Taas viikonloppu siellä - tiedättehän missä  juu, mökkisaaressa. Kovin oli saaristo rauhoittunut sitten viime pyhän. Viime lauantaina suurinpiirtein KAIKILLA mökeillä oli väkeä, nyt saatiin olla aika rauhassa. Molemmat naapurit olivat kyllä lauantaina paikalla, mutta kuinka moni yöpyi, on arvoitus.

Tämä lauma on samoillut metsässä. Löytänyt uusia kanttarellipaikkoja. Jee! Eli törmättiin kanttarelleihin sekä lauantaina, että sunnuntaina! Ja puolukkkaakin tuli poimittua siitä mökin takaa, ihan vaan muutaman lappapuuron verran.

Koirat ovat nauttiineet, niin kuin aina. Sienestys on niille mieluisaa, koska me kuljetaan sellaisia reittejä, joita ei yleensä tule kuljettua. Yksi menehtynyt haavakkokin bongattiin, tai Aamu sen löysi  Oli reppana kulkeutunut kalliorinnettä ylös ja tuupertunut katajan juurelle. Pirskutin metsästäjät, kun eivät käytä noutavaa koiraa apuna! Tulis moni tipu talteen, eikä jäis kitumaan metsään.

Tuuli on uinut. UINUT. Ja jo perjantaina venematkalla kiinnitin huomiota sen perskarvoihin. Tai siis niihin muutamaan haiveneen, mitä on jäljellä. Iho hilseili ja oli kumman hajuista. Mitä ilmeisemmin pohjavillan puuttuessa flatin turkki kastuu ihoa myöten, eikä siten kuivu, kuten normaalisti. Tarkoitus olis pestä Tuuli Tuivertaja pyrstösulat vielä tänään, saas nährä, tuleeko tehtyä...

Jotain pientä räpellystä dami-rintamallakin. Lähinnä malttia, eli ei niinkään noutoja. Ai, ai, kyllä olikin vaikeaa....P-I-K-K-A-S-E-N on koira virittyneessä tilassa...
 

Näyttelyynkin Kauhajoelle olin jossain vaiheessa Tuulin ilmoittautunut, mutta kerrankin oli köyhällä onnea, eli flatit oli siirretty tuomarille, jota ei oltu ilmoitettu varatuomariksi, joten saan rahat takaisin. Olisin häpäisyyt itseni ja koirani, jos olisin sen tuossa turkkikunnossa näyttelyssä esittänyt. Pientä rajaa nyt sentään. Näyttelyitä tulee ja koira kehittyy vielä, joten ehtiihän noita yli 30 euron eri värisiä muovinauhoja käydä autolla ympäri Suomen hakemassa...

Kuviakin räpsin, Niitä ihan tavallisia.

Useaan otteeseen korjattu "megapallo" vetelee Tuulin käsittelyssä viimeisiä hengenvetoja

Normi riehuntaa. Tuuli vasemmalla ja Aamu haukkaamassa kaverista palasen

Aamu punnitsee, jaksaisko innostua hanskasta

Totta kai, kun kaverikin innostuu!

Tai sitten ei...eli Tuuli osaa myös rentotua. Tässä kuvassa Tuuli muistuttaa erittäin paljon Elsaa...

Tätä kirjottaessani Kennelpoika tulee kertomaan, että Tuuli vetää yksikseen keppejä tuolla ulkona, pallo suussa. Siis agilitykeppejä, joita olen virittänyt pihalle...Toivottavasti meni edes oikein...mihinkä mä vielä joudun tuon koiran kanssa?