Kiirettä on pitänyt tällä viikolla. Tiistaina käytiin naapurikaupungissa rokotuttamassa Aamu ja samalla keikalla Aamu kävi puntarilla. Ziisus, että se oli lihonu sitten viime punnituksen!! Eikä se edes näytä lihavalta! Nyt alkoi elopainoa olemaan puntarin mukaan sellainen määrä, että laihikselle joutuu Aamu...sitä se raaka liha teettää...

Tänään sitten ehdin ensimmäistä kertaa tällä viikolla metsään koirien kanssa iltapäivällä. Rämmittiin ihan kunnolla. Ensin autonuria pitkin ja sitten tein vielä sellaisen stepup-keikan ihan metsään. Tai no, oli siitä ajettu kelkalla jossain vaiheessa, mutta kukaan ei ollut polkua tallonut auki sen jälkeen, kun lunta on tullut n. 5 cm. Lumi oli kevyttä pakkaslunta, joten totesin, ettei siinä käveleminen ole Aamulle liian vaikeaa, eli rämmittiin osa metsäkäppäilystä. Tuulikin väsyi sillain sopivasti

Kun sitten kotiin tullessa pakkasin koiria pois autosta tapahtui ihme. Olin vapauttanut molemmat koirat takaluukusta ja samalla kun käännyin siinä auton takana, huomasin, mitä oli tapahtumassa. N. 20 metrin päässä meistä juoksi KISSA tien yli ja molemmat koirat kiihdyttivät tietysti sen perään. Tuuli oli ilmeisesti bongannut katin jo autosta, sillä se ampaisi matkaan raketin tavoin. Mistä lie sain sen reaktio-kyvyn, mutta karjaisin EI! Ja Tuuli pysähtyi kuin seinään. Aamu ei siinä vaiheessa vielä ollut edes päässyt kiihdyttämään, mutta oli hyvää vauhtia Tuulin peesissä. Aamukin pysähtyi.

Siis MITÄ? Sain pysäytettyä koirat, vaikka ne oli menossa ajamaan kissaa? Koskaan en ole siinä ennen onnistunut, se täytyy tunnustaa...kerta se on ensimmäinen, tässäkin asiassa....Liekö Tuuli ollut erityisen kuulolla, sillä pidin sille hieman sulkeisia metsässä, kun luuli liikoja itsestään Aamun suhteen...anyway. Kerrankin tuli onnistuttua jossain!