Kaaostreenit jatkuu. Perjantaina käytiin hallilla tekemässä epäonnistuneet agireenit, tänään samalla kaavalla tokoreenit. Tuuli säheltää, koheltaa, eikä keskity olennaiseen. Ylivirittyy. Mutta nou hätä, ei taida olla ensimmäinen flatti, jolla on keskittymisvaikeuksia...

Esimerkkinä toko-hyppy. Kun asetun esteen eteen ja sanon perusasentoa tarkoittavan käskyn, on Tuuli jo hypännyt esteen yli ja koheltaa siellä toisella puolella, tosin katsekontakti meikäläiseen sillä pysyy koko ajan. Tuuli kokeilee estettä ensin toisella etutassulla, sitten toisella. Niin, mitäs täällä esteen takana pitikään siis tehdä?? V-ä-h-ä-n se haki oikeaa asiaa. LÖYTYIHÄN se oikea asento, mutta aika monta ajatusta ehti Tuuli toteuttaa, ennen kuin seisoi esteen takana hiljaa....

Mutta itse olen osasyyllinen koheltamiseen. Mitäs olen kouluttanut koirani sillä tavalla, että se ratkaisee itse ongelmia. Ja jollei vihjeitä oikeasta tule, on kokeiltava, kunnes palkkaa oikeasta suorituksesta irtoaa. Minä vaan en ehdi koko touhuun mukaan...

Osa koheltamisesta tulee Tuulin luonteen kylkiäisenä. Se vaan on tuollainen. Siinä missä velipoika on rauhallinen viilipytty, Tuuli on kuin sähköjänis. Mutta itsepähän koirani olen valinnut.