Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja pimeä kietoo kouransa ympärille. YÖK. En pidä pimeästä, mutta minkäs tälle nyt voi...

Koirat voi hyvin, mutta jotain on nyt laitettava muistiin vastaisuuden varalle, eli olen löytänyt Aamun vasemman takajalan kintereestä "jotain". Tämä "jokin" on kuin kovettuma, mutta silti ei. Niin tylsää kuin se onkin, on tämä Aamun ensimmäinen "patti", jonka löydän...

Eli tuossa tuo punertava "jokin" näkyy

Mutta sitten ihan jotain muuta.

Tuulilla on tapana puhua silmillään. Se tulee katsomaan suoraan silmiin, kun sillä on jotain tärkeää asiaa. Yleensä on kyse siitä, että PALLO on mennyt (tai Tuulin toimesta laitettu) sellaiseen paikkaan, ettei Tuuli siihen itse ylety. Näin siis kävi tänäänkin, eli Tuuli oli tullut tuijottamaan Kennelpoikaa silmiin, kun olivat olleet pihalla KePon ruokatunnilla. Tuuli siis oli tullut hakemaan KePon etupihalta, tuijottaen silmiin siihen tyyliin, että "nyt olis niiku PALLO taas pulassa". KePo oli lähteyt Tuulin perässä takapihalle, koska Tuuli oli ihan selvästi näyttänyt, että nyt tarvis apua.

Olivat siirtyneet toiselle puolelle taloa. Tuuli välillä vilkuillen ja varmistaen, että KePo varmasti on tulossa auttamaan. Tuuli oli johdatellut KePon vesitynnynin viereen, rännin kohdalle ja rännistä tulevan vesiletkun viereen. KePo ihan "hoomoilasena", koska ei tajunnut, mihin pallo siinä kohtaa olisi voinut kadota. Mutta Tuulipa olikin katsonut KePoa silmiin ja sitten siirtynyt tuijottamaan sitä ränniletkua...ja voitteko kuvitella, letkun päästä oli pilkahtanut kuolleen talitintin pää!! Tuuli oli siis löytänyt kuolleen linnun, joka oli ilmeisesti tullut katolta ränniä pitkin ja juuttunut sitten letkun suulle.

Tuuli siis osaa kommunikoida. KePo oli sitten tintin huomattuaan poistanut sen letkusta ja kehunut Tuulia...jälleen kerran Tuuli, ensi viikolla 17 kk osasi kommunikoida ja kertoa jotain tärkeää. Tai sitten me vaan ollaan opittu kuuntelemaan