korkattu. Ei päästy mökille vappuaattona, mutta lauantaina, eli eilen iltapäivällä tilanne oli siihen malliin, että lähdettiin yrittämään.

Vene pakattiin täpötäyteen ja eikun mökille! Ja eihän jäät vielä aivan olleet lähteneet, mutta päästiin moottorivoimin suurin osa matkasta. Vasta mökkinaapurin kohdalla jäälautat oli sen verran paksut, että siirryttiin rannan tuntumaan ja airovoimin eteenpäin.

Tuossa vaiheessa Aamu halusi jo rantaan ja niinpä se hyppäsi venestä maihin ja jatkoi mökille jalkapelillä (n. 200 m) Pieni mutka tuli matkaan, kun jouduimme jonkin matkan päästä siirtymään veneellä kauemmaksi rannasta.  Aamu oli tietysti sitä mieltä, että se tulee jäitä pitkin veneelle. No, arvata saattaa, miten siinä kävi, Aurinkoinen lähti laukassa rannasta, mutta kerrankin on kiloista hyötyä, eli jää petti parin metrin päässä rannasta Aamun alla ja se fiksuna likkana kääntyi takaisin rantaan. Jonkin verran seuraneiti tosin ehti myös käsimerkkejä viuhtoa ja avata ääniähuuliansa, kun huomasi Aamun aikeet. Onneksi koiralla on jo järkeä, eikä se ollut ensimmäistä kertaa "heikoilla jäillä"...

Tässä tehdään lähtöä venesatamasta...ei ole oikein kesäkeli..mutta jäätilanne näyttää ihan hyvältä

Tässä kuvassa näkyy, että meren suunnasta, eli suolaisen veden puolelta nousee äkkiä kylmää merisumua...tunnelma kuin elokuvassa "Usva"  Meidän mökki oikealla, toisen saarirykelmän takana...

Tässä kuvassa on venematkaa jäljellä n. kilometri ja sumu sen kun vaan tiivistyy. Jouduttiin kiertämään edessä näkyvät jäälautat rannan kautta, eli vasemmalta..

Tältä sitten näytti, kun päästin mökkirantaan. Kuva otettu mökin rappusilta...ja tuolta oikealta me tultiin, rantaa pitkin, jäälauttojen välistä

Paljon ollaan ehditty touhuta mökillä. Mökissä on talven aikana ollut alivuokralaisia, ja aika sottuista porukkaa, täytyy myöntää, sillä olivat jättäneet jälkiä perheestään vähän joka nurkkaan...auringonkukansiemenistä tai siis kuorista oli kasattu sieviä kasoja aika moneen paikkaan, joten se siitä kierrätyksestä...yksi kasa oli jemmattu seuraneidin tohveliin ja yksi haarukoiden ja veitsien säilytyspaikkaan. Yök. Tänään lähtiessä tuli viritettyä muutama yllätys alivuokralaisille

Aamu...niin, se tippui eilen lauantaina jäihin ja vielä iltalenkillä metsässä se tippui kalliolta alas. Teki virhearvioinnin, eikä millään voinut arvata, että kalliokieleke ei jatkunutkaan kuusen juurien alla, eli Aurinkoinen rämähti n. 1½ metrin pudotuksen ja tippui täysin nenällensä aivan seuraneidin jalkojen juureen....Hetken ehdittiin jo luulla, että kävi huonommin, mutta mitä vielä...kyllä tarzan pärjää, spondyloosista huolimatta. Vasen tassu sai tällin, sitä Aamu piteli hetken ylhäällä, mutta jatkoi sitten laukassa matkaa...eikä ole ontunut kinttuaan...

Kahteen päivään mahtuu paljon luontoelämyksiä. Ollaan bongattu aivan lähietäisyydeltä kurki, joutsenpari, telkkäpari, ja heinäsorsapari. Nuo kaksi viimeisintä pariskuntaa uhmasi suurempia voimia ja tulivat iltauinnille aivan mökkirantaan. Siinäpä Aamulle luontohetkeä kerrassaan! Lumen alta Aamu bongasi "jonkun" otuksen...se oli iso kuin rotta, olisi voinut olla piisamin poikanen...oli kuollut saunan rappusen edessä olevan lumikasan alle...en tiedä, syyttäiskö Elsaa tästä uhrista...vai oliko vaan talvi tehnyt tehtävänsä...

Summa summarum. Tästä kesä lähti käyntiin. Hieman oli haikea olo välillä, kun ei Elsaa ollut mukana....kaikkeen on vaan totuttava. Oli hetkiä, jolloin asia oli taas niin kovin konkreettinen...ja Elsan ruokakuppikin siivottiin kaapiin uutta ruokailijaa odottamaan.  

Pari kuvaa itse mörkövastaavasta:

Aamu löysi lumihankeen talvella jääneen pallon ja tässä rinsessa tuo sitä seuraneidille...

Tässä kuvassa tehdään lähtöä aamukeikalle metsään. Koirilla oli aina tapana kaahata mökin pihasta metsään ja kuvassa Aamu näyttää aivan siltä, kuin se odottaisi Elsan tulevan jostain ja tekevän "sen tavallisen" eli kiihdytys/stressihyökkäyksen....vaan eipä kukaan hyökkinyt...ja kuten veneenkuljettaja asian lyhyesti ilmaisi: "jokin uupuu"...

(Ai niin. Punkkisaldo. Aamulla 0 kipaletta ja seuraneidin niskassa yks pirulainen kiinni. Tarttis vissiin laittaa seuraneidillekin exspot )

Ei päästy tänään saareen . Koko lauma oli asemissa venesatamassa, mutta jäätilanne murskasi meidän unelman wapusta saaressa...

Aamu oli hengessä mukana...se istui tavalliseen tapaansa veneen kokassa ja ihmetteli, kun seuraneiti ja veneenkuljettaja ähersi jäälauttojen kanssa...mutta tänä vuonna oli siis pakko antaa periksi...uusi yritys huomenna..

Kovasti Aamun ilmeestä huomasi täällä kotosalla, että se tiesi, mitä laukkujen pakkaaminen tarkoittaa...se venytteli ja hakeutui ulko-ovelle...fiksu likka. Saaristolais-sessuli, kuten meillä on tapana sanoa. Sillä saari on Aamun valtakuntaa...toistaiseksi...kunnes Tuuli tulee ja puhaltaa uusia tuulia . Ehkä jo ensi viikolla tiedetään, onko Tuuli tulossa...tai pentuja ylipäätänsä...

Ensimmäinen, tai noh, toinen asia, mikä on varma merkki siitä, että mökkikausi lähestyy. Aamulle laitetaan Exspot-myrkky niskaan ja takapuolen päälle..eli punkit siellä mökillä - ähäkutti, ei kannata yrittää!!

Niin, ja se toinen asia...vene on vesillä... Ja Aamu on kuulemma jo istunut venessä sen näköisenä, että "nyt voitaisiin mennä sinne mökille"...Sillä aikaa, kun laaduntarkkailija ja työvastaava Aurinkoinen oli vene-hommissa, istui seuraneiti kurssilla kuuntelemassa luentoa aiheesta "arbetsplatsrelationer". Todella mielenkiintoinen luento, mutta olisin kyllä mielummin ollut vene-hommissa Aurinkoisen kanssa...

Eilen iltapäivällä satoi lunta ja tänään herättiin aamulla lumiseen maisemaan, eli yön aikana oli lunta tupruttanut niin paljon, että maa oli kauttaaltaan valkoinen

Lumisateesta huolimatta tässä laumassa on havaittavissa jonkin asteista levottomuutta, ainakin kakslahkeisissa lauman jäsenissä. Mökkikausi nimittäin lähestyy ja ainoa asia, mikä estää mökille menon, on jäätilanne...mutta kyllä tämä tästä, jollei ensi viikonlopuksi, niin viimeistään vapuksi ON päästävä mökille!

Käytiin illansuussa venesatamassa tarkistamassa jäätilanne. Kovin oli jäätä vielä, kuten kuvista näkyy

Yleisilme rannalta suoraan mökin suuntaan, eli meidän mökki sijaitsee suurinpiirtein keskellä kuvaa olevan niemenkärjen pohjoispuolella. Ei siis mitään mahdollisuutta päästä mökille veneellä

Viime syksynä koko venesatama koki täysremontin. Hyvin näytti betoniseinät kestäneen ensimmäisen talven jään ja lumimassojen voiman. Kuvassa Aamu menossa kohti veneiden vesillelasku-paikkaa

Aamu tarkistamassa tilannetta, eli tuosta vasemmalta olis paatti tarkoitus laskea vesille:

Aamu kuuntelee ja katselee, kaikki ok!

Japsista, kaikki kunnossa! Tuo valkoinen on meidän vene:

Hmm, laadunvalvoja tarkistaa tassukopelolla betoniseinien nurkkien pitävyyden . Huomioitavaa kuvassa on laaduvalvojan sileä turkkihabitus...Aamu nimittäin on tänään joutunut kestämään kampausta ja harjausta sunnuntain kunniaksi...

Ensi viikolla on sitten tarkoitus iskeä Aamulle punkkimyrkyt niskaan. Kaverin koiralla on ollut jo 3 punkkia kiinni, joten ne pikkuveijarit ovat heränneet talviunilta...

Tänään on leikitty jeesusta ja löydetty kauan kadoksissa ollut Aamun habitus...eli käytiin mökillä saaressa aamupäivällä ja sen jälkeen seuraneiti tarttui saksiin ja "kuori" Aamun, eli trimmasi lätyn. Kylläpä siitä lähtikin karvaa!

Käsissä tavalliset sakset ja trimmaus-sakset...nips naps, paikoitellen lähti n. 5 cm pituisia karvoja...eli ts. nyt voi rapakelit alkaa, sillä Aamun peseminen on nyt helpompaa. Ikävä kyllä steriloinnin seurauksena on Aamun ah-niin-kaunis ja kiiltävä turkki muuttunut...pörröiseksi ja pehmeäksi, joten kyllä sakset sai laulaa

Mökillä. Juu. Alku näytti pahalta, eli rannalta katsottuna jäätilanne ei luvannut hyvää, mutta saatiin hämmästyä, sillä jäällä oli ihan hyvä kulkea! Ainoastaan meidän mökin rannassa oli liikaa vettä (eli yli seuraneidin saappaanvarren)...eli jos sitä vesialuetta EI olisi ollut, tämä postaus tulisi nyt mökkisaaresta, sillä oltaisiin menty mökille pääsiäistä viettämään 

Mökillä tehtiin sitä, mitä nyt auringonpaisteessa huhtikuussa voi tehdä...istuttiin mökin rappusilla auringossa ja nautittiin elämästä...(ja kuivateltiin seuraneidin saappaita ja sukkia)

Aamu kuoriutuu enemmän ja enemmän kuorestaan, muutenkin kuin vain karvoja luovuttamalla. Siitä on tulossa yksilö isolla Y:llä; se ei enää ole vaan lauman jäsen, vaan KOIRA. Aamu nautti taas mökkeilystä. Me istuttiin rappusilla ja kuunneltiin lokkeja ja PEIPPOSTA! Ah, tuon hetken avulla jaksaa taas kesälomaan asti...Yksi kummallisuus sattui mökillä...Aamu oli seuraneitinä seuraneidlle siellä ns.. pikkulassa ja jäi nuuskuttelemaan omia juttujaan kuusien alle, kun seuraneiti siirtyi terasille aurinkoon. Hetken päästä sisällä mökissä kolahti ja Aamu kaahaili puolihysteerisenä etsimässä seuraneitiä. Aivan kuin Wilma aikoinaan...Ehkä seuraneiti saakin Aamusta uuden varjon? Elsa kun oli se edellinen...

Nyt maaliskuun alussa, tarkemmin 4.3 tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun tämä lauma teki kauppakirjat mökin ostosta. Sitä ostospäätöstä ei ole tullut kaduttua, vaan mökkipaikasta on muodostunut meille paratiisipaikka. Kauan haimme sopivaa mökkiä...naapureita EI saanut olla lähellä, lääniä tuli olla tarpeeksi ja paikan tuli sijaita saaressa, jotta vältyttiin ns. "yllätysvierailta", eli niiltä, jotka lauantai-iltaisin yleensä ajavat mökin pihaan ja odottavat että sauna on aina lämmin...   Ja löytyihän se mökki. Yksityisiltä markkinoilta ja kaiken lisäksi ostettiin vielä seuraavana vuonna, eli vuonna 2005 se viereinenkin mökkitontti rakennuslupineen, joten nyt niitä naapureita ei todellakaan tarvitse miettiä

Ensimmäisen kerran kävin mökillämme 11.2.2004. Päästiin autolla laiturille asti, siis jäitä pitkin . Oli ilta ja pimeä, mutta kamera oli mukana. Ensivaikutelma oli hyvä, tämä oli saatava! Rakennukset huippukunnossa, sauna täysin "iskemätön" eli pystytetty Honka-rakenteen sauna, mutta siinä ei oltu saunottu kertaakaan, mitä nyt kokeiltu, että hormi veti. Niin ja Elsa oli tietysti mukana tarkistamassa mökkiä..., kuten kuvasta näkyy. Se on ilmeisesti napannut autosta mukaan lelun

Tältä siis mökki näytti helmikuussa 2004 kera edesmenneen Elsa-muorin

Ja tältä näytti sama mökki viime juhannusaattona, eli 20.6.2009 ja sama koira taitaa lepäillä tuossa mökin edessä, eli Elsa, joka oli kyllä aikamoinen linssilude ....

Jeeeeee! Me päästiin saaressa käymään, kiitos moottorikelkkailijoiden! Eli olivat pörränneet järven jäällä siihen malliin, että päästiin uria pitkin ihan saareen asti...tai noh, se viimeinen pätkä jouduttiin rämpimään, mutta rämpimistä oli noin 100 metriä

Lämpömittarissa noin  -10, joten viime aikojen pakkasten jälkeen tätä keliä vois jo kutsua Pohjanmaan kesäks...hyttysiä vaan ei ole vieläkään 

Kamera oli pitkästä aikaa mukana ja mitä muuta sitä tulee kuvattua, kuin noita mustia möhkäleitä. Ja kuten aina ennenkin, musta koira valkoista taustaa vasten ei ole hyvä yhtälö...eli eipä tässä kuvateknisesti pääse loistamaan...

Heti autosta päästyään koirat purkivat ylimääräistä enerigaa toisiinsa...Aamu käy Elsaan kiinni, siis leikkimielessä ja kyllähän vanhus leikkiä ymmärtää..., eli vasemmalla Aamu ja "uhrina" Elsa:

HAA! Aamu luulee tilanteen olevan ohi, kääntää selkänsä Elsalle ja ravistelee itseään:

Mutta ei kannata vanhukselle ruveta ryppyilemään, sillä sekunnin murto-osan päästä Aamu sai kylmää kyytiä, eli tässä kuvassa Aamu toteaa, että on parasta pistää 5-vaihde päälle. Hyvin tuo kuukauden päästä 11 vuotta täyttäväkin koira, eli Elsa vielä kiihtyy

Koirien harmiksi lunta pakkaantui käpäliin ja Aamun oli pakko välillä pysähtyä puhdistamaan nappuloita pois..:

Tässä lähestytään jo mökkisaarta ja meidän paratiisipaikkaa., jos kelit suosii, tuolla vois ens viikonloppuna vaikka viettää aikaa enemmän, siis ihan yöpyä :

Fiksu vanha koira etsii paikan, missä tassuja voi vähän lämmitellä, eli mökin puinen etuterassi on lämpöisempi, mitä luminen maa. :

"Mun Elsa Eläkeläinen":

Dodiin. Meidän kakkosauto, Opel sekin, on oikea tila-auto. Tänään siihen pakattiin joulukuusi ja kaksi isoa mustaa. Aamu oli ensin sitä  mieltä, ettei aio kuusen kanssa matkustaa ja Elsakin kävi kerran etupenkillä seuraneidin sylissä, kunnes totesi auton takaosan paremmaksi matkustuspaikaksi...kuusineen päivineen...

Kuusi siis haettiin mökiltä, mökkisaaresta. Ja koirat nautti päästyään mökille. Metsässä oli mukava kierrellä, kun lunta on vielä niin vähän ja eilen valmiiksi katsottu kuusi oli vielä paikoillaan, kukaan metsämörkö ei siis sitä ollut kaatanut. Lätyt osallistui molemmat laadunvalvojina kuusen kaatoon; hyvä kun ei ole sahan jälkiä kirsuissa niillä, sen verran oli tarkkailijat lähellä itse toimenpidettä.

Lauma on taas kulkenut vetten päällä, eli käynyt ensimmäistä kertaa tänä talvena saaressa. Jäätä oli ihan kunnolla, paikoitellen 25-30 cm. Joulukuusi on valittu, joten sen voi hakea sieltä vaikka huomenna. Hieman hiipi ajatuksiin myös joulun vietto mökkisaaressa, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon

Todistusaineistoakin löytyy, eli kuvia keikalta:

Tässä ollaan menossa saareen. Näyttää siltä, kuin Elsa jo seisoisi saarella. Ihmeen fiksusti koirat osaa käyttäytyä jäällä, ei turhia kaahailuja! Onneksi jää ei kuitenkaan koko matkalla ollut kuten kuvassa.., eli päästiin kulkemaan ihan lumisellakin jäällä, joten koirilla oli helpompi liikkua.

Outo valoilmiö naapurisaaren takana.

Hah, kamerasta löytyi vielä yksi pystykorva, eli se samainen Aamu, joka kiihdyttelee mökillä. Tässä kuvassa mökin takana, varjossa, siksi kuva on hieman liian tumma ja rakeinen, mutta ilme on aika mainio!

Aamu mitä ihanin, siis mökkisaaressa. Lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi -2 ja sisätiloissa hirsimökissä kellittiin 20 asteen lämmössä. Järvi peilityyni. Ah sitä rauhaa.

Tämä kuva on otettu klo 9 aamulla. Aivan ihanaa...

Aamun hepuli ennen metsään lähtöä, n. klo 10

Kaverukset Aamu ja Elsa lähtökiihdytyksissä. Elsan suussa rakas Ronsu

Elsa Eläkeläinen, ikää 10 vuotta 8 kk, aina pehmolelu suussa

Aamuisen metsäkävelyn jälkeen oli sitten aika miehittää mökin sohva...Elsa tietenkin keskellä sohvaa, mutta mahtuuhan se Aamukin, kun oikein änkeää. Sopu tilaa antaa!

On muutama asia, joista Elsa ei luovu. Pa*kan syönti ja hiirien listiminen. Vielä on Muori voimissaan, kun pysähtyy täällä mökkisaaressa polulla ja alkaa tonkimaan sammalten seassa. Muutaman sekunnin etsintä tuotti tulosta ja niin siinä kävi, ettei se Elsa löytämä päästäinen nähnyt tulevaa talvea  Miten ihmeessä tuo vanhus toimii? Kuulon vai hajuaistin perusteella?? Noh, seuraavassa mutkassa ei ollut epäillystäkään, minkä aistin varassa koirat kävivät pusikossa...HAJUaistin...nimittäin siellä puskassa, rinteessä oli todisteena löydöksestä pelkkä talouspaperin palanen ja lätyt nuolivat huuliansa..... Ja seuraneidin täytyy myöntää,  että oli helppo suunnistaa koiria kohti loppumatka, sillä lemu, siis LEMU pisti seuraneidinkin nenään. Koirat siis juhlistivat saariviikonloppua herkuttelemalla....a lá metsästäjän torttu (ei siis metsästäjän leike)...vaan ihan aidosti tämä "tuote" oli väännetty metsästäjästä issestään. YÖK

Matka tänne mökkisaareen viikonlopun viettoon oli katketa heti alkuunsa, kun venesatamasta lähdettäessä veneen käynnistysnaru meni rikki....noh, onneksi matka ei ole pitkä, joten ei kun soutamaan. Koirat vähän ihmettelivät, kun venematka sujui soutaen...ja kun lähestyttiin rantaa, Aamulla oli palaa pinna. Se sai vainun "jostain" ja oli hypätä veneestä noin 50 m ennen rantaa. Kyllä, meidän rrrrrrrrauhallinen Aamu istui veneessä, tärisi ja haukkui. Olihan se pakko kytkeä, ettei haavereita saatu enempää sille reissulle. Laiturille kun päästiin, poliisivoimat hyökkäsi raivoissaan haukkuen metsään...hmmm. Syykin selvisi, sillä laiturin vieressä hiekkapohjassa näkyi selvä jälki siitä, että vieras vene oli ollut rantautuneena meidän mökkirantaan. Saamarin metsästäjät! Viime syksynä rikkoivat tässä mökkirannassa meidän ankkuriköyden, nyt sentään se oli ehjä. Aamukin rauhottui, kun totesi, ettei poliiseja tarvittu...Aamu taitaakin olla "susi lampaan vaatteissa", eli tuosta koirasta näköjään löytyy ruutia ja kykyä toimia, kun sitä aidosti tarvitaan! 

Mitähän täällä huomenna tapahtuu??

Eilen illansuussa, siellä mökkisaareessa rannassa kuului kummallista kohinaa. Sen verran outo oli ääni, että siirryttiin koirien kanssa laiturille kummastelemaan ääntä. Jostain syystä seuraneidillä roikkui Canon kaulassa, olikohan ollut tarkoitus kuvat koiruuksia, mutta nämä otukset tarttui kameran muistikortille. Kuvissa laumasta näkyy vain puolet, niin paljon niitä oli, siis noita lintuja. Samat iiiiiiiisot laumat nähtiin jo kun tultiin venellä mökille, silloin lauma lintuja pulikoi naapurisaaren kupeessa. Ja niitä lintuja oli siis PALJON!!  Voi vaan arvata, kuinka koirat seurasi lintuparvea "huuli pyöreänä"...

Apua lajintunnistukseen? Lentävät vesilinnut ei ole seuraneidin vahva puoli...

Mökkihöperöt mökillä, kuinkas muuten...ihanan hiljaista täällä; muutama vene nähty, mutta metsästäjiä ei ole näkynyt. Ja kun hirviporukoita ei näkynyt, lähdettiin metsään, tarkoituksena tehdä se normi vaellus toiselle puolelle saarta. Kamera mukana, kerrankin.

Aina lähtötilanteessa Elsa kerää leluja ja juoksee niiden kanssa. Yleensä Aamu liittyy joukkoon ja yrittää ryöstää Elsalta lelun. Tässä Elsa kyttää Aamua, "Eikö se nyt huomaa, että mulla on lelu?"...:

No huomashan se Aamu! Vaan eipä uskalla koskea...

Lelu vaihtuu. Nyt Elsalla on Ronsu ja Aamu on heti hengessä mukana, HA, nyt leikitään..:

Aamu kutsuu Elsaa leikkiin:

Aamu tekee uuden hyökkäyksen, kuvaaja vaan ei saa koko koiraa kuvaan:

Höh, mihin se Aamu nyt hävis?

Lelut unohdetaan ja lauma lähtee metsään:

Aamu on aina ensimmäisenä ja palaa tässä kuvassa katsomaan, mihin muu lauma jäi...:

Tässä ollaan jo saavuttu toiselle puolelle saarta. Poseeraustauko. Aamun ilmeen perusteella sillä on jo kiire rantaan:

Lähestytään rantaa, Aamu tietysti etujoukoissa:

Saaren toisella puolella tuuli kovaa ja aallot löi kallioita vasten. Aamu menossa uimaan:

Hui mitä aaltoja...tässähän kastuu tassut...:

Hörps, fiksut juo ennen uimista, aallokossa voi suu auki uidessa vaikka hukkua...:

Elsa ilmestyy takavasemmalta ja menee veteen:

Elsa 10 v ja 7 kk uimassa tyrksyissä:

Liukasta kalliota pitkin voi olla hankala päästä ylös, mutta vielä on Muori voimissaan:

Aamu on tässä vaiheessa jo siirtynyt lätäkköleikkeihin kalliolle:

Elsa kuivattelemassa tuulen tuiskeessa:

Tässä lähdettiin takaisin toiselle puolelle saarta, eli mökille:

 Mukava vaelluspätkä jälleen kerran. Seuraneiti ja lätyt nauttii syksystä!

Jos lätyt juoksi viikolla kissapaistin perässä, niin tänään ollaan keskitytty täysin kasvislinjaiseen ruokavalioon...

Ollaan mökkisaaressa, taidetaan olla ainoot pölvästit näillä seuduilla. Päivällä näkyi vielä metsästäjiä, sillä saari on yksi niistä, joilla ajokoira-koe tämän viikonlopun aikana käydään. Kovin on siis rauhallista. Täydellistä, sanoisko.

Lätyt ja seuraneiti poimi tänään puolukoita. Kumma mökkitontti, sillä samoilta mättäiltä kerättiin aiemmin kesällä lähemmäs 30 litraa mustikoita ja nyt seuraneiti pyllisteli siihen malliin noin 10 mettriä mökistä, että lopputuloksena oli ämpärillinen puolukoita. Hmmm, kukahan nekin huolis, meidän kaks pakastinta kun on piripintaan täynnä mustikkaa, vadelmia ja...öööö--- jotain noutajajuttuja  

Ja kumma kyllä, puolukat kelpasi myös koirille. Aamu tosin keskittyi syömään "viinirypäleen" kokoisia mustikoita ja Elsa jäysti välillä kantoa . Mutta seuraneiti ei muista, että koirat ennen tuohon tyyliin olisivat puolukoita napsineet kitaansa. Elsa istui koko ajan noin metrin päässä seuraneidistä, joten voi vaan arvata, kenen takapuolen alla ne suurimmat marjat aina oli. Ja nou hätä, ei seuraneiti ihan siitä Elsan pyllyn alta marjoja sentään poiminut...

Joku tai jokin seuraa meidän touhuja täällä mökkisaaressa. Meidän lauman on tapana kiertää sellainen tunnin lenkki tuolla saaren sisäosissa ja koko matkalta, poluilta löytyy jonkin otuksen jätöksiä. Ja koirat merkkailee tiuhaan, eli reviirikiistoista on ilmeisesti kyse. Mutta mikähän otus reviiristä käy kamppailua? kettu vai supi? Jäniksiä ei tänä vuonna ole pahemmin näkynyt täällä saaressa, joten ehkä kettu repolainen kiertelee samoja lenkkejä mitä me? Ja kerrankin voi seuraneiti olla täysin varma koiriensa syyttömyydestä jäniskannan tilaan

Näin lauloi joku joskus. Ja tänään oli sellainen aamu mökkisaaressa, että syyskuinen aamu ei siitä parane. Järvi peilityyni, aurinkoa, lämpöä kylmän yön jälkeen n. 10 astetta. Tässä vähän kuvasaastetta viikonlopulta...Ikävä kyllä sitä rauhaa, mikä tuolla saaressa vallitsee on ihan mahdoton saada ikuistettua kuviin, mutta muutama yritys tulee tässä:

Ensin valokuva lauantai-illan tunnelma valaistuksesta mökin terassilla:

Elsa nauttii maisemasta sunnuntai-aamuna:

Aamu Aurinkoisen yksi mieli-löhöilypaikoista, eli Aamu laiturilla:

Siinä se taas meni, kesä. Ihmetellessä. Mitään ihmeellistä ei saatu aikaan, ei siis mitään. Ollaan nautittu, samoiltu metsässä ja mökkeilty. Siinäpä ne saavutukset tältä kesältä. Jotain kuitenkin muuttui, muttei hyvään suuntaan, sillä onhan kyse seuraneidin laumasta...Alkukesästä Aurinkoisen suhteen oli vielä ns. tulostavotteita; oli tarkoitus hioa kolmosen kiemuroita, vaikkei vauhtia lisää oltaisi saatukaan. Loppukesästä oli kisoja buukattu joka viikonlopulle...vaan toisin kävi   Mutta mitä tuota enää surkuttelee, kirosana tässä taloudessa on tulevaisuudessakin spondyloosi!

Elsa saavutti elokuun 22. päivä kunnioitettavat 10½ vuotta flattienergiaa. Muori on voinut hyvin koko kesän, mitä nyt kuumuus lisäsi hieman juomista. Vauhti on vielä kova, ottaen huomioon Muorin korkean iän ja risaset tassut. Mutta sisulla, sillä Elsa on aina mennyt eteenpäin. Kulunut kesä oli Elsan yhdestoista kesä, uskomatonta!!

Aamu reagoi koviin ääniin. On aina reagoinut. Pienenä se säikkyi kottikärryn kolinaa, uunin luukun aukaisua ja mm naapurin prätkää. Nykyään kaikki tuollaiset on unohdettu, mutta raketit aiheuttaa hieman maiskuttelua. Aamu siis maiskuttaa, kun hermostuu...

Täällä seuraneidin seudulla juhlitaan tänään huvilakauden päättäjäisiä. On lyhtyjä, soihtuja ja raketteja. Siis raketteja. Kuulostaa siltä, kuin kolmas maailmansota olis alkanut. Normaalisti Aamu Aurinkoinen siis reagoi paukutteluun ja laukauksiin...vaan eipä reagoi taaskaan täällä mökillä. Aamu makoilee rauhallisesti terassilla ja katselee ja kuntelee jyskettä. Siis juu, tuolla tuo koiruus makoilee yksin pimeässä ja katselee ilotulitusta...Hmmm. Miksei se sitten kestä haulikon pauketta?? Mitä seuraneiti on taas tehnyt väärin??

Uusi ajokoira kehissä! Ollaan siis mökkisaaressa ja metsästyskausi on alkanut. Pihaan pöllähti taas joku uljas nuorikko, ajokoira. Sai kyllä kyytiä tytöiltä, ei edes jäänyt tutustumaan, vaan lähti karkuun. Hurja tuo Aurinkoinen! Ja Elsa peesaa, nykyään. Roolit siis on vaihtuneet. Seuraneidin mielestä ajokoirat on ihan mukavia vieraita, mukavempia mitä se sakemanni, joka ilmestyi tänne mökille Elsan juoksun aikoihin...

Hiljaiseloa vietetään koirarintamalla. Seuraneiti ei tiedä mitä tekemistä kehittäisi Aamulle ja kun viime viikonloppuna agikisoissa ollut tuomari kertoi teettävänsä shelttipentueen tulevana syksynä...on seuraneiti vielä enemmän sekaisin. Jatkaakko lättyjen kanssa vai vaihtaako rotua? Apua...

Helteelläkin voi tehdä työtä, ainakin Aurinkoisen mielestä ja jos kyseessä on taiteen tekeminen. Ikävä kyllä teoksesta ei ole tällä kertaa kuvatodistetta, mutta seuraneiti tutustui teokseen tarkemmin, mm. mittaamalla esineiden välimatkat (ilman virallista mittaa tosin) Aamu oli tehnyt suorakaiteen muotoisen asetelman seuraavista esineistä; teelusikka, haarukka ja veitsi oli yhdellä reunalla ja näiden kolmen esineen välissä oli kutakuinkin 2 metriä välimatkaa...aterimista suoraan ylös oli Aamu jättänyt kaksi tennispalloa..., ensimmäinen oli noin kahden metrin päässä suoraan teelusikasta ja seuraava pallo oli suurin piirtein haarukan kohdalla, mutta välimatkaa siis se noin pari metriä. Arvoitukseksi jää, jos Aamulla olisi ollut käytettävissä kolmas tennispallo...mihinkähän kohtaan se olisi jätetty...

Iltapäivällä Aamu sitten säikähti ja kunnolla. Jostain kaukaisuudesta kumpusi se reppana Aamu, joka joskus on tullut nähtyä. Syynä oli veneenkuljettajan huitominen osuttuaan maalipensselillä ampiaispesään ja sen pesän asukit siis teki hyökkäyksen. Ovat mnimittäin veneenkuljettajan kanssa joutuneet maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi ja siitä Aamu ei pitänyt...Aamu meni ns. lukkoon ja katosi mökin taakse. Seuraneiti luuli jossain vaiheessa, että nyt se painajainen sittenkin toteutuu, sillä Aamuun ei saanut pahemmin kontaktia..

Mutta jotain oli kokeiltava. Mökistä hakemaan pari kourallista napuja ja nenätyöhön nurmikolle...Elsa onneksi ei hätkähdä MISTÄÄN ja käytöksellään sai Aamunkin vapautumaan. Nenätyön jälkeen tehtiin vielä tennispallolla vesinoutoja; ihan markkeerauksia, kun oli se "tennispallo-heitin" mukana mökillä. Ja jos Aamu möhli, joutui se uimaan vain todetakseen, ettei suuhun mahdu kahta tennispalloa...Yhden kerran pallo lensi siten, ettei Aamu sitä heittoa nähnyt, mutta kummasti seuraneiti sai Aurinkoisen ohjattua pallolle. Ensin se uskoi sokkolähetystä veteen ja sitten ohjausta pallon suuntaan, laiturin toiselle puolelle...onneks oli rantaa missä kävellä ja auttaa Aamua....sillä nimittäin on niin vahva tahto, että oli pakko saada tuo juttu onnistumaan, että luotto ei menis ihan kokonaan.

Liekö sitten uiminen tai paha säikähdys, mutta lopun päivää Aamu on ollut ihmeen vaisu. Tekiköhän se liian ison loikan veteen ja selkään sattuu nyt??

Meidän tilataiteilija on taas tehnyt yhden teoksen tänään...Huomiotavaa tässä teoksessa on nuo tennispallot ja kuinka ne osuvat tuohon varsinaiseen teokseen...Seuraneiti alkaa ihan oikeasti epäilemään, että Aamu tekee näitä tilateoksiaan tietoisesti, vaikkei se siltä itse tekovaiheessa näytäkään. Tennispallot siis linjassa tuon ylimmäisen istuintyynyn kanssa...Ja käsi sydämmellä, seuraneiti ei koskaan siirtele tavaroita nurmikolle, joten kaikki on ihan Aurinkoisen käsialaa.

Ja tässä itse taiteilijasielu, joka tietää, mihin tyynyä käytetään...tämä kuva on siis otettu, kun Aamu oli raahannut ulos tuon keskimmäisen tyynyn ja odotti että lähdettäisiin metsään. Kun mitään ei alkanut tapahtumaan, A haki vielä tuon yhden tyynyn sisältä. Pallot siis oli jo ruohomatolla...mutta ihmeen säännöllinen kuvio silti, eikö?

Sitten ihan jotain muuta, kuin taidetta...Seuraneiti näki viime yönä painajaista. Unessa Aamu oli kadonnut, juossut metsässä ja joutunut hukkaan. Ja toiveita ei löytymisestä ollut. Unessa pieni tyttö tuli hakemaan seuraneitiä ja halusi näyttää, onko hänen löytämänsä koira Aamu. Ja kyllä, olihan se Aamu, mutta koira oli vain "kuori", piparkakun kokoinen, mutta selvästi Aamu, kuihtuneena maassa. Silti seuraneiti jatkoi etsimistä. Painajaisessa puhelinluettelosta ei löytynyt tarvittavia nimiä ja numeroita ja tilanne oli jo siinä vaiheessa, että seuraneiti tuli siihen tulokseen, että Aamu on menehtynyt ja kohta Elsaakaan ei ole. Hyi, mikä uni. Ja mikä helpotus herätä, ja todeta, että kaksi mustaa höseltää ja haluaa aamuruoan - HETI!

Mistä ihmeestä sitä kaikkea uniinsa kehittääkään. Selvästi seuraneiti käy läpi loman aikana saatua Aamun "diagnoosia" ja pintaan nousee jostain kaukaisuudesta se toivottomuuden tunne, kun mitään ei ole tehtävissä...(eli se tunne, kun Iirikseltä aikoinaan löytyi syöpä) Tosin Aamuhan ei tällä hetkellä paremmin voisi voida, siitä ehkä tämä seuraneidin tunnetila...kun kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin, pelkää silti, että joku vielä vetää maton jalkojen alta...

Kesäloma alkaa vetelemään viimeisiä...ja seuraneiti ikuisti tänään lätyt siinä tilassa, missä ne on olleet aika ison osan tätä lomaa...

Eli tuossa ne pikkuporsaat lepäilee täysin samanlaisissa asennoissa, koivun alla, täällä mökkisaaressa.

Koirista siis huokuu harmoonisuus, rauhallisuus, rentous. Ei siis negatiivisessa mielessä, vaan siis ihan oikeasti. Elsa on ollut tosi rento täällä mökillä ja Aamu on voinut enemmän kuin hyvin. Aamun ilme, olemus ja katse on ollut koko loman parasta antia...voiko koira voidakaan noin hyvin...?

Jos onnellisuuden voisi kiteyttää yhteen hetkeen, on se hetki ollut seuraneidin laumassa tänään.

Aamulla.

Mökkisaaressa.

Tyyni järvi.

Pilvetön taivas, aurinkoa. Istumassa mökin portailla. Heti aamutuimaan, suoraan unten mailta. Molemmat lätyt hakeutuu seuraneidin viereen. Elsa oikealle puolelle istumaan ja Aamu vasemmalle. Siinä me istuttiin, kolmistaan. Ja katseltiin tyyntä järvenselkää. Ja nautittiin. Mietittiin. Elsa nojasi seuraneitiin, Aamu nuoli seuraneidin kättä. Siinäpä se.

Poliisivoimat on välillä korruptoituneet ja vaihtaneet puolta, eli mafian leipiin. Näin vois ainakin täällä laumassa luulla asioiden tapahtuneen, sillä Aamu toimii ja Elsa korjaa voitot itselleen...

Aamu on aina rakastanut kaikkien tavaroiden kantamista...kesän aikana on tullut suosituksi mökkikassien tullaus ja tavaroiden purkaminen...yleensä hampaiden väliin tarttuu päällimäinen leipäpussi, mutta ehei, ei sen takia, että leivät houkuttaa...vaan se muovipussi, joka on leipien ympärillä

Oltiin juuri tultu mökkisaareen ja seuraneiti tyhjensi ruokatavaroita kaapin suojaan. Mafia teki hyökkäyksen...Aamu kävi yhdestä kassista nappaamassa leipäpussin, jossa tosin oli vain kaksi leipää jäljellä. Hitaasti, mutta varmasti Aamu oli menossa kohti ulko-ovea. Kuinka ollakaan, leivät tippuivat matkalla mökin lattialle ja Elsa "the grand mafioso" kävi leipiin kiinni, kuin sika limppuun. Ja siis Aamua ei todellakaan kiinnostanut ruoka, vaan se muovipussi...Seuraneiti, jälleen kerran salamannopea, pelasti leivät eläkeläisen suusta...ts Elsa alkaa olla hidas, sillä ennen seuraneiti ei olisi ehtinyt tilanteeseen mukaan.

Ja sitten ne jokavuotiset sorsaskabat. Joka kesä, siis jokaikinen kesä kuuden vuoden aikana, mitä seuraneiti on mökkinsä omistanut, on täällä käynyt sorsaperhe mustikoita syömässä. Tuskin sama sorsaemo, mutta sukulainen kuitenkin. Tänä vuonna poikaset (luojan kiitos) oli jo lentokykyisiä. Niitä oli 4+emo mustikanvarvuissa ja niitä oli 4+emo järvessä hetken päästä. Emo tosin huusi kutsuhuutoa järvestä jonkin aikaa, joten seuraneidin oli tarkistettava mustikanvarvut, mutta tänä kesänä onni oli myötä...mafia ei verottanut tällä kertaa

Seuraneiti ja lätyt kävivät taas vaelluksella vadelmapuskien seassa. Tunnin poiminnan jälkeen vadelmasaalis oli melkein 3litraa. Siis OLI.

Koirat söivät päivällisensä tuossa mökin rappusten edessä, sillä Elsa ehti uimaan vadelmakeikan jälkeen ja aina uinnin jälkeen lätyillä ei ole asiaa mökkiin. Siis iltaruoka nautitaan täällä mökillä usein ulkona, ihan niin kuin kesällä kuuluu tehdä.

Seuraneiti oli laskenut vadelma-astiansa alimmalle portaalle, noin puolen metrin päähän Aurinkoisen ruokapaikasta. Ja kun veneenkuljettaja kyseli pihakeinusta vadelmasaaliin litramäärää, oli seuraneidin hämmästys suuri, sillä vadelmakiposta oli hävinnyt isohko määrä marjoja. Siis niitä OLI ollut yksi iso taikinakipollinen, vajaa kolme litraa...Siististi oli marjat syöty, toiselta puolelta kippoa. Ja syyllinen on mitä ilmeisemmin Aurinkoinen, sillä kuka muu keksis syödä jälkiruoaksi marjoja, useamman desilitran??

Poliisiopiston päivystys vaihtui tositoimiin. Kesken sisäfileiden grillauksen ja paistinperunoiden paiston ja kastikkeen teon, Aurinkoiselle pukkasi keikkaa.

Seuraneiti oli siis kesken ruoanvalmistuksen ja kävi mökin terassilla kääntymässä. HUI! Mökin rappusten vieressä seisoi ISO saksanpaimenkoira ja UROS, tietysti! Onneksi Elsa on koko ajan noin puolen metrin päässä seuraneidistä, joten tällä kertaa seuraneiti toimi ripeästi. Mökin ovi äkkiä kiinni ja Elsa siis mökkiin. Siinä hötäkässä ovi napsahti lukkoon, mutta onneksi sivuovi pitää lukita avaimella ja se siis oli auki...

Jahas, iso uros siis pihassa. Aamu käyttäytyy oikeaoppisesti. Ei ole yliystävällinen vieraille isoille koirille, vaan kävi heti haukkumassa pystyyn vierailijan. Käsilaukusta tuli niin, että lahdella kaikui...Uros ymmärsi heti, mitä Aamu tarkoitti ja näkihän siitä uroksesta selvästi, ketä varten vieraileva tähti oli paikalle saapunut...

Ja ei muuta kuin puhelinta käteen ja koiranomistajalle soittoa. Kovin monella ei täällä ole isoa urosta, joten ei muuta kuin soitto samalla saarelle, mutta täysin toiselle puolelle. Ja kuten tavallista, aina jokin mättää, niin nytkin. Yksi puhelimista sanoi yhteistyön irti juuri kriittisellä hetkellä ja kun yhteys uroksen omistajaan saatiin, oli miehellä vastaaja päällä. Noh, parin minuutin päästä puhelin soi ja mies oli jo tulossa meillepäin.

Aamu jatkoi uroksen pätkimistä käsilaukulla ja seuraneiti yritti tarjota vieraalle juotavaa ja kohtelias vieras joi tarjottua vettä. Mukava herrasmies, tuli välillä rapsutettavaksikin. Oli se vaan komean kokoinen.

Ja sitten me lähdettiinkin palauttamaan karkulaista isännälleen. Käveltiin noin puoli kilometriä metsässä ja sitten Aamu päästi taas ilmoille "hälytys"-haukun ja niinhän se sakemannin isäntä löytyi.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Pariin otteeseen oli Elsa tulla mökistä lasioven läpi suutuksissaan, mutta onneksi ovi kesti. Ja Aamu hoiti homman kotiin. Jonkin asteista tyhmänrohkeutta tosin haukkua hampaat irvessä isolle sakemannille, mutta haukulla oli tietty tarkoitus, eli ajaa vieras pois...ei täällä siis turhaan ole harjoiteltu ja haukuttu kaikille möröille...

Oi ei, Aamu Aurinkoinen, neljä wee, on keksinyt tiskipaljun täällä mökillä. Nyt on parina päivänä piha näyttänyt siltä, että taivaalta sataa haarukoita, veitsiä ja lusikoita...Aamu kun ripottelee tavaroita pitkin pihaa, siis jollei niitä kukaan ensin huomaa...taideteosta pukkaa, juu.

Kaikkea muuta kivaakin ollaan tänään touhuttu. Klickeri kun on löytänyt tiensä tänne mökille, on hyvä testailla opittua. Filtti pihamaalle ja koirat töihin. Muistelemaan kotona opittuja temppuja. Ei niin terävää toimintaa, mutta noh, ollaanhan me lomalla. Elsa itse asiassa muisti asiat paremmin tänään. Oliko syynä sitten väärä filtti vai seuraneidin väärä toiminta, tiedä sitten, mutta Aamu ei tänään häikäissyt. Muuta kuin "perusasennon" treenissä. Kyllä klickerillä vaan saa ihmeitä aikaan...koira, joka ei todellakaan halua tehdä töitä, täpittää silmiin pitkiäkin aikoja, pelkästään siksi, että haluaa kuulla "klick" äänen. Kyllä Aamu osaa, seuraneiti ei vaan ole tajunnut poimia niitä kultahippuja meidän tähänastisesta arjesta.

Elsalle on muuten syötety sitä sikakallista SAMYLIN- pulveria muutama päivä. Ei mitään eroa voinnissa. Pussissa on 4 g tuotetta ja sitä tulee antaa kahdesti päivässä. Ja kahden viikon kuuri maksoi noin 80€...+postimaksut. Eläinlääkärin mukaan Elsa saa jo syömästään kuivamuonasta samoja aineita kuin Samylinista, mutta kaikkea on kokeiltava... 

Aurinkoisen päivä oli mennä pilalle heti aamusta. Lähdettiin täällä mökkisaaressa samoilemaan, eli aamulenkille metsään ja koska marjakausi on parhaimillaan, lauma suunnisti vadelmapaikalle. Ja kyllä, vatutkin alkaa kypsymään, saldo oli 1 litra kypsiä marjoja ja lisää on tulossa.

On sitten eri asia, uskaltaako tuohon ryteikköön enää mennä. Kesken vaivalloisen poimimisen (sillä vattupaikka on hakkuualueella, jonne on jätetty kaikki risukasat) Aamu saa pienimuotoisen "huolestumis"-kohtauksen. Se nuoli takakinttuaan, mutta ei oikein ollut varma, mistä viholainen on hyökännyt. Koirien ympärillä kuhisi ötököitä; paarmoja ja pikkukärpäsiä, mutta ampiaisia ei näkynyt, muuta kuin vadelmien kimpussa.

Silti vihollinen oli käynyt Aamun kimppuun ja reppana oli erittäin harmissaan kipeän kinttunsa kanssa. Pistoskohdaksi varmistui takakintereen sisäpuolinen lihas ja siinä selvä punainen läiskä. Ei kahta reikää, ei siis käärmeepurema, ilmeisesti ampiainen (tai maa-ampiainen). Noh, Elsakin pörräsi siihen tyyliin, että jokin kärpästä suurempi öttiäinen oli tehnyt hyökkäyksen, joten siirryttiin vähin äänin pois alueelta ja jatkettiin aamukävelyä.

Vaan Aamu olikin sitä mieltä, ettei kipeän kintun kanssa voi kävellä...eli saatiin kääntyä mökille takaisin, sillä seuraneiti halusi olla varma siitä, ettei kyseessä todellakaan ollut käärmehäärme joka Aamua oli maistanut. Käärmeenpuremaistahan ei saisikovin liikutella. Eli ei muuta kuin mökille ja Aamu jorpakkoon seisomaan kinttunsa kanssa. Siellä se seisoskeli tovin ja mahtoi tuntua hyvältä. Kyypakkausta ei annettu, mutta kortisoonisalvaa pistoskohtaan sipaisu. Ja potilas painui itse mökiin sisälle ja otti nokkaunet sohvalla. Noin tunnin päästä Aamu heräili uuteen keikkaan, vuorossa oli mustikanpoimintaa, eikä enää kinttukipuilusta tietoakaan. Mutta kyllä tuo neiti onkin herkkis...Elsaa saattoi samassa rytäkässä pistää myös öttiäiset, mutta sen olemuksesta ei mitään erikoista huomannut.

Nyt olis sitten tarkoituksena lähteä uudemman kerran tuonne metsikköön, marjakippo mukana, totta kai, sillä herkkutatteja ja kanttarellejakin voi löytyä. Voi koiraparkoja, ne joutuu sietämään seuraneidin marjastushysteriaa. Ja vadelmakausi vasta tekee tuloaan...viime vuonna villivadelmia tuli poimittua päiväkirjamerkintöjen mukaan yhteensä 40 litraa...

Aurinkoisen mielipaikka löhötä täällä mökkisaaressa on terassilla oleva paaaaaksu patja. Patja on sijoitettu siten, että kun lätty hieman nostaa päätänsä, voi pään laittaa roikkumaan terassin kaiteen alapuulle. Olipas tämä nyt vaikea selittää. Anyway, kun siitä ohi sitten kulkee, on Aamulla tapana kuikuilla ja läpsyttää hännällä. Ja seuraneiti on alkanut kutsumaan Aamua kioskimyyjäksi, koska tuo "luukussa" päivystävä koiruus on niin mainio siinä patjalla löhötessään.

Eilen, kun seuraneiti oli saunonut ja käveli kioskimyyjän ohi, vilkaisi kioskimyyjä nopeasti alas patjalleen, kun seuraneiti pysähtyi puhelemaan pehmosia koiralleen. Ja sillä katseella oli tarkoitus. Aamu halusi näytttää, mitä sillä oli siellä kioskissaan myytävänä. Höh. Patjalla lojui kaukosäädin! Kaukosäädin on AINA kuulunut niihin kapistuksiin, joiden luovutuksesta on Aurinkoista palkattu. Sillä seurauksella, että Aamu yleensä joka päivä kaupunkiolosuhteissa hakee jostain kaukosäätimen seuraneidille. Tämä palkkaus-järjestelmä on ihan tietoistesti tehty, sillä Elsan ollessa nuori (kääk) mahtoi ainakin pari kaukosäädintä tuhoutua (ja pari kännyä ja pari yöpöydän lamppua ja pari jne, jne,  jne).

Palkkaus on siis tuottanut tulosta. Koska eilen ei Aamu päässyt tuomaan kaukosäädintä saunaan, niin sitä oli pitänyt jäädä hautomaan siihen terassin pedille. Ja kun seuraneiti sitten käveli siitä ohi, yksi katse riitti kertomaan, että jotain oli otettu talteen. Ja kyllä, palkkaahan siitä seurasi. Kyllä me oltais varmaan etsitty sitä kaukosäädintä, jollei Aurinkoinen olis katseellaan paljastanut kaukosäätimen olinpaikkaa...

Lomalla eletään kuin pellossa...tai mustikkavarvuissa. Eli seuraneiti on kuluttanut lomapäivän mustikoita poimien ja jännittävää kirjaa lukien. Jännitystä on muutenkin saatu, sillä nuo poliisiopistolaiset päivystää kaikkia meidän palstalle pyrkiviä marjanpoimijoita. Aamu käy haukkumassa kaikki pystyyn ja aloittaa haukkumisensa aina sellaisella ulvonnalla, että joku voi pian erehtyä luulemaan, että on tosi kyseessä. Höh, meidän Aamu Aurinkoinen, kaikkien avuttomien sankari? Juu, se todellakin on sitä mieltä, että kaikki jotka istuu meidän tontilla marjoja poimien on haukuttava pystyyn...Tosin jokainen tähän asti tontille pyrkinyt marjanpoimija on osoittautunut ihan mukavaksi immeiseksi ja mukavahan se on kun ihmisiä käy...kunhan eivät ihan mökkipihaan pölähdä kippoineen...

Huonosti kävi ensimmäisen puolen litran suhteen, jonka seuraneiti oli kuppiinsa kerännyt. "Jokin" rasahti metsässä ja molemmat koirat kiihdyttivät hälytys-keikalle suoraan seuraneidin kupin yli...ne niistä marjoista...Mutta on niitä marjoja tuon episodin jälkeen poimittu lisää...ja koirat pidettiin kaukana siitä marjakiposta...

Todisteaineistoa lomalöhöilystä...Elsa vaan on sellainen linssilude...siitä saa niin kauniita kuvia. Muori kun osaa katsoa kameraan:

Ja tässä kuvassa kiteytyy meidän lauman loma...saarifiilistelyä; Aamu mielipaikallaan mökin terassilla...erittäin rentoutuneena

On olemassa nappulajalkapalloa ja sitten seuraneidin lauman harrastamaa nappulauintia. Selveydeksi on kerrottava, että kyseessä ei ole joukkueellinen lapsia, jotka ui seuraneidin mökkirannassa vaan nappulauintiin tarvitaan seuraavat ainekset: Ahne koira (uimataitoinen mielellään), tyyni järvi (mieluiten hellepäivä) ja pari kourallista koirien kuivanapuja (kelluvia sellaisia).

Seuraneiti siis heitti pari kourallista Elsan kalliita dieettinapuja järveen ja käskytti koiransa uimaan. Koiria oli sitten laiturilta mukava katsella. Elsa Eläkeläinen tohotti tyylilleen uskollisena; nenä kävi kuin imurilla, mutta hosuminen aiheutti sen, että muori hörppi välillä vettä "väärään kurkkuun" ja joutui käydä rannalla tasaamassa hengitystään. Aamu ei ensin tajunnut tekniikkaa, mutta paransi selvästi tyyliä koko ajan. Ui rauhallisesti, isoa ympyrää ja käytii nenäänsä hyvin. Ja JOS koira luottaisi tässä tapauksessa ohjaajaansa, olisi tuokiosta kehittynyt ihan oikeaoppinen ohjaustehtävä. Aamu vaan uskoi enemmän nenäänsä, Elsa vanhemman viisaudella uskoi seuraneidin ohjausviittoiluja laiturin nokasta. Samoin sai hiottua ns. lähihakua, tosin vaan käskyn avulla, sillä pilli roikkui mökin seinällä. Mutta sitä käskyä Aamu kuunteli hyvin! Mahtoi taas naapurit ihmetellä...luulivatkohan ne, että seuraneiti yrittää kuviouintiharjoituksia koiriensa kanssa?? Kun  käskyt oli suurinpiirtein;, "joo, joo", "hyvä!", "mene vaan" ja "siinä, siinä"...Ja lopussa Aamu alkoi käyttämään myös näköaistiaan; se nosti hieman päätään ja alkooi tähyilemään veden pintaa. Elsa taas siinä vaiheessa käytti järkeään toisella tavalla, poistui rantaan, hieman kauemmaksi ja etsi niitä nappuloita, jotka polskinnan seurauksena oli ajautuneet jo rantapöheikköön...Kyllä fiksut pärjää!

Kaiken kaikkiaan uintihetkessä oli monta hyvää asiaa; molemmat 'invalidit' sai parasta liikuntaa; Aamu selälleen ja Elsa kipeille tassuilleen. Kyllä ne siellä järvessä kaiken kaikkiaan varmaan puoli tuntia pulikoi, sillä seurauksella, että kylmähän siinä tuli...siis koirille. Ei muuta kuin pyyhekuivaukseen koirat ja lämmittelypyrähdys metsässä. Ja taas oli hyvä olla...

Uinnin jälkeen siirryttiin poimimaan mustikoita. Kaikki kolme; seuraneiti ja lätyt. Tosin lättyjen poiminen meni ns. yhteiseen hyvään, eli suoraan kunkin koiran mahaan...Seuraneidin saldoksi tuli litra mustikoita ja muutama paarman purema...harvoin sitä bikinit päällä tulee mustikoita poimittua.

Mustikkametsästä sitten souturetkelle. Aamu alkoi jo siinä vaiheessa olemaan aika sippi, se nukkui soutuvenessä siten, että pää roikkui laidan yli, juuri ja juuri vesirajan yläpuolella. Elsa nukahti veneen pohjalle, joten se niistä soutelumaisemista...

Ei ihme että koiria nyt väsyttää; ensin tunnin samoilu tuolla metsässä ja sitten aamupäivän ohjelmatarjonta. Nyt täällä on nukkuvien puolue. Seuraneiti on ainoa, joka on hereillä. Tässä terassilla ison aurinkovarjon alla on mukava näpytellä näitä tunnelmia talvea varten muistiin. Järvi nimittäin on peilityyni ja aurinko paistaa...Ah, tätä lomaa!!

Mitään ei tapahdu tässä laumassa. Me vaan olla köllötetään ja samotaan metsässä. Aurinkoinen siirtelee tavaroita ja syö mustikoita. Ui ja voi hyvin. Elsa Eläkeläinen on erittäin rento...paitsi tänään, kun suosikkihenkilö kävi täällä mökillä kahvilla...Elsa kun rakastaa roikkua tuon ihmisen letissä...tai siis lähinnä kiskaista siitä aina kun tilaisuus siihen annetaan. Kumma, miten tietyt tavat ei koskaan unohdu...

Ja sitten kaiken tuon löhöilyn välissä lätyt leikkii poliisiopistoa. Päivystävät jokaista venettä, joka järvellä kulkee ja jokainen rasahdus metsästä saa poliisivoimat valmiustilaan. Mutta kuka tänne nyt tulisi mörköilemään...joten eiköhän nuo poliisiopistolaiset vois jäädä kans lomalle...

Torstai on toivoa täynnä. Aamu Aurinkoinen voi tänään hyvin. Mistä ihmeestä se eilinen sitten johtuikin, on eilen kärsitty. Jollain tavoin tuli mieleen Iiris-vainaa, se syöpään menehtynyt, sillä Aamu oli eilen yhtä apaattinen kuin Iiris silloin kesällä -03, kun syöpä vei voimia. Mahtoikohan Aamulla olla eilen  kuumetta? Ainakaan se ei ollut oma itsensä.

Mutta tänään heti aamusta Aurinkoinen oli kuin toinen koira. Seuraneiti huomasi heti aamutuimaan ne pienen, pienet asiat, joista vain oman koiransa hyvinvoinnin huomaa. Metsäkeikalla oli vauhtia ja kierrokset pusikoissa pitkät. Kumma, miten seuraneiti on tähän asti manaillut sitä, että Aamu kaahailee liian kaukana muusta laumasta ja nyt kun se sitä tekee, seuraneidin tulee hyvä olla. Aamu siis voi hyvin. Nytkin se köllöttää tassut taivasta kohden tuossa mökin nurmikolla ja hankkii rusketusta mahanahkaansa. Ja ennen sitä se kävi keikalla tiskipaljussa ja haki tiskipaljusta tiskiä. Ja aamupäivällä seuraneidin siivotessa, katosi siivousvälineitä. Joten kaikki näyttäis olevan niin kuin ennen. Siis tänään. Huomisesta kun ei taas tiedä...

Spondyloosidiagnoosista on melkein tunnilleen kulunut nyt viikko. Viikko, jolloin on asioita pohdittu, hiljaa ilman sanoja ja välillä on joku sanonut ilmoille jonkin ajatuksen asiasta. Faktaa on silti se, että tämänhän seuraneiti aavisti jo aikoja sitten. Ei vain uskaltanut uskoa omaa intuitiota. Oireet oli näkyvissä; tahtirikko kävellessä, hyppyhaluttomuus, ristiselän lihasten nykiminen. Ulkopuolinen tuskin näitä asioita olisi osannut Aurinkoisesta lukea, mutta kun kerran on spondyloosinkoiran omistanut, on oireita helppoa tutkailla. Ja näin jälkikäteen; ollaan mietitty ja luultu, että Aamu on aikuistunut ja tullut vieläkin rauhallisemmaksti sterilaation myötä. Ehkä asia on osaksi näin, mutta kyllähän se on niinkin, että kipeänä on vaikea nauttia elämästä.

Mutta lohduttavaa oli eläinlääkärin sanat "sinä et sitä ole rikkonut". Niin, sen tajuaa järjellä, sen verran ollaan näistä asioista perillä. Agility aloitettiin vasta kun Aamu oli yli vuoden ja senkin jälkeen ollaan harjoiteltu järkevästi, onhan koira niin iso kokoinen. Spondyloosin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ei tiedetä. Puhutaan osaksi perinnöllisyydestä, mutta tiedä sitten. Pikakatsaus nettiin ja rodut, joilla sairautta eniten esiintyy on bokseri, kultainen noutaja ja.....sileäkarvainen noutaja. Seuraneitikin voi heti luetella yli kymmenen flattia, joilla tuo sairaus on todettu, joten jonkin asteinen rodussa esiintyvä sairaus on kyseessä.

Ajatuksia tulee ja menee...ja Aamu on Aamu. Tuossa se äsken istui vispilä suussa, oli siis bongannut sen tiskien joukosta. Sillä on nyt tylsää, tarttis kehitellä jotain....

Eilen Aamu ei saanut enää kipulääkettä...ja tänään koira on enemmän kuin vaisu. Metsässä koira käveli polulla perässä, ei meidän Aamun tapaista, ei todellaakaan! Onko selkä noin kipeä? Onko seuraavan nikaman silloittuminen nyt alkanut, vai mistä on kyse? Kurjaaa, todellakin kurjaa. Seuraneiti ei oikein usko sitä, kun ihmiset sanovat, ettei spondyloosi koira oireile. Pah. Toinen sellainen koira on nyt tässä talouudessa ja kyllä seuraneiti kipuilevan koiran tunnistaa...

Ja kun oikein näitä mökin kaappeja kaivoi, niin löytyihän täältä 4 tabua koiran särkylääkettä, joten seuraneiti antoi sittenkin Aurinkoiselle särkylääkettä...Korviakin hoidetaan. Oli edelllisestä hoitojaksosta kulunutkin yli 2 vuotta. Korvat eivät Aamua ole haitanneet, mutta voi viude, mitä sieltä nyt erittyy, kun niitä liotetaan ja lääkitään. Ja sen seurauksena moottorisahan ääni ei ole pop Aurinkoisen mielestä, ymmärrettävää, jos korvat on täynnä mömmöä/lääkettä. Seuraneiti on itse ns. korvapotilas ja sairastanut aikuisiälläkin muutaman erittäin kivuliaan korvatulehduksen, joten kaikki sympatiat menee tällä hetkellä Aamulle.

Elsa? Juu. Pirteä kuin peipponen, pomppii kuin aropupu. Ei nuku, vaan oon itse asiassa tarkkkana kuin porkkana koko ajan. Mutta juo. Juo, juo, juo. Ja juoksuja ei kuulu.

Kuka sanoi, että koiranomistajan elämä on helppoa?

Seuraneiti vietti eilisen päivän mantereella, on yhtä sun toista asiaa hoidettavana. Ja sillä aikaa loput laumasta vietti aikaansa mökkisaaressa. Vaan Aamu olikin hukassa pariin otteeseen...mutta ei se kaukana ollut, makoili molemmilla 'hukkareissuilla' laiturilla eikä suostunut tulemaan kutsusta...Luulikohan se reppana, että seuraneiti tulee uimalla kaupungista?? Hmmm.

No anyway, kuvatodistettakin löytyy. Näköjään joku muukin tässä taloudessa osaa käyttää seuraneidin kameraa...ja huom, Elsa ei ole toiminut kuvaajana, vaikka aivojaan käyttääkin.

Eli tässä Aamu makoilee  ja odottaa seuraneitiä saapuvaksi kaupungista.

Elsa muuten huijaa. Ja kunnolla. Kun seuraneiti menee saunaan täällä mökillä, käyttää Else-maj tilaisuutta hyväkseen ja häipyy syömään multaa ja juurakoita. Vaan seuraneiti katkaisi tuon kierteen parina iltana ja telkesi eläkeläisen löylyjen ajaksi saunakamariin. Noh, ei siinä mitään. Tänään Elsa näytti selvästi seuraneidille, että "mee sä vaan saunaan, mä meen tänne mökin terassille Aamun seuraks makoilemaan,,,ei, en mee syömään moskaa" Mutta voi vain arvata, mistä Elsa löytyi hetken päästä...juupa juu, saunan takaa, multaa syömästä. Se kurja huijaa, ja tämä hullu uskoo tuota koiraa!! Kumpi tässä komentaa ja ketä??

Virallisesti seuraneidin loma alkaa huomenna maanantaina, mutta viikonlopun aikana on jo treenailtu kovasti loma-asioita. On nukuttu kauan, samoiltu metsässä, tehty puutöitä ja tietysti grillattu.

Lätyt, nuo ikuiset lomailijat ovat kaikessa intensiivisesti mukana. Paitsi puutöissä. Kaatuvien puiden alle ei sessuilla ole asiaa, vois muuten mennä loma pieleen, jos niin sattuis...

Eikös muuten lomalla helposti mene nukkumisrytmi sekaisin? Aurinkoinen on  jo aloittanut sekoilun tuon suhteen. Sekä lauantai, että sunnuntai-aamuina, klo 04.00 on Aurinkoinen vikissyt seuraneidin sängyn vieressä....ulos piti päästä tortulle. Noh, eipä tuo haittaa, auringonnousu on täällä mökkisaaressa aivan upeaa katseltavaa ja kun tietää, että uniaikaa on vaikka 5 viikkoa, voi seuraneiti mielellään viettää aikaansa Aurinkoisen kanssa auringonnousua katsellen. Mutta se, mikä seuraneidin keskivartalon kohdilta löytyi sitten aamu yhdeksältä, ei yleensä kuulu meidän lomaan...Aamu  Aurinkoinen käytti seuraneitiä yhdistettynä tyynynä ja patjana...ei ihme, jos seuraneidillä on selkä jumissa...mutta Aurinkoinen näytti nukkuneen hyvin...koko painollaan. Ja muuten, Aurinkoinen on laihtunut. Alkoi steriloinnin tuomat muutokset näkyä neidillä vyötärön kohdilla, vaan ei näy enää. Neiti pitäisi punnita, ei pysähdy vaaka enää 33 kg kohdilla, ei!

Mitäs seuraneiti syyttää näistä uimarenkaista vyötäröllä??

Seuraneiti nukkui tänään univelkojaan plussan puolelle. Heräsi siis "vasta" 08.30 ja totesi, että lämpömittari näytti jo siinä vaiheessa hellelukemia. Ei siis mitään asiaa metsälenkille kahden mustan kanssa, vaikka mahdollisuus uintiin ollisikin lenkin oheessa. Yli kymmenen vuotias koira voi paremmin, kun omistaja käyttää järkeä (?) vaimitensentoli...

Mutta koirat ovat tapojensa orjia. Kun aamutoimet oli tehty, alkoi Aamu Aurinkoinen haikailla metsään. Joten jotain oli keksittävä...ei muuta kuin venekuski soutuveneeseen ja sylillinen dummyja soutuveneen pohjalle ja veneen nokka kohti järven selkää. Veneenkuljettaja pysähtyi noin 40-50 m rannasta ja alkoi heittoharjoitukset. Ykkösmarkkeerauksia tehtiin ja samalla sai harjoitella molemmilla koirilla sitä, ettei paukusta lähdetä, vaan pudotuspaikka on havaittava, ennen kuin tulee lupa noutaa. Vaikka Aurinkoinen muuten välillä nössöilee hakujutuissa, niin vesinoudot ON POP Aurinkoisen mielestä. Elsakin sai tehdä hommia ja itse asiassa palautti nopeammin ja paremmin mitä tuo toinen koiruus.

Päivä on jatkunut varjossa löhöillen. Äsken tosin veneenkuljettaja teki yrityksen lähteä soutelemaan koirien kanssa, mutta noin 20 metriä rannasta ensin Elsa hyppäsi veneestä, jonka jälkeen Aamu heti perässä. Syy oli pelkästään se, että seuraneiti seisoi laiturilla, sillä muutoinhan nuo otukset tykkäävät soutokeikoista...

Nyt on lämpömittarissa pohjoisen puolella +27 astetta ja kello on vasta 12.30. Saas nährä kuinka kuuma tänään vielä tulee...

Helteet pitää otteessaan. Eli koiranomistajat elää säästöliekillä. Varsinkin mustien koirien omistajat JA vanhojen koirien omistajat. Pakko ajatella tuota eläkeläistä. Tässä vaiheessa ei enää ole tärkeää fyysisen kunnon ylläpitäminen, vaan se, että elämä on kivaa. Ja Elsalla on aina elämä kivaa. Tai sitten ei.

Aamu Aurinkoinen hoitelee suojelupoliisin virkaa. Ainakin täällä mökillä. Aika ajoin tuuli tuo hajun jostain todella vaarallisesta, ja Aamu syöksyy metsään haukkuen möreällä äänellä. Reppana. Tai sitten ei. Ehkä seuraneiti vaan kuvittelee, että meillä asuu nössö Aamu. Ehkä sittenkin susi lampaan vaatteissa. Parempi niin.

Lomaa odotellessa, mökkeily jatkuu. Ja muuten, tuosta tuulesta, joka tuo hajuja jostain ns. vaarallisesta; seuraneidin seuraavan koiran nimi on Tuuli. Jos nimi vaikka olis enne. Myrskyn merkki...tai sitten ei...

Paluu arkeen tapahtuu kuten Uuno Turhapuron muisti; pätkittäin. Seuraneidin maha venyi ja paukkui juhannuksena grillattujen einesten ansiosta ja eilisissä agitreeneissä ei polvi noussut oikein ripeästi....suoraan sanottuna hävetti. Mikä rapakunto kartturilla onkaan!

Aamu Aurinkoinen ja Elsa Eläkeläinen ovat myös palanneet ruotuun. Kotona on naapurin kissat haukuttu ja mökillä oli natura-päivystys huippuluokkaa. Tosin meillä siellä mökillä päin päivysti vähän muutkin viranomaiset...eli niistä juhannuksena hukkuneista 2 hukkui samoihin vesiin...ja sunnuntaina vielä poliisivoiminen (?) helikopteri pörräsi viereisen saaren yläpuolella kome kierrosta... NO anyway, seuraneidin lauma on viettänyt erittäin rentouttavan juhannuksen mökkisaaressa...

Eiliset reenit. Kyllä. Ensin voi seuraneiti tunnustaa, että p-i-k-k-a-s-e-n otti vastaan lähteä reeneihin, mutta kyllä reenihetki kuitenkin kannatti. Reenari oli luvannut jatkoa edellisen kerran reenriratoihin ja tällä kertaa olo tuntuikin jo varmemmalta. Aamu tsemppasi, tosin tehtiin niitä kaaoslähtöjä....siis todellakin kaaoslähtöjä! Kisoissa tuskin uskaltaisin tehdä tuollaista, vaikka miksei sitäkin vois kokeilla? Aamu pääsi muuten ekaa kertaa elämässään miespuolisen ohjattavaksi...eli reenari halusi kokeilla ohjata pitkästä aikaa isoa koiraa radalla. Ja Aamuhan suostuu mihin vaan, kunhan ensin vilauttaa pakasterasiaa. Itse reenari, tuomari Virtanenhan aloitti oman agilityuransa aikoinaan 1990-luvulla Cindy-nimisen kultsun kanssa, joten täytyihän seuraneidin suoda herra reenarille muisteluhetki. Hyvin Aamu pomppi ja siitä radasta on kuvatodistettakin, mutta säästetään reenari julkisuudelta mustan koiran kanssa. Ne, jotka ovat Aamun luonnossa tavanneet, voivat vain kuvitella, ettei meno ollut kovin virtaviivaista...mutta eihän kaikkien tarvitse olla nopeita bortsuja, eihän??

Seuraneiti on täällä mökkisaaressa tehnyt kaasu-uunissa raparperi-piirakkaa. Nuorena Aamu Aurinkoinen ei voinut oleilla mökissä, jos uuniluukku aukaistiin. Uunin luukun aukaisu ääni sai itse asiassa Aamun ihan paniikiin ja ulos oli päästävä. Kauhujen keittiö siis, kokki vaan ei missään vaiheessa ole Aamulle uunin luukusta tehnyt numeroa. Jos on pelottanut, on ulos päässyt. Tosin seuraneiti ei koskaan ole ymmärtänyt muuten niin coolin Aamun pelkotiloja...uuniluukku, kottikärry, moottorisaha...Oliskohan Aamun nuoruuden korvatulehdukset ja hiiva korvissa tehnyt korvista ääniherkät? Mene ja tiedä. Onneksi mikään noista asioista ei enää pelota Aurinkoista ja raparperipiirakkakin paistui ilman Aamun skitsoiluja 

Elsan nenä toimii, vaikka eihän itse hajuaistissa ole mitään häikkää ollutkaan, mitä nyt pieni harmaa piste siinä kirsun välivaossa eilisen 'lasisirpale-onnettomuuden' jälkeen....Itse potilas-tapaus pötköttää tuossa seuraneidin selän takana kaikki neljä tassua kohti mökin hirsikattoa = miten niin juhannus??

Ollaan siis jo Jussin vietossa mökkisaaressa. Koirat ovat ottaneet ensimmäiset aloe vera-kylvyt sisälammessa ja exspotit on laitettu toista kertaa tänä kesänä niskaan/persuksiin (siis koirille). Onneksi. Ensimmäinen punkki nimittäin oli kiinni Aurinkoisen silmäkulmassa heti kun mökkirantaan päästiin veneellä...ihme veijareita nuo punkit...

Tässä muutama kuukausi sitten tuli töllöttimestä ohjelma, jossa käsiteltiin koirien oppimista ja käyttäytymistä. Kyseisessä pätkässä esiteltiin USAssa asusteleva dobberi, joka oli saanut uuden kodin kadulla vietetyn nuoruusajan jälkeen. Uudessa kodissaan tuo koira oli sitten alkanut systemaattisesti järjestelemään lukuista määrää pehmolelujansa; säännöllisiin muotoihin ja samanlaiset pehmolelut samaan kasaan. Noh, eihän sitä olis uskonut, jollei dobberin omistaja olisi saanut koiransa touhuja nauhalle. Joku asiantuntija siinä sitten yritti selittää tuon kyseisen dobberin käytöstä, pystymättä sanomaan, miksi koira järjesteli lelujaan. Epäili nuoruusvuosien traumojen olevan syy siihen, että koira pyrki säännönmukaisilla kuvioillaan ja kasoillaan järjestämään itselleen "sisäistä rauhaa".

No, mene ja tiedä, ohjelma oli kiinnostava. Tänään mökkisaaressa seuraneiti aamulla jäi mökin portaille tuijottamaan kuviota ruohomatolla. Aamu oli raahannut pienen määrän tavaroita mökistä pihalle ja tämä käytös yleensä liittyy ns. lähtötunnelmiin, eli kun Aamu odottaa, että päästään aamukävelylle metsään. Nyt sitten herää ksyymys, onko tavarat ihan vahingossa säännöllisessä kuviossa, aika tasan tarkkaan samojen etäisyyksien päässä toisistaan, vai onko Aamulla ollut jokin tarkoitus, kun tavaroita pihalle kantoi. Tästä löytyy kuvatodiste, kerrankin oli kamera lähellä! Onko siis Aamulla ollut traumaattinen nuoruus, vai onko kyseessä puhdas sattuma. Vai onko seuraneidillä sittenkin käsissä erittäin älykäs yksilö, joka vaan ei pääse oikeuksiinsa näissä seuraneidin näpeissä? 

Näin meillä tänään aamulla noin klo 07.30

Aamu aamu-uinnilla

Onneksi hellepäivä osui sunnuntaille...Herättiin aikaisin täällä mökkisaaressa, aamut täällä on parhaimpia. Tyyni järvenselkä ja linnut laulaa.

Koirat ottavat iisisti, sillä tästä päivästä tulee lämmin! Aamu aloitettiin uimalla, tai siis koirat ui, seuraneiti seuraili laiturilla otusten polskuttelua. Seuraneidin sunnuntai-aamun pilasi kuitenkin persuksissa kiinni oleva punkki, joka oli kinkkuun käynyt kiinni yön aikana. Ei muuta kuin punkkipihdit soimaan ja punkki poiston jälkeen tulitikulla soihduksi (siis punkki, ei seuraneidin kinkku...). Oli muuten jo toinen punkki, joka seuraneidissä oli kiinni tämän viikonlopun aikana! Auts. Elsahan on aina tälläisissä tilanteissa työnjohtaja, oli sitten kyse Aamun kynsien leikkuusta tai muista hoitotoimenpiteistä. Ja yleensähän meillä koirat ovat saaneet "palkkaa" esim juuri punkinpoiston jälkeen, kunhan ovat sietäneet toimenpiteen liikkumatta. Ja kuka sitä ei nyt namin takia liikkumatta olisi? Niinpä Elsa tänän aamuna, heti välittömästi sen jälkeen, kun seuraneidin kinkusta oli postettu punkki, juoksi mökkiin sisälle ja oli sitä mieltä, että nyt olis keksin paikka! Eli Elsan mielestä keksi olis kuulunut laaduntarkkailijalle, ei niinkään "potilaalle"

Hetki sitten pohjoisen puolen lämpömittari näytti lukemaa +24...ja ollaan siis saaristossa...ei sisämaassa...huh hellettä!

Elsan hovihieroja kävi. Seuraneiti esitteli hierojalle paikan, jossa epäilee vahingon käyneen, eli siellä pihan nurkassa, verkkoaidatun männyn luona. Todisteita ei ole, mitä nyt koira ontunut jo toista viikkoa. Kunnon vehähdys/revähdys oikeassa lavassa on, mutta nätisti Elsa antoi hieroa. Hovihieroja tosin sai naamansa pestyä useaan otteeseen ja Elsa heitti parit kuperkeikat olohuoneen lattialla. Siis totta, Elsa osaa tehdä kuperkeikan. Jos seuraneiti istuu lattialla tulee Elsa syliin pää edeltä ja kiepsauttaa kuperkeikan. Mahtoi hieronta tuntua hyvältä.

Nyt ollaan jo mökkisaaressa. Koirat ovat kirmanneet mustikanvarvuissa ja syöneet iltaruokansa. Elsaa pidetään vielä aisoissa () mutta muuten ollaan aika tavalla palattu normaalin päiväjärjestykseen. Erona siis vain se, ettei elsa ole päässyt kävelylle yli viikkoon...

Ihmeparantuminen on tapahtunut. Elsa voi hyvin, jos ottaa huomioon, missä kunnossa etutassu oli keskiviikkona. Elsa on saanut levätä ja 'ottaa iisisti'. Tänään aamulla se tosin oli mukana pienellä metsäkävelyllä, mutta iltalenkille se ei enää saanut kulkulupaa. Ja sekös otti Muoria pattiin...sillä mieli tekee metsään...eikä tuo tajua, että kinttu on metsässä poukkoilun jälkeen rampa. Vaikka hyvinhän tuo Muori on tänään tsempannut täällä mökkisaaressa...saanut hullunkuurin siihen malliin, että Aamu istui vaan paikoillaan ja katsoi hölmistyneenä vanhuksen hommaa...ympäri mökin, saunan alle, ympäri pihaa, ympäri pihaa, ympäri pihaa. Huh. Tänään ei seuraneiti kiljunut hullunkuurin takia naama punaisena, vaan antoi Muorin tanssia hullunkuurinsa valmiiksi. Jos mieli on noin virkeä, ettei paikoillaan pysy ja ikää on yli 10 vuotta, niin onhan sen saatava juosta, eikös?

Aamu on tänään keskittynyt lähinnä maastojuoksuun ja aloe vera-kylpyihin. Lataa akkuja ilmeisesti huomista kisapäivää varten. Hukkaan meni seuraneidin harjaukset ja kynsienleikkuut Aurinkoisen osalta, neiti nimittäin haisee aivan mudalta ja turkki on ihmeen kökköinen...taas, mutta koira on silmiinnähden onnellinen tuossa tuvan sohvalla nukkuessaan..

Elsalla on airomania, melkein siis kuin se olisi Iron Maiden-fani . Elsan airomania, siis erityisen kiihkeä suhtautuminen AIROIHIN tulee yleensä ilmi silloin, kun airolla tökitään venettä kauemmas rannasta. Eli Elsalla on pakonomainen tarve aina puraista airon lapaa, kun sellainen veneessä heilahtaa...Luojan kiitos Elsa ei hötkyile soudettaessa, vaan yleensä makoilee soutuveneessä, pää roikkuen laidan yli, nokka juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella.

Elsalla on myös moottorinnaru-mania. Eli aina kun  veneen moottori vedetään käyntiin, Elsa hyökkää siihen moottorin vetonaruun hampaillaan. Eihän tuolle kymmenVUOTIAALLE voi kun nauraa...se jatkaa nuoruuden skitsoiluja yhä edelleen. Tietyt maniat uinuu talviaikaan ja ponnahtaa muistista esiin kesäkaudeksi, kuten esim heinänsyönti. Joskus seuraneiti epäilee, että kun Elsan on tarkoitus haukkua, se tulee ammumaan kuin lehmä, sillä sen verran menee heinää muorille. Ja what goes in, must come out, eli tiedossa käärmekakkaa, ihan boa-käärmeen kokoista. Seuraneidin taloudessa on kuultu usein sanonta; "nyt vois heikompaa heikottaa", siis silloin, kun sitä katkeamatonta pukkaa

Seuraneiti mahtaa olla väsynyt, kun jutut on tätä luokkaa. Tai sitten mielikuvitus menee ylikierroksilla, hiljaa (?) viettetyjen päivien jälkeen...Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet. Torstaina ja sunnuntaina iskis Aurinkoiselle kisapäivät, saas nähdä, mitä lady tällä kertaa kisatouhuista tuumaa...

Seuraneiti on tänään ehtinyt tehdä paljon ja silti ei mitään. Heti aamulla tuli puhelinsoitto tienpäältä, sopivasti kun seuraneiti teki lähtöä mökkisaaresta. Aurinkoisen isäpappa ja sisko- ja velipuoli oli jo saapumassa näyttelypaikalle, joten samalla kun seuraneiti ajoi kotia kohti, sovittiin tapaaminen lähellä näyttelypaikkaa. Ja voi mitä pentusia sieltä auton takaluukusta tupsahti! Se narttupentu oli aivan ihana; liikkui kuin unelma ja pää oli ah- niin kaunis...ja ei siinä uroksessakaan mitään vikaa ollut. Mutta ne päät...voi viude, seuraneiti taitaa olla flattipää-friikki!

Ja olihan se Aurinkoisen isäpappakin komea; sen verran komea, että oli näyttelyn VSP ja ne pennut, ne oli ROP-pentu ja VSP-pentu. Joten onnea sinne Lahteen!

Seuraneiti siis kävi töissä tänään. Hieno päivä, kun päiväkoti juhlii 100-vuotista olemassaoloaan. Vanhin vieras ja aikoinaan päiväkodissa ollut rouva oli iältään 93 -vuotias. Joten paljon tuli vanhaa tarinaa ja hienoja juttutuokioita vanhojen ihmisten kanssa.

Mökkisaareesn sitten takaisin illansuussa ja eikun metsähommiin pimujen kanssa. Ohjelmassa hakua ja malttia vanhukselle. Muutaman kerran Elsa karkasi lapasesta ja Aamu selvästi otti pulttia Elsan läsnäolosta, mutta kaiken kaikkiaan treenituokiosta jäi mukava mielikuva. Toivottavasti myös Aurinkoiselle. Ainakin korvien asennon mukaan oli mukavaa...

Eihän me voitu pysyä poissa sieltä mökkisaaresta! Ilma mitä ihanin; auringonpaistetta ja lämpöasteita...joten niin seuraneidin lauma sitten lähti jäiden yli mökille. Kyllähän se jää kesti vielä, eihän tässä muuten kirjoitettaisi näitäkään rivejä, mutta kotimatkalla jään yli tuli paikoitellen venettä ikävä. Ja kuten tavallista, naiset sai mennä ensin, vaikka heikoille jäille...Seuraneiti kun oli varustautunut niillä matalilla kumisaappailla, eikä niillä nokialaisilla. Lätyillä oli kivaa, kuinkas muuten. Aamu kävi tutkimassa mökin takana kuusikossa pupujen jälkiä ja Elsakin näytti nauttivan. Ihme tuo vanhus, kun se ei väsy ollenkaan!

Tuleva kesä on seuraneidin laumalle 6.kesä tuolla mökillä. Kylläpä vuodet kulkee nopsaan...

Niin. Ei me mitään ihmeitä siellä mökillä saatu aikaan. Löhöttiin, käytiin käppäilemässä metsässä, grillattiin makkaraa ja kuunneltiin muuttolintuja. Päivä mahtoi olla näillä leveysasteilla muuttolintujen suhteen vilkasliikenteinen...kurkia ja joutsenia lensi edestakaisin, lokit kirkui, laulurastas luritti kerran metsässä ja peipponen visersi. Lisäksi nähtiin petolintu-pariskunta, mutta mitä lajia herrasväki oli, jää arvoitukseksi, joku haukka kuitenkin.

Mutta kuvathan kertoo eniten

Aamu haikailee laiturilla ja kuuntelee lahdenperällä huutavia kurkia:

Aamu revittelee pihalla:

Aamupäivällä jäi vielä terasille tälläinen jälki:

Mökkiä tuuletettiin:

Lounaaksi grillattiin Herra Snellmannin grillimakkaraa:

Ja nautittiin terassilla auringosta. Kolme lauman jäsenistä nukahti auringon lämmön vaikutuksesta. Seuraneiti ei kuulu siihen joukkoon..kuvassa Elsa nauttii auringosta:

Sitten käytiin metsässä samoilemassa; Elsa:

Elsalla on tapana kiipeillä isoilla kivillä ja Aamu apinoi (Elsa istuu, Aamu taaempana):

Aamu kurvaili metsässä:

Paluumatkalla porattiin jäähän reikä ja tarkistettiin jään vahvuus. Aamu totta kai avannossa tutkimassa samaa asiaa:

Päivän aikana oli jää tummunut kovin ja vettä oli aika paljon jäällä:

Pienet asiat saavat pienen ihmisen, seuraneidin onnelliseksi. Aurinkoinen sää, kantava hanki ja järven jää. Eikä muita ihmisiä lähellä. Hiljaisuus, koirat. Eli ts. seuraneidin lauma vietti aurinkoisen iltapäivän jäällä; käytiin mökkisaaressa lisäämässä pikkulinnuille siemeniä ja käppäiltiin 1½ tuntia jäällä. Seuraneiti suosittelee.

Aamu Aurinkoinen on muuten ottanut ensiaskeleita seuraneidin roolissa. Mutta kun koiran oikein tuntee, ei Aamu tee sitä ilman syytä. Siis mitä? Istu seuraneidin seuraneitinä, kun itse seuraneiti käy aamulla suihkussa. Ja miksi sitten Aurinkoinen istuu melkeinpä suihkutilassa, kuono suihkun roiskeesta kastuneena? Niin, syy löytyy kellarin hyllyltä. Se on se valkoinen jäniksennahka, joka aina aamuisin kummittelee Aurinkoisen mielessä. Hyvähän se on haaveilla...Kun vaan seuraneiti saisi itsestään sen verran irti ompelijan taitoja, että muotoilisi nahasta pötkylän, ompelisi markiisikankaasta pötkylän ja täyttäisi kankaan hiekalla, eli tekisi Aamulle ns. kestokanin. Kaikki tarvikkeet on hankittuna, mutta inspiraatiota odotellaan....

Kuvat kertoo enenmmän kuin 1000 sanaa, mutta pikkasen selitystä varmaan tarvitaan, sillä lauma on aika sekava...

Seuraneidin lauma on siis viettänyt aurinkoisen viikonlopun mökkisaaressa. On tehty töitä ja ulkoiltu, ulkoiltu ja tehty töitä. Nautittu auringosta, jäällä käppäilystä JA ensimmäisten lokkien kirkumisesta!

Perushomma oli polttaa nuotio ja siivota karsittu alue mökin takana:

Mutta koirat vaan söi sillä välin moskaa:

Ja kun silmä vältti, hävisi työhanskat Aamun toimesta:

Mutta ollaan me ehditty nauttia terassilla auringosta:

Myös Elsa on nauttinut lämmittävistä säteistä:

Ja sit ollaan käppäilty jäällä, kuvassa Elsa, ainoastaan yksi tassu jäässä kiinni:

Aamu Aurinkoinen:

Ja sitten vähän riehuttiin, Aamu tekemässä hyökkäystä, Elsa nietoksen puolella:

Aamu yritti vähän maistaa Elsaa, NAM!:

Välillä köllöteltiin mökissä:

Kuorsattiin ihan kunnolla (Elsa):

Kuivateltiin tassuja:

Ja tossuja:

Vietettiin iltaa:

Kattokruunu kuvattuna alhaalta päin:

Herättiin uuteen aivan mahtavan aurinkoiseen päivään:

Käytiin aamukäppäilyllä jäällä ja nautittiin auringosta ja vauhdista (Aamu):

Aamu Aurinkoisen kiihdytys kaislikosta:

Ja sit vähän maisteltiin linnunpaskaa, tai siis Aamu maisteli!:

Mutta ollaan me vähän tehty ihan oikeitakin töitä! Kuvassa Aamu:

Koneelta tuli kaivettua yksi filmipätkä lisää. Kyseessä filmi, joka on filmattu 30.4.2005, eli päivänä, jolloin Aamu Aurinkoinen oli ensimmäistä kertaa viety mökille veneellä.

Filmi on kuvattu digikameralla mökkisaaressa ja aluksi oli vain tarkoitus ikuistaa kaunista maisemaa ja tyyntä järveä, mutta sattumalta veneenkuljettaja olikin tulossa venesatamasta mökille. Elsa kuulee veneen jo kaukaa, mutta Aamu ei tajua reagoida siihen, koska ei tiedä mikä on kyseessä. Toista se on nykyään...vastaanottokomitea on aikamoinen!

Tästä linkki kauniiseen siniseen kevätjärvi-maisemaan. Jollei filmi lähde pyörimään, painakaa oikealta ylhäältä tekstiä "Näytä tavallinen video TAI näytä HQvideo"

Toivottavasti näkyy.

Seuraneiti kokeilee...

Testataan näkyykö tämä video, jossa Aamu Aurinkoinen tutustuu ensimmäistä kertaa paarmaan mökillä 2005. Sopiva musiikki soi taustalla...

Eli NÄKYYKÖ??

Mustien koirien valokuvaus on yhtä tuskaa. Mustien, vilkkaiden koirien valokuvaaminen on vieläkin tuskaisempaa. Tähän aikaan vuodesta kuvat ovat paljolti tätä luokkaa, eli mustaa valkoisella:

Kuvassa ollaan tänään matkalla mökkisaareen, eli ollaan keskellä järven selkää. Elsa taustalla ja Aamu etualalla. Syy miksi pimut ovat kovin kuullostelevia on kauempana meteliä pitänyt korppi...

Runollinen otsikko, mutta totuus on aivan toista. Aamu tuoksuu...nyt shampoolle, mutta aamupäivällä vanhalle kalalle...buak. Eli neiti Aurinkoinen voitti jälleen kerran pika-arpa voiton pesulle. Ehkä naisten päivän kunniaksi, ehkä ei.

Talviloma on sitten löhöilty loppuun. Viikonloppu mökillä, kuinkas muuten ja nauttien luonnon rauhasta. Ei lomaa vois paremmin lopetella. Seuraneiti suosittelee.

Ja näitäkin voi suositella; kesän ensimmäiset herkkusienet on grillattu mökin takassa!

On tullut jo tavaksi käydä viikonloppu-aamuisin mökillä. Täytyyhän linnut ruokkia. Niin, ja lätyt ulkoilluttaa. Yleensä käppäillään mantereelta jalkaisin, mutta tänään mentiin laiturille saakka...autolla. Perillä mökillä käytiin sitten aamukäppäilyt ja Aurinkoinen oli taasen lähteä keijujen matkaan. Vaan palautettiin maan pinnalle ihan perinteisin keinoin; hakemalla pois jäljeltä.

Aurinkoisen ilme on aika mainio, kun se huomaa seuraneidin tulevan vastaan, kun pupun jäljet kiinnostaa. Yleensähän Aurinkoinen menee sellaista imua jäljellä, ettei perään ehdi, mutta joskus tahti on sitä luokkaa, että kaksijalkaisella voi olla mahikset lyödä koiruudelle jarrut nenään. Kumma miten yhtälö on niin yksinkertainen, eli kun pupun jäljet näkyy maassa, katoaa Aurinkoisella kuuloaisti. Jollei tietäisi, voisi luulla että Aurinkoinen on oikeasti kuuro. Seuraneiti onkin todennut, ettei kannata vahvistaa sitä, että luoksetulon voi jättää huomioimatta, joten usein seuraneiti toteaa vaan Aamun menevän "tuolla jossain".

Tähän on tultu, ikävä kyllä. Kun keijut kutsuu. Ei se sitä ilkeyksissään tee, Aurinkoinen siis. Eli syy siihen, että Aurinkoinen menee keijujen kutsusta on vain ja yksin seuraneidissä. Mitäs annoin keijuille valtaa kutsua koiraani. Mutta ei Aamu koskaan ole ollut 'jaloissa pyörivä' tapaus. Aamu nauttii siitä, kun se saa olla yksin ja touhuta omia juttujaan. Kuten tämä otus.  

No niin, nyt oli kamera mukana mökkikeikalla. Eihän tuolta jäältä voi pysyä poissa, kun kelit on mahtavat. Joku pönttö meni autollakin ohi, ajoi kyllä niin lujaa, että varmisti, ettei jää ehdi alla pettää...

Alkukaahausta ihan alkumetreillä. Elsa edellä ja Aamu yrittää saada Muorin kiinni:

Kaislikkotanssi alkaa, Aamu vasemmalla ja Elsa muistuttaa Aamua siitä, kuka kaapin paikan näyttää:

Ja sitten on Aamun vuoro käydä Elsaa niskasta kiinni:

Kaunis kuva kauniista vanhuksesta, eli kuvassa Elsa, joka täyttää helmikuussa 10 vuotta!:

Dodiin, nyt on sitten seuraneitikin uskaltautunut jäälle. Ja kun seuraneiti uskaltaa, saa koiratkin tulla mukaan. Käytiin siis mökkisaaressa aamupäivällä, jäiden yli. Kairattujen reikien mukaan jään paksuus vaihteli 10-20 cm välillä, mökkirannassa jää oli ehkä vieläkin paksumpaa. Joten hyvin uskalsi kävellä, kunhan tietää, missä virtakohdat yleensä on. Kamerakin oli mukana, mutta koska lähtöhetkellä lunta pyrytti sakeasti, jäi kamera autoon. Ja arvata saattaa, että kun päästiin mökille, aurinko tuli esille...ja se kamera oli siis siellä mantereella, autossa. Eli ei kuvatodisteita tällä kertaa.

Koirilla oli kivaa. Ne intoutuivat jopa leikkimään taka-ajoleikkiä, Elsakin riehaantui. Jää oli sopivan karheaa kävellä, ei siis peilikirkas, vaan jään päällä oli noin parin sentin lumikerros. Täydellinen keli siis koirien tassuille.

Nyt sitten voisi jo miettiä tämän talven ensimmäistä yöpymistä mökillä...

Eilen seuraneiti kirosi sitä, että joku oli tehnyt ns.tuhkimotempun mökkisaaressa ja kähveltänyt meidän ankkurin köysineen. Ankkuri on lojunut järven pohjassa koko kesän ja köyden pää on ollut kiinni laiturissamme odotamassa vain venettä saapuvaksi mökkilaituriin. Mutta eilen mökkisaaressa käydessämme huomasimme, että joku oli jättänyt toisen ankkurin tilalle ja meidän, ah - niin - ikioma ankkuri oli hävinnyt. Tänään juttu sitten selvisi. Soittto metsästysseuran puheenjohtajalle ja ankkurin vaihtotarina jatkuu. Meidän oma ankkuri makaa ilmeisesti järven pohjassa, köysineen päivineen, sillä joku metsästäjä (?) on ajanut köyteen ja rikkonut moottorinsa samassa hötäkässä. Olivat sitten jättäneet oman ankkurinsa meille, mutta eihän se pieni ankkuri meidän venettä tule tuulisella ilmalla pitämään aisoissa, joten joudutaan ostamaan uusi ankkuri. Eli varkaita ei siis ole mökkisaaressa käynyt, vain huono-onnisia metsästäjiä.

Siitäs saivat, mitä käyttävät ihmisten mökkilaitureita rantautumispaikkoina...

Seuraneidin lauma kävi mökkisaaressa, osittain puusavotassa ja osittain laittamassa paikkoja syys/talvikuntoon. Ilma oli aivan mahtava, aurinkoa ja tyyntä. Seuraneiti kävi samoilemassa saaren keskiosissa, käytiin tutkimassa, miten maisema oli kahden viikon aikana muuttunut. Lättylauma, siis Aurinkoinen ja Else-Maj Eläkeläinen olivat elementissään, onhan saaren polkuja kuljettu ristiin rastiin jo monta vuotta ja koirat tuntevat risteilevät riistapolut ja pupujen piilopaikat. Luonto oli ihmeen rauhallinen ja niin myös koirat. Aurinkoinen kävi pari kertaa kartottamassa pupujen reittejä, mutta oli silti ihan lähellä, ei siis tällä kertaa lähtenyt keijujen kutsusta. Metsässä samoilun päätteeksi seuraneiti päätti käydä katsomassa sisäjärven rannalla olevaa kanttarellipaikkaansa. Kun lauma sitten saapui rantaan, unohtui kanttarellit, sillä näkymä oli niin kaunis ja rauhallinen, että seuraneidin oli pakko vaan pysähtyä rantaan nauttimaan hetkestä. Siinä hetken oltuamme kaislikon reunasta, n. 15 metrin päästä meistä, lähti joutsen lentoon. Ikävä kyllä niin odottamatta, ettei seuraneidillä ollut kamera valmiina. Koirat kiinnostuivat joutsenesta sen verran, että jäivät rantaan, ensin katsomaan kauniin valkoisen lentoa ja sitten touhuilemaan omia juttuja. Tässä vaiheessa seuraneiti jo virittikin kameraansa:

Aamu touhuamassa lammen rannassa, tarkoituksella vasta-aurinkoon kuvattuna.

Aamu tarkkana:

Hetken siinä nautittiin porukalla luonnon kauneudesta JA hiljaisuudesta. Elsan nenään, klyyffertiin, kirsuun, tarttui rantaheinikosta joutsenen untuvainen höyhen. Muori oli aika mainion näköinen valkoinen haituva nenänpäässä...ja näkyi tuohon klyyffiin jotain muutakin tarttuneen samalla imaisulla, eli havuneulanen:

Elsan kirsu kera joutsenen höyhen & neulanen:

Mökkikausi 2008 on virallisesti päättynyt tähän viikonloppuun. Mutta tuskin meidän lauman osalta. Tarkoituksena on viettää mökillä vielä syysviikonloppuja ja toivon mukaan myös joulunpyhät. Mutta viikonloppuna siis juhlittiin sitä, että kesä oli ja meni. Vai oliko tänä vuonna kesää ollenkaan?

Seuraneidin lauma vietti viikonlopun metsässä samoillen ja luonnon antimia keräillen. Lauantai-iltana viriteltiin pihatienoo täyteen lyhtyjä, mutta tuulisen sään vuoksi lyhdyt sammuili yhtenään. Pauke ja jyske oli kova, mutta kumpikaan koirista ei korviansa loksauttanut paukkeelle, ei edes Aurinkoinen, joka saattaa hännän asennolla kertoa, ettei rakasta sotaääniä. Tänä vuonna Aurinkoinen oli siis erittäin suvaitsevainen sotaleikkien suhteen ja laumassa on vallinnut syvä sääli niitä kohden, jotka ovat viime päivinä ampuneet rahojansa taivaalle.

Kuvasatoa viikonlopulta:

Kanttarelli ja sen kaverit

Tunnelmaa sisätiloissa

Meidän laituri lauantai-illalla n. klo 22.00

Sunnuntai-aamun velttoilua mökissä. Aamu on löytänyt jostain sukan ja on leikkinyt hetken Elsan kanssa. Sukka suussa on sitten hyvä jatkaa unia..

Ihanan syksyisä viikonloppu mökkisaaressa. Seuraneiti on viettänyt viikonlopun vadelmapensaiden alla ja tulihan niitä marjoja kerättyä; 22 litraa! (Nyt on vattuja 40 litraa, joten eiköhän ala riittämään...)

Koirat tietenkin menossa mukana, eli hengenvartijoina, jos vaikka mörkö sattuis vattupuskissa asustelemaan. Kovin on sissijoukoilla ilmeisesti komennus painanut päälle, tai sitten raitis rantailma väsyttää tai sitten Aurinkoinen on vaan niin "cool", sillä se nukahti puruluu suussa lauantai-iltapäivällä.

Kuva ei ole lavastettu, vaan Aurinkoinen todellakin sammui kesken puruluun jäystämisen. Jos kuvaa tarkastelee tarkemmin, voi varmaan aistia mökkisaaren rauhan; taustalla peilityyni järvenselkä ja aurinko paistaa...ei ihme että nukuttaa...

Niinpä. Moni voisi nyt tässä välissä sanoa, että kyllähän koirat pitää aina joskus taukoa puruluun syönnissä, ainakin kulinaristit, mutta tällä kertaa Aurinkoinen todellakin nukahti ja luu jäi huulien väliin törrölle....vielä lähikuva Rinsessasta:

Elämä ON ihanaa KUN sen oikein oivaltaa!

Tämän päivän jälkeen seuraneiti tietää, miltä kuullostaa vihainen lepakko...Se naksuttaa ja het äkäsesti!

Käytiin mökkisaressa, tarkoituksena poimia vadelmia. Tehtiin lähtöä mökiltä metsään ja seuraneiti puki päällensä ns marjanpoiminta-vaatteet; ilmavat ja jo valmiiksi likaiset ja risaset kuteet. Huppari roikkui naulakossa hupusta ja seuraneiti kyllä rekisteröi jotain tummaa hupun yläreunassa, mutta ei ajatellut asiaa sen enempää, vaan tarttui huppariinsa. Ziisus. Se musta möykky olikin lepakko! Ja seuraneiti tarttuikin siihen! Aivot rekisteröi jotain pehmosta ja sitten alkoi nakutus...hyi helvata, se otus ei pitänyt seuraneidin tatsista. Huppari lensi sohvalle naisellisen kiljahduksen saattelemana ja Elsa seisoi vieressä silmät tapittaen, että nyt tuo emäntä on seonnut täysin. Kiljuu ja heittelee vaatteita! Kerrankin seuraneiti oli Elsaa nopeampi liikeissään! Seuraneitiä ei ällötä hiiret, hämähäkit, rotat, käärmeet ym otukset, eikä lepakotkaan ole ennen ällöttäneet, mutta harvemmin niitä tulee kouraistua ihan käsikopelolla...Seuraava ajatus olikin sitten saada Elsa ulos mökistä ja lepakko elävänä jonnekin turvaan. Ja ennen kuin seuraneiti puki päälleensä risaset marjanpoiminta-housut, oli ne käännettävä ja tutkittava, ties vaikka batmannilla olis ollut kaveri messissä...

Loppu hyvin kaikki hyvin. Batman selvisi elävänä liiteriin ja seuraneidin vadelmasaldo tälle illalle oli 4 litraa vadelmia. Nyt niitä on jo pakkasessa 18 litraa! Nam

Aurinkoinen haisee porsaan sisäfileelle, grillatulle sellaiselle. Neiti kävi keikalla kaasugrillin alaosassa, eli sai paistinrasvat niskaansa. Seuraneiti ehti hetken ihmetellä Aurinkoisen ihmeellisen kökköistä päälakea ja niskaa, kunnes tajusi liimata nenänsä Aamun turkkiin ja selvisihän se sillä nuuhkaisulla, mitä niskan kökkööntynyt aine oli. No, mielummin rasvaa, kuin pihkaa, sillä pihka ei lähde kuin kulumalla - tai saksilla.

Viikonloppu mökkisaaressa takana. Seuraneiti on poiminut 4 litraa vadelmia ja koirat ovat tällä kertaa toimineet seuraneiteinä vadelmapusikossa. Aurinkoinen ja Else-Maj tosin keskittyivät aivan toisenlaisten "luonnonantimien" naposteluun, eli vetivät tuoretta hirvenp*skaa napaansa minkä ehtivät. No, niin kauan kun kyseessä on vain kyseisestä eläimestä jätökset, no hätä. Seuraneiti EI halua törmätä vadelmaviidakossaan hirveen. Niitä nimittäin tuolla saaristossa vilisee.

Juhannus -08 on vietetty perinteisin menoin. On syöty hyvin ja nautittu mökkisaaren rauhasta. Eilen tosin ei ollut kovinkaan rauhallista, sillä ukkosenjumala jyskytti useamman tunnin ja sadettakin jatkui kokonaista 6 tuntia putkeen; meinasi seuraneiti aivan tulla mökkihöperöksi mökissään (tai no, oli meitä useampi höperö paikalla).

Lauantai-iltana seuraneiti havaitsi Aurinkoisessa uuden taidon. Tuo pirskatti osaa aukaista pullosta korkin! Aurinkoisellahan on tunnetusti himo erilaisiin pulloihin, niin tyhjiin kuin täysinäisiin ja neiti bongasi lauantaina jälleen kerran "jostain" tyhjän siideripullon. Aikansa neiti istui tuo pullo suussaan ja kun seuraneiti seuraavan kerran havahtui, oli Aurinkoinen pyöritellyt hampaillaan korkin auki! Ei siis mitenkään huono avustajakoira! Seuraneiti jo suunnittelee pyytävänsä seuraavan kerran Aamua hakemaan juotavat ja myös avaamaan ne. Jos vielä sais opetettua Aurinkoiselle, kuinka juomat laitetaan kylmään... No, rehellisyyden nimissä, korkin avaaminen saattoi olla puhdas vahinko, mutta jää nähtäväksi, muistaako Aurinkoinen asian seuraavan kerran löytäessään korkillisen pullon. Seuraneiti vaan ei ole kovin iloinen, jos Aurinkoinen alkaa täällä yssikseen ryypiskelemään....ja seuraneiti luulee myös, ettei siideri ole (toivottavasti) flatin mieleen. Mutta toisaalta, flatti ON flatti, vaikka sille siideriä juottaisi, joten paras kun ei mene vannomaan...

Aamu, "korkkitieteen tohtori"

Matkalla mantereelle sunnuntai-iltana. Aamu omalla paikallaan veneen kokassa ja Elsa lattialla:

Elsan yhdeksättä juhannusta vietetään leppoisissa merkeissä. On jo syöty sisäfilettä ja mansikat & kermavaahto & lätyt odottaa herkuttelijoita.

Ruokapöydässä muisteltiin Elsan ruokahalua pienenä. Se oli sairaalloisen ahne koko ajan ja teki muutaman ikimuistoisen tempun ruoan suhteen. Kuten silloin, kun kilon piknik-paisti hävisi hellalta tai kun houdini osasi avata kaapin ovet ja syödä roskapussista jauhelihan sisältäneen muovipussin. Tuo piknik-paisti sai sulaa rauhassa Else-Majn mahassa, mutta muovipussille tehtiin "uudestisyntyminen", eli Elsa sai luvan oksentaa pussin mahansa syövereistä. Ja totta, ensimmäisen suolapallon jälkeen muovipussi tulla tupsahti pihamaalle. Siis silloin n. 8 vuotta sitten, kun tuo muori oli kersa, kamala kersa. Ehtiväinen kersa. Huh, kylläpä siitä onkin tullut järkevä, kun tarkemmin muistelee aikaa 2000-luvun alussa! Seuraneiti jäi monessa Elsan tempauksessa toiseksi,mutta nyt on purjeet käännetty ja meillä eletään hyvin rauhallista elämää. Elsasta on tullut seuraneidin täydellinen varjo ja turva; ei kahta askelta voi ottaa, etteikö tuo "vanhus" siirtyis saman verran lähelle.

Juhannuksen myötä alkaa myös seuraneidin kesäloma, eli tänään vietetään ensimmäistä vapaapäivää ja töihin mennään seuraavan kerran elokuussa. Ihanaa.

Hyvää Juhannusta kaikille tutuille täältä mökkisaaresta!

Viikko juhannukseen. Seuraneidin lauma on viettänyt leppoisan viikonlopun mökkisaaressa. Seuraneidillä oli jälleen kamera mukana ja muutama kuva tuli näpsittyä:

Ensin meidän mökki. Se on siis jossain tuolla rantakoivujen takana:

Sitten pari kuvaa soutuveneestä lauantaina:

Elsalla on tapana ottaa näin rennosti, eli maisemia voi katsella nokka 20 cm päästä vesirajasta, tai miksei samalla voisi ottaa nokkaunet?

Aamulla on tapana tutkailla ympäristöä, myös veneestä käsin:

Ja kunnon kesään kuuluu myös vesileikit rannalla, eikös juu, eli ihanat flatit rannalla:

Aamu kaivaa.....jotain

Elsa nauttii:

Elsa vastavalossa rantapöheikössä:

Neljä vuotta sitten katosi seuraneidin toinen lenkkikenkä. Katoamispaikka on mökin tonttialue, about 7 hehtaarin maapläntti ja syyllinenkin on tiedossa. Elsa. Elsalla kun on tapana napata suuhunsa lähin esine, jos on aihetta vartiokeikkaan, eli poliisivoimiin, ilman valtuuksia siis. Näin siis tapahtui neljä kesää sitten ja tuota suht uutta lenkkitossua etsittiin kyllä kissan ja koiran avulla, sitä koskaan löytämättä. Tuolloin laumaan kuului ainoastaan Elsa ja kattimatti Sämpy, Aamu oli vain ajatuksena tulevaisuudessa.

Tänään sitten tuo kauan kadoksissa ollut tossunen löytyi. Rantalepikosta, naapurin tontilta. Lenkkari oli saanut puhuttelevan patinan, siitä kasvoi jopa sammalta. Aamu sen bongasi, joten pisteet jälleen kerran Aurinkoiselle. Ilmeisesti kengänraato oli epämiellyttävä kantaa, sillä Aamu kantoi sen...nauhasta roikottaen. Eipä tuolla ennen niin uudella tossulla mitään enää tee, joten nyt viimeistään voi seuraneiti poistaa myös sen toisen kengän kierrätykseen, siis lähinnä kaatopaikalle. Toinen kenkä nimittäin on asustellut mökillä sohvalaatikossa viimeiset 4 kesää, vain odottaen parinsa löytymistä. Mikähän ihme seuraneidin sai säästämään tuon yksinäisen kengän näinkin kauan?

Tälläiseltä näytti ranta ja järvi lauantai-aamuna klo 09.00

Sauna aamuauringossa, laiturilta kuvattuna:

Porukka soutelemassa lauantai-iltana; Aamu pitää peräsintä:

Viikonloppu jatkuu mökkisaaressa. Aurinkoinen on ollut puusavotassa auttamassa, tosin enemmänkin jonkinlaisena luontoasiantuntijana, kuin metsurina, sillä Aamun mielenkiinto puutöissä keskittyi lähinnä kuusikon tarkistukseen ja välineiden voihkimiseen. Seuraneiti piti leiriä pystyssä Elsan kanssa mökillä, kun Aamu kävi puutöissä kauempana.

Aamu reppana pelkäsi pienenä moottorisahaa kuollakseen ja pysytteli mökillä, välillä jopa piilossa sängyn alla, kun moottorisahaa käytettiin. Mutta jos aikoo elää tässä taloudessa, on totuttava tiettyihin asioihin, kuten esim. moottorisahaan. Pienen siedätyksen jälkeen Aurinkoinen on todennut tuon pärisevän laitteen täysin ystäväksi ja on nykyään täysillä mukana puutöissä. Mutta kuten niin usein, niin tänäänkin Aurinkoinen touhuaa aivan muita juttuja. Aurinkoinen nimittäin palasi mökille kesken puutöiden ja suussa tuolla toopella oli moottorisahan terän suojus, eli mistä lie bongannut sen metsässä. Se niistä puutöistä.

Elsa reppana on täysillä mukana näissä mökkeily jutuissa, sillä seurauksella, ettei muorin liikkuminen pienen levon jälkeen ole mitään mukavaa katsottavaa. Täysillä kun mennään aamusta asti, niin onhan se selvää, ettei nuo Elsan räpylät kestä sitä menoa. Noh, pääasia että koira nauttii elämästään. Täytyy elää täysillä joka hetki, varsinkin jos rotu on flatti, sillä koskaan ei tiedä milloin se isoin noutaja tulee ja korjaa tähdeksi taivaalle...

Terveisiä mökkisaaresta!

Kesä on kutakuinkin korkattu; seuraneidistä tuntuu ihan siltä kuin kesäloma olisi jo alkanut, sillä ensi maanantaista lähtien seuraneiti tekee vain kuuden tunnin työpäivää....laiskuutta vai mukavuutta...njaa, ehkä molempia. Seuraneiti on kyllästunut olemaan yksinhuoltaja ja potemaan AINA huonoa omatuntoa koirien suhteen...sillä seurauksella että työ jäi toiselle sijalle ja Aurinkoinen ja Elsa vetivät pidemmän korren, eli seuraneiti päätti hakea itselleen mahdollisuutta työskennellä vähemmän... ja onnistuihan se! Palkka tietenkin pienenee, mutta so what, ainakin koirat saa seuraneidin kotiin nopeammin! Mitähän noiden mustien kauhukakaroiden vuoksi ei tekisi??? 

Seuraneiti on viime aikona miettinyt, miltä tuntuu, kun Elsasta aika jättää? Seuraneiti ei ole omistanut yhtäkään flattia näin kauan...varsinkaan sellaista yksilöä, joka on asunut meillä pennusta asti. Päivittäin käy mielessä Elsan vanheneminen. Varsinkin eilen, kun seuraneiti kävi laitatuttamassa etuhampaansa. Eli sen hampaan, jonka Elsa katkaisi luoksetulon yhteydessä about 8 vuotta sitten.  Silloinkin, 8 vuotta sitten oli kevät ja seuraneiti harjoitteli "perinteistä" luoksetuloa aamulla klo 6 yhdellä pyörätienpätkällä, aamuvarhaisella. Elsa teki täydellisen luoksetulon....aina kasvoihin asti, eli katkaisi seuraneidiltä etuhampaan...siis 8 vuotta sitten. Ja nyt tuo hammas rakennettiin uudestaan eilen, sillä tuo samainen etuhammas antoi periksi aamupalaa syödessä. Eli jotain pysyvää jää Elsasta muistoksi. Seuraneidin katkennut etuhammas. 

Muorikin otti ja heitti talviturkkinsa. Ja kunnolla. Koirilla on tapana käydä soutelemassa iltaisin...ei siis ihan yksin, vaan on niillä oma soutaja mukana. Seuraneiti jää useimmiten rannalle muihin hommiin sillä aikaa kun veneellinen laumaa käy kiertelemässä lähisaarien ympäri.

Ja Elsahan on hoppuhousu, se tiedetään. Kovin seuraneidille uskollinen. Eli kun yhdistää hoppuilevan Elsan ja seuraneidin rannalla, on tuloksena märkä Elsa; erittäin märkä Elsa. Muorilla kun on tapana hoppuilla ja hypätä soutuveneestä aivan liian aikaisin ja siinä hommassa kastuu! Elsa siis teki pohjakosketuksen eilen illalla, sukelsi ihan kunnolla. Ja sai hurjan hepulin rantaan tullessa. Tais kylmä kylpy tehdä terää, sen verran hölmöks Elsa muuttui...kaahaili pitkin tonttia ja kämppää, oli kuin musta pomppiva kumipallo. Ja juu, koiralla ON ikää yli 9 vuotta...

Tekniikka on ihmeellistä. Eli vapputerveiset tulee mökkisaaresta, jostain keskeltä ei mitään...Koirat viettävät perinteisesti vappua; eli eikös vapun kuulu olla märkä?? Tosin nämä vappupirskeet ovat märät vain siksi, että Aamu Aurinkoinen on taas uinut about 10 kertaa...

Punkkimyrkyt laitettiin eilen, mutta silti muutama punkki on jo ehditty poistaa koirista. Mutta tätähän tämä on, aivan normaalia kevättä. Seuraneiti muistelee erästä kevättä muutama vuosi sitten, jolloin koirista löytyi yli 50 punkkia yhdellä kertaa; itseasiassa kun 57. punkki löytyi, seuraneiti kieltäytyi laskemasta enempää, siinä meni inhotuksen raja. YÖK. Ja siis nuo yli 50 punkkia oli koirissa samalla kertaa...Paljon puhutaan punkkien aiheuttamista sairauksista, niin koirilla kuin ihmisilläkin. Toivottavasti punkkitaudit ei tartu meidän laumaan...seuraneidillä on punkkirokotukset ja koirien osalta täytyy vaan olla tarkkana, eli poimia jokainen ötökkä ajoissa pois!

Glada Vappen vaan kaikille!

DODIIN, nyt on sitten Aamu viskassut talviturkkinsa järvivedenkin puolella! Uintikertoja kertyi viikonlopun ajalle useita ja kaikkea tuli kokeiltua, ainakin seuraneidin mielestä . Perjantaina lauma suunnisti ensimmäistä kertaa veneellä mökkisaareen. Jäitä oli vielä, joten huoltojoukot sai tehdä töitä, että vene pääsi perille. Perillä Aamu teki tutkimusta talven jäljiltä ja meni tietysti suorittamaan kliinistä tutkimustaan vielä rannassa olleelle jääreunukselle. Ja arvata saattaa, ettei jää kestänyt. Hupsista heijaa ja Aamu tippui jäiden sekaan. Järkevänä koirana Aamun uintisuunta heti jäihin tippumisen jälkeen muuttui rantaa kohti, eikä rantaan ollut kuin n 2 metriä matkaa. Kylmä kylpy, mutta eipä Aurinkoinen ollut moksiskaan; olisi mielellään jatkanut kaislojen kalastelua vielä jääkylmänäkin, mutta seuraneiti passitti Aamu Aurinkoisen mökin lämpimään ja pyyhekuivaukseen.

Tilanne mökkirannassa näytti tältä perjantai-iltana ja tuossa rannan läheisyydessä Aamu suoritti avantouintiansa.

Aamu Aurinkoisen uinnit ei siis jääneet yhteen kertaan. Saaren sisäosissa olevassa sisäjärvessä käytiin myös ottamassa aikamoiset mutakylvyt sillä seurauksella, että Aamun väritys muuttui mustasta, sanoisko p*skanruskeaksi. Pöksyt olivat yhtä kökköä ja mahanaluskarvat aika "a´la-naturelellit". Ja mutakylvyn seurauksena Aamu pestiin rantavedessä, tosin vaan vedellä.

Lauantai-aamuna Aamu bongasi "ulapalla" pieniä jäälauttoja ja kävi ne tarkastamassa, kuinkas muuten kuin uiden. Joten tässä vaiheessa tätä "kesää" Aamu on jo uinut enemmän kuin mitä seuraneiti on uinut kahtena viime kesänä yhteensä...

Kuvassa Aurinkoinen Aamu, aamu-uinnilla lauantaina

Käytiin risusavotassa mökillä. Jääolosuhteet eivät ole enää kovin hyvät, mutta muutama uhkarohkea suomalainen ajeli vielä autolla jäällä. Seuraneiti kiersi mökkisaaressa metsälenkin koirien kanssa ja nautti lumettomista metsäpoluista. Mökillä grillattiin makkaraa ja nautittiin harmaasta sunnuntaista.

Aamu Aurinkoisella oli pennut hukassa. Aamu olisi mielellään viettänyt aikaansa mökin alla, joten sinne pääsy oli estettävä. Samoin metsässä jokainen kaatunut puunrunko piti tutkia tarkoin, jos vaikka ne pennut olisi jostain syystä ilmestyneet kuusenjuurakoiden alle? Onkohan Aamu sukua mörrimöykylle; siis sille, josta lastenlaulussa lauletaan: 

"Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. Tiu tau tiu tau tilitalitittan, sirkat ne soittaa saloilla; pikkuiset peikot ne piilossa pysyy, kirkkaalla päivän valolla"    HAH!

Kuvassa Aamu tutkii peikkopaikkaa ja Elsan on likaisuudesta päätellen myös käynyt juurakon alla

Elsa oli erittäin hyvällä tuulella. Mummeli sai muutaman hullunkuurin ja riekkui ja kaahaili kiusaten Aamua. Täytyy vaan ihailla Elsan notkeutta ja ketteryyttä. Harmi, ettei kamera ollut kädessä hullunkuurin aikana, sillä vauhti oli muorilla aikamoinen! Ei taida tassu vaivata pahemmin...

Kun aikoinaan etsittiin mökkiä, olisi seuraneiti halunnut mökkipaikan kallioiselta tontilta ja tietysti ilta-aurinko on aina bonusta. Mutta mitä ostettiin? Mökkitontilla on enemmän ruohomattoa kuin kotona ja kalliot, noh, ne on tuo iso kivi jolla koirat kuvassa istuu. Kallioiden sijaan saatiin mökkipaikka, jossa lähin naapuri etelään on n 200 metrin päässä ja pohjoisen puolella ei ole naapureita ollenkaan! Vain omaa metsää n 7 ha! Eli se siitä ilta-auringosta ja kallioista, seuraneiti on ihan tyytyväinen tuohon isoon kiveen  Mökkikin on talviasuttava honkarakenteen huvila ja sauna oli ostohetkellä täysin uusi ja käyttämätön; sekin honkarakenteen, joten parempaa ei tavallinen työläinen, koiranomistaja voi huvilakseen saada!

Elsa rakastaa kameralle poseeraamista ja toden totta, kyllä sitä on kuvattukin!

Aamu ei ole niin tykästynyt seuraneidin kuvaamis-intoon ja näyttää hyvin usein kyllästyneeltä. Ilme on yleensä "bedroom"-katse, kuten seuraavassa kuvassa:

Torstaina lähdettiin mökkisaareen pääsiäistä viettämään. Saaren, jossa ei ole sähköä ja josta mantereelle on n. 20 minuutin kävelymatka. Hienoja kelejä on pitänyt, kylmää ja välillä heikkoa lumisadetta. Lauma on ulkoillut, ulkoillut ja ulkoillut. Kiertänyt metsässä ja jäällä. Nauttinut hiljaisuudesta ja siitä, ettei muita ihmisiä pahemmin ole näkynyt.

Näillä hiilillä grillattiin "kesän" ensimmäiset täytetyt herkkusienet

Nukkuvien puolue. Vasemmalla Elsa, oikealla Aamu. Eipä tuohon muita mahdu... 

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Eilen koirat lenkkeili tavallista enemmän ja se siis kostautui. Elsa kinkkaa nyt kolmella tassulla. Tällä kertaa takatassu on kipeä, niin kipeä, ettei levon jälkeen sen varaan voi laskea painoa.  Kun tassu on ollut liikkeessä jonkin aikaa, sillä voi astua, mutta linkuttaminen on ikävän näköistä. Miks aina Elsan pitää ontua???  Ja juuri silloin, kun ei saisi?? Eli ensi viikolla yksinhuoltajalla on vaikeuksia...miten tehdä ontuvan koiran kanssa, jota ei voi jättää yksin kotiin ja kuinka liikuttaa Aamu Aurinkoinen, joka valeraskauden lähestyessä tarvitsee tavallista enemmän liikuntaa??? APUA . Elsa on nyt totaalisessa levossa ja rimadyl-kuurilla, toivottavasti tassu tokenee. Ja saaresta Elsa pääsi pois autokyydillä, eli oli pakko ottaa riski ja hakea auto mantereelta, ettei Elsan tarvinnut kävellä jään yli autolle.

Mökillä Aamu Ajokoira oli innoissaan jäniksenjälkien  määrästä. Ja eihän seuraneidin nenä jäniksiä bongaa yhtä nopeasti kuin Aamu, joten komento oli siis aluksi Aamulla. Ikävä kyllä. Mutta seuraneidin armeijamaisen komennon seurauksena metsälenkit olivat kuin PK-kentältä, joten tulostakin saatiin. Ei siis jänispaistia, vaan ihan sanoisko koulutuksellista edistymistä. Aamu ei tietenkään ollut komennosta ollenkaan iloinen, mutta tämän keikan jälkeen tilanne on seuraneidille 1-0, tosin seuraavasta keikasta ei sitten tiedäkään, eli seuraneidin on parasta tuulettaa niin kauan kun voi

Taas mökkikeikka. Maaliskuinen kevätpäivä, joka ei olisi voinut olla kauniimpi! Tällä keikalla oli onneksi kamera mukana...

Aamu tutustuu piisamin tunkioon. Tämä selvästi tunkion näköinen röykkiö on n 20 metrin päässä rannasta, keskellä jäätä, joten mitä ilmeisemmin piisamit ovat siistejä rottia ja vievät jätteet kauas omasta kämpästä  Ja tietysti Aamun täytyy tutkia tunkio...

Tässä tämä eilen löytynyt reppana vähän paremmassa kuvassa:

Aikaisia muuttajia. Tämän pariskunnan lisäksi ylitsemme lensi 4 joutsenta kun kävelimme mökille ja jäällä oli myös lauma lokkeja, jotka kailottivat hyvin kesäisesti.

Lintulaudan vieraita:

Elsa sikari suussa:

Apinat autossa kalterin takana. Aamu pääsi taas mökkikeikan jälkeen, yleisön pyynnöstä, suihkuun. Sambaa tuli tällä kertaa vedettyä jäältä löytyneessä kalamössössä, joka haisi, sanoisko "kauan sitten kuolleelta"  

Käytiin mökillä. Viime viikon lämmin sää oli sulattanut kaiken lumen ja viime päivien pikkupakkaset taasen vuorostaan jäädyttäneet jäänpinnan kovaksi JA liukkaaksi. Koirat ovat onneksi tottuneita jääkävelijöitä, eivätkä riehu ylimääräisiä liukkaalla, joten liikkuminen jäällä onnistui. Yleensä raahaan kameran mukaan, mutta tänään oli niin suttuinen ilma, että jätin canonin kotiin. Ja tietysti kun sen kameran jättää kotiin, löytyy kuvattavia asioita. Niin kuin tänäänkin. Kesken kotimatkan, jään reunassa n. 5 metrin päässä rannasta näin mustan möykyn. Jäällä makoili syväjäädytetty sammakko! Kaivoin puhelimen esille ja otin kännykällä siitä kuvan, eli kuvan laatu ei ole hyvä, mutta kyllä kuvasta näkyy, mikä ötökkä on kyseessä. Ja tuo musta möhkäle kuvan yläreunassa on tietysti Aamun nenä. Mikähän oli sammakon saanut nousemaan jään päälle??

Samalla kännykän kuva-aarteista löytyi pari muutakin kuvaa, jotka kauan ovat odottaneet pääsyä koneelle. Ja kuten edellä jo tuli todettua, kuvien laatu ei vastaa sitä, mihin olen tottunut, mutta onhan seuraavakin kuva kiva muisto....Eli kuvassa Elsa, suu täynnä pehmoleluja. Näky on hyvin tavallinen, itseasiassa yksi Elsan perustyyleistä, maata sohvalla suu täynnä pehmoleluja. Koskahan tuo veteraani kasvaa "aikuiseksi" koiraksi?

Tehtiin aamulenkki mökille. Lunta satoi eilisen päivän aikana n 5-7 cm joten kävimme tekemässä lumityöt saaressa. Koirat nauttivat avaruudesta, jäällä on kiva revittää. Tosin lumi paakkuuntui tassuihin ja hidasti hieman menoa. Viime talvena ja kesänä Aamu löysi uuden "harrastuksen" itselleen: Aamu tykästyi märäntyneisiin kaloihin....ja niitä kun löytyi mökkijärvestämme tonneittain, sillä melkeenpä koko kalakanta kuoli syksyn 06 aikana...Arvata saattaa minkälainen määrä märäntyneitä kaloja lojui rannoilla kun kevät koitti ja mitä koirat niille teki

Tälläisiä "herkkupaloja" lojui viime talvena jäissä ja yök sitä märäntyneen kalan lemua keväällä

Lintulaudalla oli taas vipinää. Tiaisia ja punatulkkuja. Kuvat sinitiaisista on viime keväältä:

Seuraneiti, autonkuljettaja, muonavastaava aloitti talviloman perjantaina. Koirilla on siis joku kotosalla kokonaista kaksi viikkoa! Talviloma aloitettiin kuten tavallista, mökkeilemällä.

Tunnelmakuvia lauantailta: 

Tänä vuonna päästään jälleen autolla mökkisaareen, joten ohjelmassa on puutöitä, puutöitä, puutöitä jotta saadaan ensi vuoden lämmityspuut kaupunkiin. Koirat ovat kehittäneet oman version puutöistä: ne ovat harmikseni alkaneet syömään MOSKAA, eli kaikki puuta muistuttava maistuu .

Kuvassa Elsa lauantai-iltana, suosikkinojatuolissaan ja loimituksena BackOnTrack

Lisätään vielä yksi kuva viikonlopun mökkireissulta. Näitä Aamusta otettuja 'kaahaus-luoksetulo' -kuvia on koneella iso määrä ja jokaisessa kuvassa Aamulla on erilainen ilme

Ensimmäinen yö mökillä tänä vuonna! Lähdettiin lauantaina käymään ja päätettiinkin viettää yö saaressa. Ei muuta kuin mökki lämpiämään ja kamppeita hakemaan kaupungista. Olivat luvanneet kaunista ilmaa sunnuntaille ja toden totta, kyllä siellä olikin kaunista!

Näkymä mökin terassilta järvelle päin aamuauringossa:

Sauna aamuauringon valossa:

Elsa kaislikon reunassa aamulla:

Aamu ilmeisesti oli sitä mieltä, että ruokajämät oli köyhemmästä päästä ja jäi lautanen suussa kerjäämään lisää herkkuja...Mitähän flatti ihan oikeasti ajattelee??

Ah, tätä koiranomistajan onnea...

Mökkisaareen suunnattu aamulenkki venyi mökin vuotavan katon korjaustöiden vuoksi viisituntiseksi reissuksi. Korjaustoimenpiteiden aikana lähdin likkojen kanssa kiertämään metsäpalstaamme ja totta kai Aamu Aurinkoinen löysi p*skaa ja veti kunnon sambat siinä. Musta väri vaihtui metsälenkin aikana suttuisen ruskeaksi...  Lumipesu mökillä kertoi turkin puhtausasteen ja kotona Aamu sitten pääsi suihkuun; tosin p*ska oli tällä kertaa ilmeisesti hirvenp*skaa , sillä pesu ei vaatinut shampoo-käsittelyä, pelkkä turkin huuhtelu sai riittää.

Haju Aamun turkissa on suht siedettävä pelkän vesipesunkin jälkeen  ja Aamu ihanan pörröinen

Käytiin mökkisaaressa, kameran raahasin mukaan. Kaulalla kilkuttimia vaikka muille jakaa: kameralaukku, kamera, pilli ja tietysti ne tärkeimmät: jäänaskalit.

Kuvassa Elsa vasemmalla ja Aamu oikealla.

Mökillä kaikki OK.

Tätä on ikävä, eli AURINKOA! Kuva on otettu 16.12 aamupäivällä, ilmansuunta on etelä, joten kovin korkealle aurinko ei ole tuolloin noussut. Koskahan tuota valoilmiötä saa ihailla seuraavan kerran?