Ylihuomenna, eli 14.11 tulee kuluneeksi kuukausi Aurinkoisen steriloinnista. Eli virallisesti neiti on doping-aikansa "kärsinyt", siis ylihuomenna. Ja haava voi hyvin. On voinut koko ajan. Samoin loput koirasta, eli Aurinkoinen on iloinen ja reipas pakkaus, tosin erittäin karvaton tällä hetkellä. Joka syksyinen karvanlähtö kulminoituu aina siihen samaan, eli siihen, että takareidestä lähtee karvat totaalisesti pois.

Tässä kuva Aurinkoisen oikeasta takareidestä ja karvattomasta kohdasta. Seuraneiti on saanut viikonloppuna uuden tietokoneen ja uudet kuvankäsittelyohjelmat, joten näiden kuvien laatu on nyt toistaiseksi sitä sun tätä...eli ensinnäkin, Aurinkoinen EI ole noin hilseilevä ja toiseksi, se karvaton kohta on tuossa kupeen kohdalla:

Tässä haava tänään 12.11. kuvattuna, sekä muutama kuva siitä, miltä vetoketju näytti n. kuukausi sitten:

Haava 15.10, eli leikkausta seuraavana päivänä:

Haava 17.10, eli kolme päivää vanha:

Tikkien poisto päivä, eli 10 vrk leikkauksesta:

YYA-sopimus, se löytyy tämän hotellin mustilta karvaisilta. Seuraneiti on viime aikoina taasen pistänyt merkille sen tosiasian, että koirat voivat todellakin olla ystäviä keskenään. Tai no, ihminenhän inhimillistää tuon kaiken, itse asiassa taitaa kyseessä olla toimiva laumajärjestys, selvä hierarkia koirien välillä. Mahtaiskohan YYA-sopimus kuvastaa kaikkea sitä, mitä koirat keskenään toisilleen ovat? Yhteistyötä ja avunantoa?

Yhteistyötä Aurinkoinen ja Elsa tekevät silloin, kun sitä vähiten niiltä odottaa; Aurinkoinen on yleensä "aivot" ja Elsa on...toimiva osapuoli. Ei Elsankaan aivoissa mitään vikaa ole,  mutta joissakin asioissa Aamu on selvästi ajattelevaisempi. Tai Aamu ainakin osaa ratkaista "pulmia" nopeammin ja soveltaa aiemmin oppimaansa herkemmin, mitä Elsa. Aamu ikään kuin ehtii ajattelemaan, Elsa toimii spontaanisti ja usein pelkkien vaistojensa varassa. Jälleen kerran on seuraneidin pysähdyttävä miettimään, millainen kaaos meillä on vallinnutkaan silloin, kun Elsa oli nuori ja huomattavasti kiihkeämpi, mitä nykyään. Paljon on matkan varrella tapahtunut sellaista, mitä toivoisi jääneen tapahtumatta. Kuten esim se, kun Elsa löytyi naapurin leikkimökin katolta

Aamun leikkauksesta on kulunut nyt 18 päivää. Bikinitikkaus vatsanahassa on tasoittunut ja Aamu voi todellakin hyvin. Jää nähtäväksi, onko tämä nykyinen Aurinkoinen todellakin SE Aurinkoinen, joka jää voimaan. Jos on, niin iloisemmaksi  on meininki muuttunut täällä Villa Kumbergissa. Koirien yllä lepää "hyväntuulisuus";  koirien väliset leikkihetket ovat lisääntyneet ja on todellakin kiva huomata, että Elsa Eläkeläinen, helmikuussa 10 vee, jaksaa leikkiä ja on aina valmis peuhaamiseen ja jopa itse käy kutsumassa Aamua leikkiin. Mustat voi nyt hyvin! Jee!

Nyt se on ohi - Nu är det över! Tikkihelv*tti - stygnhelv*te. Ei vainen, hyvin kymmenen päivää on mennyt, vaikka seuraneidin mielestä viimeiset kymmenen päivää ovat tuntuneet vuodelta! Tänään iltapäivällä seuraneiti malttoi tuskin ulkovaatteitaan töistä tullessaan riisua, kun jo tikkien poistovälineet oli valmiina olkkarin pöydällä. Elsa veräjän taakse eteiseen varosyistä, sillä Elsalla on tapana lietsoa niitä, joita hoidetaan. Aurinkoinen kyljelleen olkkarin lattialle ja - TIKIT VEKS! Ja puoli tuntia sen jälkeen oli seuraneidin lauma jo kohti metsää autokyydillä. Kylläpä kymmenen päivää hihnalenkkejä tuntuikin ikuisuudelta. Koko lauma, seuraneiti mukaanlukien nautti metsäkävelystä. Ilma oli kaikkea muuta kuin kaunis, suttuisen sateinen, mutta so what, pääasia, että päästiin metsään!

Tässä Aurinkoisen vatsanahka ILMAN tikkejä tänään iltapäivällä. Pikkasen on nahkavekkiä vielä, mutta eiköhän nuo tasotu, kun neiti pääsee venyttäämään koipiaan ja ns. kiinteyttämään vatsalihaksia

Koko laumaa kyllästyttää Aurinkoisen tikattu maha. Ihan vaan siksi, että remmilenkkeily kaupunki- maisemassa alkaa jo maistumaan puulta. Lähimetsiköissä ollaan samoiltu, mutta eihän tuota Aurinkoista ole vielä voinut irti laskea. Mielummin hihnassa 10 päivää, kuin uusintarääkki sen takia, kun ompeleet ratkeaa. Mutta parasta tässä kaikessa helv*ti**ä on ollut se, että tulevaisuus näyttää hyvältä; ei enää mielialavaihteluita (siis Aurinkoisella), ei enää juoksuja, ei enää rikottuja juoksusuojia. Ei enää valeraskauksia, ei enää arkeologisia kaivuuksia pihamaalla. No, kaikki nuo ulkoiset asiat on aina ollut hoidettavissa, mutta tylsintä on ollut huomata, kuinka Aurinkoinen on muuttunut mieleltään juoksukierron aikana. Iloisesta, huumorintajuisesta kujeilijasta tylsistyneeksi, masentuneeksi nössöksi. Mutta nyt kaikki tuo on siis jätetty viime viikon tiistaina pieneläinkliniikan roskiin kohdun ja muiden rääppeiden muodossa!

Seuraneiti on muuten kirjoittanut joulupukille . Toivonut sellaista vempainta, jolla voisi kuvata Aurinkoisen kisoja ja muuta elämää. Tälläinen kapistus olis toiveissa, sopivan halpa, mutta millähän kameralla muut agilityyn hurahtaneet kisasuorituksiaan tallentaa? Mitähän tulis huomioida? Seuraneiti muistelee kymmenen vuoden takaisia videotaltiointeja. ARGH, jos on joskus luullut liikkuvansa suht hyvin radalla, niin kamera kyllä paljasti, etteihän täti edes osaa juosta. Ei siis ihme, että tulokset puhuu karua totuutta. Miten koira voisi alittaa kolmosissa ihanneajan, jos se joutuu AINA odottamaan ohjaajaansa radalla??

Niinpä niin. Aurinkoinen tiputtaa taasen ihan kaiken karvansa !! Olihan se odotettavissa, mutta aina tuon karvamäärän irtoamisen unohtaa siinä välissä, kun sitä karvaa on...Eli kun kerran vatsanahassa on kunnon ns. bikiniviilto, niin täytyyhän sitä pukeutua asianmukaisesti, eikös? Mahtaakohan Aurinkoinen suunnitella aloittavansa avantouinnin, sillä ns. bikinimäärä karvaa on taasen tiedossa. Aamulla on tapana irrottaa karvansa aivan totaalisesti, eli jopa niin, että takajaloissa, reisien kohdalla kuultaa iho läpi. Ja joskus uintireissun jälkeen, vähäkarvaisena, Aurinkoinen muistuttaa väritykseltään hyljettä, sillä harmaa nahka kuultaa märän turkin läpi. Mutta tuskin Aamua ihan aikuisten oikeesti hylkeeseen vois sekottaa, vai??

Entäs tuo leikkaushaava sitten? Yes, se paranee kovaa vauhtia. Eilen seuraneiti "konsultoi" eläinlääkäritädin kanssa ja täti oli sitä mieltä, että haava näyttää hyvältä. Hyvin ollaan kestetty ja Aamukin on saanut jo kunnon hepuleita pihalla ja leikkii nätisti Elsan kanssa sisätiloissa. Enää 3 päivää tikkejä...

Onkohan seuraneiti huolimaton vai onkohan Aurinkoisella vain erittäin hyvä hajuaisti JA himo pieniin metalliesineisiin? Aurinkoinen nimittäin bongaa tämän hotellin kynsisakset melkein päivittäin ja tuo ne seuraneidille...Vai onkohan Aurinkoisen mielestä seuraneidin aika lopettaa kynsien pureskelu ja siirtyä käyttämään kynsisaksia? Hmmm.

No entäs sitten Aurinkoinen ja vessapaperi-himo. Tässä hotellissa vessapaperirullia, siis niitä täysinäisiä, löytyy ajoittain joka huoneesta ja joka kaapin päältä ja jopa keittiön pöydältä. Aamu nimittäin roudaa rullia jatkuvasti, jos ja kun WC:n ovi jää raolleen ja neiti pääsee keikalle hotelli helpotukseen...Hmmm, vai mikä ihme Aurinkoisen ajaa kantamaan sellaisia tavaroita, joita normikoira ei edes vilkaisis??

Aamu alkaa siis todellakin olemaan oma itsensä...tavarat vaihtaa paikkoja ja vessasta on aina WC-paperi loppu....

Voi, kun voisi Aurinkoiselle jotenkin saada kerrottua, että tikit otetaan ensi perjantaina pois! Sillä joka kerta, kun Aurinkoinen yrittää venytellä, tai kun aamulenkillä näki, että Aamu olisi halunnut kunnolla ravata ja venyttää takajalkojaan tulee mieli kuiskutella Aamun korvaan "kestä vielä 6 päivää". Huomenna saa kertoa "enää 5 päivää"....Aamu on reipas ja on sopeutunut kinnaavaan vatsanahkaan hyvin.

Eikös sellainen käsitys ole olemassa, että omistaja jossain vaiheessa alkaa muistuttamaan koiraansa? Hmmm. NOH, nyt ainakin seuraneidillä ja Aurinkoisella on jotain yhteistä ulkonäöllisesti...molemmilla on vatsanahassa kunnon arpi, bikiniviilto. Ja eläinlääkäritädin mielestä Aurinkoisella oli vatsan seutuvilla ylimääräistä läskiä, sitä itteänsä...no joo, myönnetään, sitä löytyy myös seuraneidiltä  Mutta milläs tavalla Elsa sitten muistuttaa seuraneitiä tai seuraneiti Elsaa? Seuraneidillä ei ole luonnonkiharia hiuksia, mutta kyllä, nivelvaivoja löytyy! Ja luonnekin on aika lailla samanlainen, eli ympäristöä häiritsevä. Elsa tulistuu erittäin herkästi, samoin seuraneiti...hmmm  

Tiistaina, eli 14.10, kun Aamu steriloitiin oli Elsan päivä, siis nimipäivä  Samana päivänä Aamun iäksi pystyi laskemaan 3 vuotta ja 9 kuukautta. Ja jos lisää numeroita siltä päivältä listaa, niin Aurinkoisen painoksi punnittiin 33 kg 700 g. Melkein grammalleen sama paino, kuin edellisellä punnituksella. Hyvin on seuraneiti annostellut muonia tässä hotellissa, kun paino pysyy noinkin samana. Nyt ei sitten kukaan saa erehtyä luulemaan Aamua läskiksi. Ei siis saa tuijottaa pelkkiä numeroita, eihän? Aamu EI ole läski, vaan Aamu Aurinkoinen on kookas narttu. Piste.

Pikku hiljaa on havaittavissa, että Aamu Aurinkoinen asuu vielä täällä, eikä ole antanut periksi, ei. Näin jälkikäteen ajateltuna keskiviikko aamuna klo 09.00 näytti tilanne aika huonolta. Aamu makasi liikkumatta kyljellään eteisessä, silmät suurella ja vain tuijotti jonnekin kaukaisuuteen. Hetken, mutta vain pienen hetken, seuraneidin valtasi paniikki, että tässäkö tämä nyt oli...eli että Aurinkoinen olisi ollut antamassa periksi...vaan ei, ilmeisesti pahoinvointi oli vielä niin rajua ja yöllinen oksentelu oli vienyt voimia, eikä haava mahassakaan tuntunut kivalta. Joten ymmärtäähän sen, että Aurinkoisella ei keskiviikkona ollut voimia.

Mutta nyt on! Tänään Aamu on ottanut jo juoksuaskeleita ja on jo kuljetellut tavaroita pitkin huushollia. IHANAA, kun koira alkaa olemaan oma ihana itsensä!! "Tutut" kissapaikat tsekattiin pienellä iltakävelyllä ja muutenkin oli aivan ihanaa jalotella. Sateinen sää hieman harmitti seuraneitiä, sillä haavahan ei vielä saisi kastua. Kerrankin hyötyä siitä, että koira on iso (korkearaajainen)! Tassut sai pestä, mutta tarkastus vatsanahkaan ja koiran kellistys olohuoneen lattialle riitti varmistamaan, että haava oli pysynyt puhtaana iltakävelyn aikana, sotkuisista teistä huolimatta.

Haava tänään 17.10:

Hetki sitten koirat alkoivat leikkimään keskenään. Yes! Elsa kosiskeli leikkiin ja Aurinkoinen oli heti juonessa mukana. Tai no juonessa ja juonessa, noiden leikki sisätiloissa on yleensä sitä, että Elsalla on jokin lelu ja Aamu haluaa sen, Elsa makaa selällään ketarat kattoa kohden ja Aamu haukkua väykyttää Elsalle. Asetelma on aika hassu, mutta jotenkin ymmärrettävissä (?)

Kuvat on otettu hetki sitten, eli Aamu on todellakin piristynyt! Aurinkoinen on noista mustista se, joka näyttää haukkaavan Elsan koko pään suureen suuhunsa...

Hellä kosketus:

Normaalit päivärutiinit alkaa pikku hiljaa palailemaan seuraneidin laumaan. Jo eilen illalla Aamu palasi tietyissä asioissa normaalikäytäntöön. Kuljetti mm. ruokakuppiansa pitkin huushollia ja häntäkin heilui useammin kuin tiistaina. Viime yö ollaan nukuttu suht hyvin, koiranunta, mutta silti nukuttu. Aurinkoinen kömpi jopa sänkyyn yöllä ja aamulla seuraneiti heräsi tavalliseen tapaan, Aurinkoisen suorittamaan kasvopesuun.

Ilma on toistaiseksi kuiva, sadetta on luvattu koko päiväksi joten käytiin aamulla pienellä jalottelulla vielä kun tiet oli kuivia. Tikit selvästi kiristää Aurinkoisen vatsanahassa, mutta reippaasti Aurinkoinen tsemppaa.

Kumma, miten pienistä asioista voi iloita. Kuten niinkin hassusta asiasta, kuin esim siitä, että Aurinkoinen kävi äskettäin hakemassa keittiön "poltettavien roskien" laatikosta tyhjän maitotölkin ja kantoi sen olkkariin. Kuten sillä on tapana tehdä. Pienet asiat ovat merkki siitä, että rinsessan vointi on palaamassa pikku hiljaa entiselleen, kun jaksaa tehdä pikku juttuja lepäämisen ohessa.

Seuraneidin pari lomapäivää ovat olleet paikallaan. Eihän noin kipeätä koiraa olisi voinut jättää hetkeksikään ilman valvontaa  ja verottaahan huonosti nukutut yöt myös hotellin työntekijöiden jaksamista. Vaan Elsa se jaksaa. Sillä on ollut turbo-vaihde päällä viimeiset kaksi päivää; hössöttää ja yrittää pitää seuraneidin hyväntuulisena.. Aamusella, kun seuraneiti heräili Aurinkoinen kainalossaan, Elsa Muori päätti suorittaa Aurinkoiselle naamataulun ja korvien pesun. Ja Aamuhan kiittää saamastaan huomiosta. Koirien välinen ns. ystävyys on kummallista. Kuinkahan tärkeitä nuo kaksi mustaa ovat toisilleen?

Aurinkoinen voi jo paremmin. Ruoka on pysynyt sisällä ja pieniä annoksia ollaan syöty pitkin päivää. Ehkä pahin on jo ohi?

Tässä Aurinkoisen vetoketju 15.10:

Seuraneidin lauma on väsynyt. Yö on ollut pitkä, eikä kukaan oikein ole saanut nukuttua. Aamu muuttui levottomaksi myöhemmin illalla, sillä keskipäivällä annettu kipulääkitys ei enää vaikuttanut myöhemmin illalla ja seuraneiti olikin saanut eläinlääkäriltä luvan antaa lisää kipulääkettä Aurinkoiselle, mikäli tilanne niin vaatisi. Annos särkylääkettä myöhemmin illalla sai Aamun rauhoittumaan ja nukahtamaan uudestaan. Mutta kauaa ei olo ollut hyvä, sillä särkylääkkeet tuli Aamun juoman veden mukana ulos n. klo 21.00. Klo 24.00 Aurinkoinen nousi taas juomaan. Joi, joi ja joi. Ja halusi ulos. Oksentamaan. Oksensi kaikki vedet ulos, ilman mitään oksennusrefleksiä. Kaikki nesteet lensi kaaressa ulos. Ei hyvä. Sama toistui klo 03.00 ja myöhemmin 04.30. Kova oli jano, mutta vesi ei pysynyt sisällä.

07.00 Aurinkoinen heräili varovasti ja näytti selvästi olevansa nälkäinen. Halusi jopa kantaa sanomalehden, kuten Aurinkoisen aamurutiineihin kuuluu. Seuraneiti valmisti pienen aterian Aamun normiruokaa ja Aamu söi hyvällä ruokahalulla. Ruoan seassa taasen uusi annos särkylääkettä, sillä edelliset olivat tulleet alkuillasta oksennuksen mukana ulos. Vaan näin kävi taas. Ei kulunut ruokailusta kauaa, kun Aamu halusi ulos, yrkkäämään kaiken ulos. Tämän jälkeen seuraneidin mielestä Aamu meni kummallisen apaattiseksi. Makasi kyljellään eteisessä, silmät auki. Ikään kuin tunnustellen olotilaansa. Hengitys on rauhallista, limakalvot seuraneidin mielestä hyvän näköiset eikä Aamu ollut levoton. Oliskohan särkylääke pahoinvoinnin aiheuttaja?? Uutta annosta särkylääkettä ei seuraneiti ole enää uskaltanut antaa, pääasia, ettei Aamun tarvitsee enää oksentaa tuollainen haava vatsanahassaan.

Nyt ei voi muuta, kuin seurata tilannetta. Tämä ei ole kivaa.

Nyt se on sitten tehty. Aamu Aurinkoinen on steriloitu tänään keskipäivällä. Leikkaus sujui hyvin, Aamu heräsi nukutuksesta jo pieneläinkliniikalla ja hoiperteli itse autoon. Nyt ollaan tähän asti lepäilty ja pikkasen on potilas itkenyt. Varsinkin kun seuraneiti poistuu samasta huoneesta missä Aurinkoinen lepäilee. Vaan kummasti koirat toipuu.Toivottavasti huominen on jo parempi.

Elsa oli leikkauskeikalla mukana. Autossa tietysti, sillä Eläkeläinen lievästi sanottuna murtautuu ulos talosta, jos seuraneiti jättää sen yksin ja lähtee Aurinkoisen kanssa jonnekin. Eli pakkohan tuo tummu oli raahata mukaan naapurikaupunkiin. Seuraneiti siirsi Eläkeläisen takapenkille kotimatkaa varten, jotta potilas saisi ambulanssi-tasoisen kuljetuksen ja paljon tilaa takakontissa. Vaan mitä tekee Eläkeläinen sillä välin, kun seuraneiti on kliniikalla hoitamassa maksuasioita? Höh, Elsa tekee Elsat ja keksii omaa kivaa autossa. Kun seuraneiti palasi autolle ja aukaisi etuoven, oli näky takapenkillä kuin bileitten jälkeen. Muori oli kaivanut penkin välissä lojuneesta dummyrepusta itselleen dummyn ja hehkutti autossa dummyn kanssa...juu, juu, miten niin joku oli iloinen, että säästyi tällä kertaa eläinlääkärin käsittelyltä!

Heh, seuraneidin taloudessa on oma sateliitti-yhteys. Koekäyttäjänä Aamu Aurinkoinen. Seuraneiti kaivoi varastosta kaulurin, jota on tässä taloudessa käytetty viimeksi melkeinpä päivälleen tasan kuusi vuotta sitten. Hyvin on kauluri pysynyt kuosissaan, mitä nyt vähän pölyyntynyt. Niin, tarkoitus oli siis testata Aamun reaktio kauluriin, nyt kun Aamu vielä on "selvinpäin" ja järjissään (?). Ensin seuraneiti päätteli, että Aamun kaulan ympärysmitta ON isompi, mitä Iiriksen aikoinaan oli. Eli kauluria suurennettiin. Vaan mitä tekee Aamu? Hupsista heijaa, Taikatemppu a´la Houdini - ja Aurinkoinen oli vapauttanut itsensä kaulurin kirouksesta...Jahas, jahas. Ei muuta kuin kauluria tiukemmalle ja Aurinkoinen kytkettiin taas sateliittiin kiinni. Ja avot´, pysyihän se tötterö päässä. Aamun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Sissus taatana, mitä seuraneiti keksii! Istua nyt keittiössä tötterö päässä, ja toinen sitten hakee vielä kameran ja kuvaa sateliittivastaanottimen! Eli ensimmäisen asteen yhteys ulkoavaruuteen on saatu...